tiistai 1. marraskuuta 2011

Natascha Kampusch: 3096 päivää



Vuonna 1998 10-vuotias Natascha Kampusch siepattiin valkoiseen pakettiautoon kesken koulumatkan. Sieppaaja piti häntä vankinaan kellarityrmässä kahdeksan vuotta, kunnes Natascha pääsi pakoon. 3096 päivää-kirjassa Natascha kertoo vuosista vankeudesta ja siitä miltä ensimmäiset hetket vapaana tuntuivat.

Sieppauksesta on ollut erilaisia uutisia ja versioita eri lehdissä ja nettisaiteilla, joten olin hyvin kiinnostunut kuulemaan totuuden siepatun ja vangitun nuoren naisen suusta.
Heti ensimmäisten sivujen jälkeen olin suoranaisesti hämmästynyt. En olisi uskonut tavallisen tytön (tällä tarkoitan ilman kirjoittamiskokemusta) kirjoittamaan näin hyvin! Oletin, että teksti etenisi tyyliin " Minut siepattiin pakettiautoon. Menin paniikkiin ja aloin itkeä." Mutta ei, teksti oli oikein sujuvaa ja sitä oli mukava lukea.
Minusta tuntui, että luin kirjaa koko ajan suu apposen auki. Heti aluksi olin hämmästynyt tyrannimaisesta äidistä, sieppauksen sattumasta ja sitten miten Natascha oikein selvisi. Todella vahva tyttö. Jos minua pidettäisiin vankina, hakattaisiin ja kiellettäisiin itkemästä, niin no minähän itkisin ja lujaa. En ole edes varma olisinko itse jaksanut odottaa tuossa tilanteessa elämää, vai olisinko yrittänyt luovuttaa kuten Natascha muutamaan otteeseen.

Kirjassa oli minusta ehkä hienointa Nataschan toiveikkuus, joka seurasi sieppauksen alkuhetkistä sivu sivulta viimeiseen kappaleeseen asti. Hän joka päivä ihanasti jaksoi uskoa huomiseen ja toivoa pelastusta. Kirjasta tuli minulle paikoin ahdistunut, osittain elämänhaluinen olo. Pidin siitä miten Natascha riemuitsi televisio-ohjelmista, kirjoista (!) ja kirjoittamisesta. Jostain sain fiilistä odotella iloisia eläkepäiviä kun voi katsoa telkkarista kaikki ohjelmat ja lukea kaikki ne kirjat mitä ei nuorena ehtinyt. Ahdistuksen väreitä minulle aiheutti ahtaat suljetut tilat, joissa Nataschan piti olla yksin, sekä sieppaajan julmuus. Se miten hän vei viattoman tytön arvokkuuden ja ihmisarvon.

Tarina oli hurja ja raaka. Natascha julkaisi kirjassaan tarkkoja muistiinpanoja sieppaajansa Wolfgang Priklopilin tekemästä väkivallasta. Minua oksetti lukea. Ja varsinkin, kun kaikki oli totta. Ja miten tuollaista tapahtuu joka päivä eri ihmisille maailmassa.
Suosittelen kirjaa tarinaltaan ehdottomasti, en välttämättä niinkään kielen takia ;) Tylsiä hetkiä minulla ei pahemmin tätä lukiessa ollut. Todella avoimesti kirjoitettu teos. Asia josta Natascha ei halunnut kertoa oli hänen ja Priklopilin seksielämä. Siitä tuskin saamme ikinä tietää mitään.



Loppuun vielä maailman hienoin synttärilahja kaverilta :)

P.s. Kirjoitin kirjasta lisämuokkauksia kappaleen verran, mutta kun painoin julkaisua, blogger näytti erroria. !!!!! En edes muista mistä oikein kirjoitin niin paljon... Mutta, keskustelua kirjasta?

13 kommenttia:

  1. Luen parhaillaan Jaycee Dugardin kirjaa A Stolen Life. Jaycee kidnapattiin 11-vuotiaana ja olenkin nyt tässä pohtinut, että vertailun vuoksi olisi ehkä kiva lukea tämäkin kirja! Tästä voi päätellä heti ainakin yhden eron, Dugardin kirjassa on kuvailtu seksiäkin, jota tapahtui onneksi vain kirjan alkupuolella.

    VastaaPoista
  2. Janninna, Mahtaakohan sitä olla suomennettuna? Olisi kiva lukea sekin, koska mun mielestä tällaiset aiheet on kiehtovia kaikessa sairaudessaan :)

    VastaaPoista
  3. Käsittääkseni ei ainakaan vielä, koska ilmestymisestä ei ole kulunut vielä kovinkaan pitkään. Mutta kyllä tuo varmasti jossain vaiheessa suomeksikin tulee! :)

    VastaaPoista
  4. Janninna, noniin sitä odotellessa! Musta ei vaan ole lukemaan kirjoja englanniksi :D Pidän suomen kielestä :) Odottelen siis arvostelua blogiisi!

    VastaaPoista
  5. Onko sulla tuo kirja omana vai onko tuo kirjastosta? Vaikuttaa kyllä tosi mielenkiintoselta kirjalta. Pitäisi lukea!

    VastaaPoista
  6. edmond, se oli kirjaston.. Ja aika suosittu onkin, että kannattaa suosiolla varata :)

    VastaaPoista
  7. Mulla on tämä englanninkielisenä pokkarina joten jossain vaiheessa yritän saada tämän luetuksi. Vaikkakin tuo kieli vähän hidastaa ja vaikeuttaa prosessia ;)

    VastaaPoista
  8. Tämä kirja oli kyllä mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä! Joskus kirjaa oli kyllä vaikea lukea sen raakuuden takia, mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen.

    VastaaPoista
  9. Sanna, Voi ei! Kirjat pitää lukea omalla äidinkielellä ;) no tsemppiä koitokseen!

    Kirjahiiri, Ajatuksia siitä nimenomaan kyllä sai! Luettuani kirjan googletin Nataschan ja olen iloinen miten hyvinvoivalta hän nykyään näyttää tapahtuneesta huolimatta.

    VastaaPoista
  10. Selviytymistarinat ovat vailla vertaansa. Siksi tämäkin kiinnostaa. Kiitos mainiosta postauksestasi!

    Löysin nyt vasta blogisi ja jään seurailemaan :-).

    Ihana, IHANA tuo saamasi lahja!

    VastaaPoista
  11. Voi miten ihana kommentti, tervetuloa lukemaan :)

    Joo kassi on ollut ahkerassa käytössä, viimeksi tänään kävin sen kanssa kirjastossa.

    VastaaPoista
  12. Jokaisen hyvän kirjan takana on hyvä kustannustoimittaja :) Eli periaatteessa riittää, että sulla on joku tarina kerrottavana, kirjoittamistaidoista viis! Mutta, ehkä tämä tytteli osaa kirjoittaakin, tiedä häntä.

    Luin kirjan heti sen ilmestyttyä ja olihan se tottakai kiinnostava. Toki nimenä tuttu tapaus jne, mutta en juttua itse varsinaisesti koskaan kunnolla seurannut lehdistä tmv. Mua kuitenkin tavallaan jotenkin ärsytti tää kirja, mutta en osaa oikein perustella miksi (tän takia en kirjoita omaan blogiini kirja tai -elokuva-arvosteluja :D !) Tavallaan oltiin avoimia, mutta tavallaan ei. Ja välillä tuli tosiaankin se tunne, että tää tyttö oli kuin olikin kiintynyt sieppaajaansa, tätähän ilmeisesti lehdissä oli paljonkin ruodittu, ja Natascha oli asian kiivaasti kieltänyt. Mutta onko siinä mitään pahaa tai outoa edes, todella nuori likka, joka viettää pitkän aikaa vain yhden ihmisen kanssa, ulkopuolisen maailman pelko jne. Olisiko pakomahdollisuuksia kuitenkin ollut vähän enemmän?

    No, kamala ja viihdyttävä kirja silti, jos nyt tällaista ylipäänsä viihdyttäväksi SAA sanoa...

    VastaaPoista
  13. Kissaämmä, hah löysin kommenttisi vasta äsken, mutta silti vastaan tunnollisesti ;)
    Kyllä ehdottomasti tässä on kustannustoimittajankin sormet pelissä kielen kanssa.
    Tottakai Nataschan oli pakko olla kiintynyt hieman sieppaajaansa. Hän antoi Nataschalle kaiken! Ruuan ja tekemiset tms.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! :)