tiistai 29. marraskuuta 2011

Sofi Oksanen: Baby Jane



Siilipäinen, maihareita ja reisitaskuhousuja käyttävä Piki, pääkaupunkiseudun arvostetuin ja halutuin lesbonainen 1990-luvulla on sairas ja vankilassa. Vankina omassa mielessään. Paniikkihäiriö pitää Pikin kotona monta vuotta, kun hänen ex-tyttöystävänsä Bossa hoitaa pyykit ja kaupassa käynnit. Piki poistuu ainoastaan juhlimaan tarinan kertojan ( nykyisen tyttöystävän, jonka nimeä ei mainita!) kanssa yöhön juhlimaan. Auringon valoa hän ei ole nähnyt vuosiin.
Miten seurustella ja rakastaa ihmistä, joka on aina humalassa? Ihminen, kuka lupaa romanttisia asioita (kävelyä vastasataneeseen lumeen, yhteistä pirtelön juontia Linnanmäellä...), mutta ei kykene pitämään niitä sairautensa takia. Baby Janen kertoja on tosi lujilla. Miten auttaa rakasta, joka ei halua apua muilta kuin ex-tyttöystävältään? Miltä tuntuu, kun oman rakkaan entinen pesee teidän sotkuiset lemmenlakanat?

Baby Jane on kaunis tarina mielen sairaudesta, rakkaudesta, riippuvuudesta toiseen ihmiseen ja muiden läheisten tekemisten hallinnasta. "Jos minä en halua käydä ulkona päiväsaikana, et saa sinäkään ", leijuu sanattomana ilmassa koko tarinan ajan.
Kertoja tuntee tietynlaista hoivaamisen tarvetta Pikiin, eikä eron jälkeenkään osaa olla auttamatta. Kertoja yrittää olla onnellinen heterona, ns. kulissiavioliitossa, mutta korvaako raha ja tuntien vaahtokylvyt rakkaan naisen lämpöä?

Kirja oli mielestäni yllättävän helppolukuinen Oksasen kirjaksi. Heti aloitettuani kirjan, tuntui että halusin vain lukea tarinaa eteenpäin, vaikka kirjassa kerrottiin oikeastaan vain Pikin ja kertojan arjesta. Suorasukainen kerrontatyyli upposi minuun ja muutaman kerran hörähtelin ääneen Pikin anarkistisille jutuille. Lukujen alussa oli aina pieni pätkä eri lauluista, mikä oli mielestäni hyvä idea, ja toi tarinaan pientä intohimoa lisää.
Henkilöhahmoista samaistuin eniten kertojaan. Vaikka en osaakaan kuvitella miltä hänen tilanteensa tuntuisi oikeassa elämässä, löysin samoja piirteitä kuin itsestäni ja halusin vain hänen olevan onnellinen. Piki ja Bossa puolestaan ärsyttivät minua melkoisesti. Bossa tuntui tungettelevalta paksukaiselta, joka ei osaa päästää irti vanhasta suhteesta. Roikkuu väkisin mukana, vaikka hänellä olisikin vain kauppakassin rooli. Piki oli jotenkin vain niin itsekäs ja säälittävä, että teki mieli läimäyttää häntä. Riemuitsinkin, kun kirjan puolivälin jälkeen tarinan kertoja käyttäytyi fyysisesti verisesti. Saipahan akka jotain osviittaa siitä, miten muita kohdellaan.
Jos Oksasen tuotanto ei ole tuttua, suosittelen aloittamaan tästä. Rankka aihe tässäkin, mutta helpoimmasta päästä lukea. Puhdistus on silti suosikkini, mutta aavistuksen hidaslukuisempi, jos Viron lähihistoria ei ole tuttua. Stalinin lehmät olen myös lukenut, mutta palaan siihen varmasti joskus myöhemmin jos se avautuisi sitten vähän paremmin.

Kirja antoi minulle ajateltavaa mielensä vankina olevista ihmisistä ja toivon, että asiat ovat nyt Suomen mielenterveyshoidon osalla paremmin.


10 kommenttia:

  1. Hyvä postaus.
    Olen lukenut vain Stalinin lehmät ja Puhdistuksen, ja tämä tuntuu myös mielenkiintoiselta :)

    VastaaPoista
  2. Mä löysin tän vähän aikaa sitten kirpparilta eli on lukulistalla! ja tämän perusteella voittaa ainakin Stalinin lehmät mennen tullen ;)

    VastaaPoista
  3. Minustakin Baby Jane oli äärimmäisen mielenkiintoisesti kirjoitettu kirja, joka piti lukea niin nopeasti kuin pystyi. Ja olin tosiaan itsekin yllättynyt siitä, miten helppolukuinen se oli, se oli tosiaan ensimmäinen Oksasen teos johon tutustuin.

    VastaaPoista
  4. Jokke, kiitos! Kommenttisi sai minut hymyilemään koko bussimatkaksi :)

    Sanna, jep! Säkin varmaan tykkäät tästä, kun on tämä aihe melko lähellä sun opiskeluja :p

    Sonja, olen samaa mieltä kanssasi :)

    VastaaPoista
  5. Minulle kaikki Oksasen kirjat ovat olleet jotenkin helppolukuisia ja mukaansatempaavia, varsinkin Puhdistus. Mutta totta on, että Baby Jane on Oksasen kirjaksi tavallaan kevyt ja helppo luettava, vaikka rankkoja aiheita tässäkin on.

    Ei Baby Jane kyllä tehnyt minuun samanlaista vaikutusta kuin muut Oksasen kirjat - en esimerkiksi enää edes muista kirjaa kauhean hyvin. Mutta ihan mukava luettava tämäkin oli, ei siinä mitään.

    VastaaPoista
  6. Liisa, muhun taas teki vaikutuksen, koska kirjan kertoja oli ns. "naisellinen lepakko" eikä välittänyt muiden halveksuvista katseista homobaareissa. Mua Puhdistuksessa ahdisti ne sotakirjat sun muut, koska en täysin ymmärtänyt niitä. En tiennyt mistä oli kyse ja tuntui, että hukkaan jotain oleellista.

    VastaaPoista
  7. Luin Baby Janen pian sen ilmestymisen jälkeen, ja silloin se upposi minuun täysillä!

    VastaaPoista
  8. Tuulia, hahaa muhun ei, olin silloin ala-asteella ;) Oliko Oksasella jo siis silloin nimeä?

    VastaaPoista
  9. Minä luin Baby Janen odotellessani Puhdistusta kirjastosta, se oli ihan hyvä mutta Puhdistus olikin sitten loistava. Piki ärsytti minuakin, tosin Bossaa ja kertojaakin olisi tehnyt mieli joko lyödä tai ainakin ravistella ;) Oksanen on taitava kuvailemaan vaikeita aiheita ja saamaan henkilöt "iholle".

    VastaaPoista
  10. Villasukka, tuo olin hyvin sanottu tuo saada iholle!!
    Mulla ei ollut Puhdistuksen suhteen erityisiä odotuksia, monet olivat pitäneet mutta olleet samalla pettyneitä. Ehkä juuri siitä syystä pidin Puhdistuksesta valtavasti! :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! :)