lauantai 28. tammikuuta 2012

Leena Lehtolainen: Ensimmäinen murhani (äänikirja)



Tässä olisi nyt luettavissa ihka ensimmäinen äänikirja-arvosteluni! Lainasin tämän joskus marraskuussa kirjastossa ja aloitin heti sen kuuntelun. Ensin koneella iltaisin, mutta sitten samalla ladatessani ipodia huomasinkin kirjan tallentuneen kätevästi soittimeeni. En ollut hoksannutkaan, että pystyisin pitämään kirjaa mukana niin pienessä tilassa! Lopun kirjaa siis kuuntelin koulumatkoilla lähinnä kävellessä pysäkiltä kotiin ja tänään kuuntelin viimeiset kappaleet salilla. Innostuin tosi paljon äänikirjoista, nyt minulla on lainassa Michael Cunninghamin Tunnit. Lehtolaisen ensimmäinen Maria Kallio -romaani oli toinen äänikirja, jonka "luin", muutama vuosi sitten kuuntelin ensimmäisen Potterin (joka on luettu ihan kirjanakin jo 11 kertaa...)

Opiskelijakuoron harjoitukset rantahuvilalla eivät mene putkeen. Yksi kuorolaisista, Jukka Peltonen, löytyy aamulla vedestä kuolleena. Maria Kallio työskentelee Helsingin poliisissa kesäsijaisena ja hänet lähetetään selvittämään onko kyseessä onnettomuus vai murha. Marian ensimmäinen murha ei ole helppo sillä kuorolaisista osa on hänelle ennestään tuttuja lukioajoilta. Marialle selviää pian, että kyseessä on kuin onkin murha ja käytännössä katsoen murhaajan täytyi olla joku kuorolaisista ja Jukan ystävä. Eihän kukaan nähnyt kenenkään tulevan tai lähtevän laiturilta. Tämä alkuasetelma tuo mieleeni ehdottomasti Agatha Christien Eikä yksikään pelastunut. Lukijallekin syyllisen pohdinta on mukavasti rajattua, kun käytännössä katsoen syyllinen on joku paikalla olleista. Se ei silti ole helppoa. Lehtolainen ei anna ollenkaan ylimääräisiä vihjeitä, vaan antaa Kallion pään raksuttaa rauhassa.

Kun Lehtolainen paljasti ratkaisunsa, olin puulla päähän lyötynä. Tuoko sen murhasi? Toisaalta, se kaikkein viattominhan yleensä on tekijänä. Motiivikin osoittautui kuitenkin järkeväksi, kun suuri huume- ja pontikkavyyhti alkoi avautua. Toisaalta odotin koko ajan, että murhaaja ei olisikaan kukaan paikalla olleista. En käsitä miten hänen hermonsa kestivät hautajaiset, kuulustelut, Kallion ystävyyden. Tai Jukan vanhempien surun näkemisen.
Kun kirjaa ei itse lukenut, vaan kuunteli henkilöissä oli vaikeampi pysyä perässä. Minä en nimittäin vieläkään muista kaikkia kuorolaisten nimiä tai oliko Koivu Marian pomo vai työpari?
Irrallisia hahmojakin oli muutama. Onhan toki luonnollista kuulustella myös kuolleen työnantajaa, mutta oikeastaan pomon aviorikokset eivät olleet oleellisia tarinan kannalta ja ne vain sekoittivat minua.
Maria Kalliosta oli tehty mielestäni aavistuksen liian maskuliininen nainen. Stereotypinen naispoliisiko? Hän suhtautui miehiin liian halveksuen, joka toi mieleeni katkeran naisen. Oliko Marialla ollut koskaan miehiä? Uskon, että naiset pystyvät selvittämään rikoksia, vaikkeivat kulkisikaan pitkin poikin öljyn tahrimissa farkuissa ja kampaisivat hiuksensa.

Kirjan loppu vetäisi minut täysillä mukaansa, ja kuuntelin suurella jännityksellä vaaratilannetta, johon Maria joutui. Onnellinen loppukin miellytti, kun tietää miten se jatkuu :)

9 kommenttia:

  1. Tämän lukemisesta on jo sen verran pitkä aika, etten muista oikein muuta kuin että pidin kovasti. Niin kuin pidän kyllä oikeastaan kaikista alkupään Maria Kallio-tarinoista melko varauksettomasti.

    Pitäisikin joskus kuunnella näitä äänikirjana, useaan kertaan luettuihin teoksiin tulisi uutta näkökulmaa. Kiitos vinkistä siis:)

    VastaaPoista
  2. Kiva että sinäkin innostuit äänikirjoista:) Lehtolaista en ole lukenut pitkään aikaan, mutta ehkäpä tälleen äänikirjan muodossa lenkillä voisi onnistuakin. Mä siis aina kuuntelen äänikirjoja kun olen lenkillä tai sitten kun ajan pidempiä matkoja autolla :)

    VastaaPoista
  3. Amma, Tämä Maria Kallio oli minulle ensimmäinen, tv-sarjaa on joskus tullut katsottua :)

    Sanna, juostessa mä en kyllä pystyisi kuuntelemaan! Ja muutenkin joskus tarvitsen koulumatkoilla ihan vain musiikkia, jotta ajatukset selkenisi. Aina ei pysty keskittymään :S Autolla ajaessa olisi kyllä kiva!

    VastaaPoista
  4. Ihan liian vähän tulee kuunneltua äänikirjoja! Mutta Lehtolaisen kirjoista olen aina pitänyt, ja olen lukenut hänen koko tuotantonsa! Parhaita ovat minusta juuri Maria Kallio -dekkarit.

    VastaaPoista
  5. Tuulia, huhhuh, kun sinustakin paljastuu uusia puolia ;)

    VastaaPoista
  6. Mikä uus puoli? Sekö etten kuuntele äänikirjoja vai se, että pidän Maria Kallio -dekkareista? :)

    VastaaPoista
  7. Tuulia, Kallio-fanitus on uusi puoli :)

    VastaaPoista
  8. Voi että, kuulostaa ihanalta.. haluaisin niin lukea tämän kirjan! olen niin omanlainen persoona ettei hermoni kestä jännistystä, tiedätkö mistä saisin tietää juonesta enemmän ettei hermoparkani kärsisi kovasti...
    Terv. Elina45

    VastaaPoista
  9. Elina45, tämä ei ollut mitenkään järisyttävän hurja, joten veikkaan että hermosi kestävät lukea tämän :) Suurin osa kirjasta oli tosiaan vain kuulusteluja ja Marian ajatuksia..

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! :)