sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Tuomas Kyrö: Kerjäläinen ja jänis

Muistan keväällä lukeneeni äidin MeNaisista Tuomas Kyrön haastattelun, jossa hän kertoi kirjoittavansa kirjaa kerjäläisestä ja jäniksestä. Idea oli mielestäni tosi söpö ja sympaattinen. Bongatessani kyseisen teoksen paikalliskirjastoni jokerihyllystä, en epäröinyt lainata sitä. Jokerihyllyksi nimitetään kirjastossamme hyllyä, josta löytyvät uutuuskirjoista ylimääräiset kappaleet. Laina-ajaksi on määritetty vain 2 viikkoa, jonka jälkeen sitä ei voi uusia taikka varata. Näin pieni kirjastomme takaa mahdollisuuden mahdollisimman monille päästä käsiksi uusiin kirjoihin :)

Kyrön 10. kaunokirjallisessa teoksessa tapaamme ulkomailla asuvan Vatanescun. Hän saa uskomattoman tarjouksen Jegor Kugarilta, ihmiskauppiaalta, päästä Suomeen "töihin". Kuten arvata saattaa Jegorin tarjous on kaikkea muuta kuin reilu ja Vatanescu päättää kokeilla jotain muuta Helsingin alueella. Vatanescu kohtaa kirjan alussa kanin, jonka kanssa heidän sympatiat kohtaavat ja yhdessä he seikkailevat ympäri Suomea yrittäen tienata rahaa saadakseen Vatanescun pojalle nappulakengät.
Vatanescua ei voi sanoa onnen pekaksi, sillä aina hänen päästyään hieman rahan jäljille ja työn makuun, homma menee pieleen ja hän ajautuu seuraavaan kohteeseen. Asioita ei paranna se, että huume-, ihmis- ja asekauppias Jegor Kugar on Vatanescun ja jäniksen perässä.

Kokonaisuudessaan pidin kirjasta. Kyröllä on mukavan ironinen ja satiirinen tyyli kirjoittaa yhteiskunnasta ja osuu piikeillään suoraan ytimeen. Muutamia kertoja hörähtelin ääneenkin, ja varmasti olisin enemmänkin jos politiikka olisi tuttua ;)
En voinut olla miettimättä sitä, kuinka paljon kirjasta on totta. Miten vaikeaa ulkomaalaisilla loppujen lopuksi on? Kuinka paljon syrjimme ja huijaamme heitä? Aihetta sai pureksia jonkin verran, mutta minulle se ei riittänyt selvittämään ajatuksiani. Joka tapauksessa sain uutta ajateltavaa ihmisyydestä. Kenellä sitä ei oikestaan ole? Tämä kirja olisi mielestäni oiva ennakkoluuloisille ihmisille.
Kirjan ideasta minulle tuli mieleen ehdottomasti Antoine de Saint-Exupéryn Pikku prinssi. Uusien ihmisten ja paikkojen tapaaminen ihmiselle, joka ei ymmärrä kyseisestä kulttuurista mitään oli aivan kuin tästä ihanasta lasten sadusta. Molemmat kirjat pohtivatkin kysymystä "Kuka minä oikeastaan olen?" "Mikä/kuka on maailma?" Kerjäläinen ja jänis onkin ajatuksia antava aikuisten satu. :)
Paikoitellen minua ärsytti asioiden tietty toistelu ja politiikasta kertovat kohdat kirjan loppupuolella. Vatanescun ajatukset ja sanomiset oli merkitty kirjaan kursiivilla. Osittain minua häiritsi, kun ei tiennyt olivatko ne hänen ajatuksiaan romaniaksi vai epävarmaa puhetta englanniksi.
Minua liikutti, että tarinaan oli saatu niin liikuttava ja onnellinen loppu. Uskon, että joidenkin mielestä se ei sovi ollenkaan kirjaan ja pilaa koko teoksen, mutta ei oikeastaan minusta. Aluksi toki ihmettelin, että mitenkäs kaikki menee näinkin hyvin, mutta viimeisillä sivuilla hymyilin vain onnellisena Vatanescun ja varsinkin kanin puolesta.


7 kommenttia:

  1. Kyrön Mielensäpahoittaja oli niin hyvä lukukokemus, että ehdottomasti tämäkin täytyy jossain vaiheessa lukea;) Ja ainakin jos tässä on jotain Pikku Prinssimäistä!!:)

    VastaaPoista
  2. Sanna, Multa löytyy Mielensäpahoittaja hyllystä, joten kun vain sopiva hetki tulee luen senkin :) Mä olen lukenut Pikku prinssin viimeksi ala-asteella tekisi mieli sekin kerrata mahd. pian <3 Liikaa kirjoja :D

    VastaaPoista
  3. Mielensäpahoittaja on tähän mennessä ainoa, mitä oon lukenu Tuomas Kyröltä. Sen verran ihastuin siihen, että pitäisköhän tää laittaa kirjastosta varaukseen.. Muistan kyllä jostain lukeneeni, että tää jotenkin liittyy Arto Paasilinnaan, se vähän aiheuttaa pieniä ennakkoluuloja taas tätä kirjaa kohtaan! Arto Paasilinnaa oon lukenut pakkopullana joskus lukiossa..

    VastaaPoista
  4. TN, Luin Morren maailma-blogista, että tässä on otettu vaikutteita Paasilinnan Jäniksen vuodesta. Mulle se ei ole ollenkaan tuttu, joten en halunnut vetää sitä tähän arvosteluun mukaan :) Positiivinen lukukokemus, varaukseen vaan!

    VastaaPoista
  5. Hieno oivallus tuo Pikku Prinssi! Minä pidin tarinaa eritoten aikuisten satuna, joten onnellinen loppu kuului siihen itsestään selvänä. Kirjan traagisuus tavallaan korostuukin siinä, että oikeassa elämässä ei käy niin kuin kirjassa.

    Itselleni Paasilinnan Jäniksen vuosi on elokuvana todella läheinen, joten luin tätäkin tarinaa siitä näkökulmasta, tribuuttina alkuperäisteokselle. Mietin lukiessani, miten teos mahtaa aueta, jos Paasilinnan teos ei ole tuttu. Kiva kuulla, että toimii! Silloin kyseessä täytyy olla oikeasti hyvä tarina!

    VastaaPoista
  6. Amma, jotenkin kun asiat olivat kirjassa menneet niin huonosti, niin mulle tuli yllätyksenä, että siinä oli loppujen lopuksi satumainen loppu. Aluksi oli parisen kymmentä sivua jostain hiton Simo Pahvista (siitä annoin vähän miinuksia) ja yhtäkkiä kaikki päättyy onnellisesti. Yllättävää, mutta pidin siitä. :) Aikuisten satu tämä onkin, mulle se loksahti vasta luettuani kirjan.
    ps. Musta vähän tuntuu, että tässä kommentissa ei ole mitään pointtia.

    VastaaPoista
  7. Tämä on niin suuri voimavara, että annat ja annat sen pois ilmaiseksi. Nautin nähdä sivustot, jotka ymmärtävät arvo antaa prime voimavara ilmaiseksi. Olen todella rakasti lukeminen viestiäsi. Kiitos!

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! :)