sunnuntai 26. helmikuuta 2012

David Foenkinos: Nainen, jonka nimi on Nathalie



Sain tämän kirjan lainaan Tuulialta pari viikkoa sitten lukupiiritapaamisessa ja olipa hyvä, että sainkin! Aluksi en meinannut millään jaksaa tarttua tähän, mutta matkalla mummulaan nyt hiihtolomaviikolla kaivoin kirjan laukusta ja hyppäsin Nathalien maailmaan.

Nathalie, ranskalainen nainen joka pitää lukemisesta, kohtaa heti kirjan alussa sattumalta kadulla elämänsä miehen. Francois'n pyydettyä häntä kahvilaan tutustumaan paremmin, on heti selvää molempien ajatuksista, että kohtalo on johdattanut heidät yhteen. Kaikki sujuu onnellisesti seitsemän kokonaisen vuoden ajan, kunnes Francois jää juoksulenkillään auton alle ja kuolee. Nathalie on tietysti surullisen musertunut leski, mutta lukijan ei tarvitse huolestua, sillä koko loppukirja ei todellakaan tule olemaan surussa märehtimistä. Vaan kaunista luettavaa kohtalon ja onnen kohtaamisesta.

Minulla ei ollut oikeastaan mitään ennakko-odotuksia tästä kirjasta, en ollut pahemmin kuullutkaan. Oletin, ettei kirja takakannesta huolimatta ole mitään hömppää, mutta ihanan rennot fiilikset tästä sai. Ei missään nimessä mitään roskakirjallisuutta, kirjan kepeä sävy piti hyvin otteessaan ja hymyn huulilla. Muistin itsekin, ettei aina tarvitse lukea niin vakavia kirjoja!
Kannen nainen ärsytti minua, kovin muovisen näköinen. Kirjan luettuani kuitenkin huomasin pitäväni naisen olemuksesta. Sopivan ranskalainen ja epähillityn ja hillityn väliltä. Kirjan kannesta tuli muutenkin mieleen nuorten kirja, jonkun epämääräisen korun kuva, seriously?
Kirjassa oli kuitenkin mukavan lyhyet luvut ja välillä sitäkin lyhyempiä kirjaa tarkentavia hauskoja pätkiä mm. jalkapallo-ottelun tuloksia, wikipedia-artikkeleita.. Lisäksi kesken kirjanlauseiden, jotkut kohdat oli merkitty pienin numeroin, joiden selvitys löytyi sivun alaosasta. Kuin pieniä vitsejä kirjailijan ajatuksista! Hulvatonta!

Ennen kaikkea kirja on kertomus kohtalosta. Itse en ole ikinä uskonut moiseen, paitsi ehkä hiukan nykyisen parisuhteen kohdalla, mutta oli todella ihastuttavaa lukea vuoron perään kuinka Nathalien ajatukset täsmäsivät toisen miehen ajatuksiin. Lukija saattoi olla varma heidän kuuluvan yhteen. Vaikka tämä kirja on surullinen ja onnellinen yhtä aikaa, se muistuttaa silti kuinka nopeasti joku voikaan lähteä luotasi. Jokainen päivä on syytä viettää yhdessä kuin se olisi viimeinen.

5 kommenttia:

  1. Hienosti kirjoitettu:) Mulla on tämä edelleen lukematta, vaikka hyllystä löytyykin;)

    VastaaPoista
  2. Tämä oli kyllä kerrassaan aivan ihastuttava kirja :)

    VastaaPoista
  3. Sanna, kiitos! Noniin, eikun kimppuun ;)

    Tuulia, niinpä :)

    VastaaPoista
  4. Innostit lukemaan, toivottavasti ehdin vielä joskus :) Miustakin tämä kansi muistuttaa kovasti jotakin tyttökirjaa, varsinnainen huti vaikkei nyt suorastaan ruma. Mutta ei kyllä myy.

    VastaaPoista
  5. noora, näin tänään kyseisen kirjan pokkariversion elokuvakannella ja sekin oli parempi! Audrey Tautou ei kuitenkaan kuulu meikäläisen lemppareihin. Tämän lukee tosi nopeasti, kannattaa tarttua!

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! :)