maanantai 10. lokakuuta 2011

Milan Kundera: Olemisen sietämätön keveys


Kunderan tunnetuin teos oli lukupiirimme kuukauden kirja. Tänään tapasimme Kirjakahvilassa ja rankkasimme romaanin. Kuten aina, mielipiteet olivat vähän erilaisia ja kinata sai ;)

Olemisen sietämättömässä keveydessä kerrotaan neljästä ihmisestä ja heidän suhteista toisiinsa. Kirjassa keskitytään kuitenkin pääosin Terezan ja Tomásin väliseen suhteeseen ja petokseen. Jokainen henkilö on hitusen epävarma, mistä syntyy vääriä valintoja heidän elämissään. "Vai ovatko ne sittenkään vääriä? Jokaisella on vain yksi elämä ja sattumat tuovat kohtalon ", pohtii myös Kundera. Kirjan takakannen mukaan kirja on kauneimpia kirjoitettuja rakkaustarinoita. Kyseenalaistan hieman tätä väitettä. Erotiikkaa, moraalitonta toimintaa ja filosofiaa löydän, mutta en kaunista rakkautta. Kirjan juonesta on vaikeaa kertoa enempää sitä spoilaamatta, joten siirrytään arvosteluosioon :)

En ikinä jätä mitään kirjoja kesken, mutta on pakko myöntää että tämän kirjan kanssa se kävi mielessä muutamaan otteeseen. Heti ensimmäisissä luvuissa Kundera tekee filosofisia kysymyksiä ja vastaa niihin epäselvän jaarittelevasti. Ei hyvä. Haluan, että lukiessani kirjaa minulle herää kysymyksiä, ei että ne kysytään minulta suoraan kirjassa. Haluan itse oivaltaa. Kirja käsitteli 60% näitä kysymyksiä ja jaarittelua, joten paljoa ei jäänyt tilaa itse tapahtumille. Lisäksi kirjassa toistellaan samoja asioita todella paljon. Minua ainakin ahdistaa lukea samat tapahtumat monesti, tuntuu että siitä pitäisi ymmärtää jotain ylimääräistä rivien välistä. Kirja olisi pitänyt lukea hitaasti, jos siitä olisi halunnut saada kaiken irti. Luulen, että tästä syystä Kundera on päättänyt jakaa kirjansa lyhyisiin lukuihin. Jotta se olisi selkeämpi.

Mielenkiintoisinta kirjassa oli Terezan surkea lapsuus hirmuäidin kanssa (josta olisin mieluusti halunnut tietää lisää), Karenin-koiran elämä ja Terezan uskollisuus. Kuinka paljon täytyy rakastaa toista, että kestää miehen lähes jokailtaisen aviorikoksen? Minua suoraan sanottuna vitutti Tomásin munattomuus ja Sabinan (hänen "toisen " naisensa) akkamaisuus. Kirja pisti ahdistamaan.

Välillä tuntui, että naiiviuden puolesta henkilöt olisivat olleet teinejä. Toisaalta ajattelin heidän olevan eläkeikää lähestyviä, joiden kiihko parisuhteessa on kadonnut. Kumpikaan ei osunut. Henkilöt olivat kolmi-, nelikymppisiä.

Yleisvaikutelma oli osaltani negatiivinen ja tuskin palaan Kunderaan lähiaikoina. Valitettavasti tästä kirjasta minulla ei ole paljon sanottavaa. En tykännyt, mutta Riinan sanoin siinä oli potentiaalia.

3 kommenttia:

  1. Anni, kurkkaa blogini, siellä olisi sulle jotain;)

    VastaaPoista
  2. Jätin sulle haasteen: http://riinalukee.blogspot.com/2011/10/tunnustan-kahdeksan-kertaa.html

    VastaaPoista
  3. Uu, kiitos tytöt! Käyn kurkkimassa :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! :)