sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Roald Dahl: Kuka pelkää noitia

 Isot pahoittelut taas siitä, etten ole saanut aikaiseksi kirjoittaa mitään kuukauteen! En ole saanut luettua oikein mitään ja olen ollut hyvin väsynyt ja elämä työntäyteistä. (Nojoo, huonot syyt. En varmastikaan ole ainoa työssäkäyvä ja väsynyt bloggaaja :D) Viime yönä saatiin kuitenkin poikaystävän kanssa tämä ääneenlukuprojekti päätökseen ja nyt aion kertoa lukemastamme kirjasta.

Tässä hurjassa tarinassa (Huom. Tämä ei ole satu!) Dahl tutustuttaa lukijan noitien maailmaan pikkupojan ja hänen norjalaisen isoäitinsä kautta. Useinhan noitia pidetään kyömynenäisinä akkoina, jotka liihottelevat yöllä luutien varsilla mustat hatut päässään. Asiahan ei kuitenkaan ole niin, vaan noidat ovat aivan tavallisten kotirouvien näköisiä. Heidän inhottava ulkonäkönsä on kätketty sieviin kenkiin, hansikkaisiin ja peruukkeihin. Noidat ovat mitä kierompia ja katalampia otuksia, kuin olen ikinä muissa "saduissa" törmännyt. Kuka pelkää noitia -kirja opettaa miten noidan voi tunnistaa ja kertoo heidän kamalista aikeistaan lapsien hävittämiseksi. Dahl kertoo kirjassa jännittävästi lapsien kohtaamisista noitien kanssa ja siitä miten eräs viisas isoäiti keksii tyttärenpoikansa kanssa lopun noitien kaameille suunnitelmille. Kaikki ei silti menekään aivan käsikirjoituksen mukaan, sillä noitia johtaa hirvittävä Mahtava Ylinoita, jonka lukija joutuu kohtaamaan.

Olen lukenut tämän kirjan useasti lapsena ja pelännyt. Pelkäsin kuollakseni, että kirjan noidat tulevat meidän kotisaunasta suihkussa ollessani ja vievät minut. Dahl kirjoittaa siis todella jännittävästi, ja minun on pakko myöntää. että se iskee edelleen. Tietenkin pidin tästä lapsena enemmän, voisi sanoa että jopa täyden kympin kirjana.
Tällä kuuntelu/lukukerralla kiinnitin huomiota Dahlin nokkeluuteen ja hauskuuteen. Lapsena en ollut ymmärtänytkään, miten absurdeja sanavalintoja kirja on pullollaan! Tietenkin teksti oli myös paikoitellen todella yksinkertaista, kuten lastenkirjassa kuuluukin.
Tapahtumat olivat kuitenkin tosi hurjia, ja olen varma että pienellä muokkauksella tästä saisi mielestäni rajun fantasiakirjan aikuisille. Toisen noidan käristäminen elävältä on jo aika hiuksianostattavaa.
Jotenkin säälin hirveästi noitia. Mitenköhän heistä oli tullut sellaisia? Noidat eivät ilmeisesti lisäänny, koska inhoavat niin valtavasti lapsia. Jokainen noita kirjassa pelkäsi ylikaiken Mahtavaa Ylinoitaa, joka nautti omasta vallastaan. Noidilla oli varmasti pakotettu ja alistettu tunne työhönsä.
Mielestäni kirjassa oli älykäs loppu ja se antoi vähän enemmän kauneutta tähän tarinaan. Oli hienoa, ettei kirja ollut loppuun asti pelkkää "noita-sitä-noita tätä", vaan isoäidin viisaus ja rakkaus tuli selkeänä esille. 
Parhaimpia juttuja kirjassa oli kuitenkin Quentin Blaken kuvitus! Hän on mielestäni kuvittanut muutkin Dahlin lastenkirjat.

Kirjasta on tehty myös elokuva The Witches, jonka katsoimme kirjan lukemisen jälkeen yhdessä. Ei kyllä todellakaan vetänyt vertoja kirjalle, mutta oli kyllä paikoitellen hauska ja kauhistuttavakin elokuva! Mukavaa kuitenkin, että tähän oli laitettu onnellisempi loppu kuin kirjaan :)


Avomiehen kommentti kirjasta ja elokuvasta: "Hyvä kirja. Olisi ollut kiva lukea sitä lapsena, mutta paikoitellen olisi voinut olla liian jännä. Tykkäsin myös elokuvasta sen lopun takia."

Kirjan päällä nököttää pääsiäisen ainoasta Kinderistä saatu Barbapapa! Kuinka ihanaa, että sain juuri tuon lukevan!! :) Se on mun maskotti.

10 kommenttia:

  1. Mä en ole ikinä lukenut tätä, vaikka moni muu Roald Dahlin kirja on luettu ja osa niistä on ihan mun lemppareita. Se poika ja jättipersikka (olisko suomeksi Jaakko?) oli musta ihana ;).

    VastaaPoista
  2. Sanna, Joo mäkin olen lukenut sen lapsena!! Sekin olisi kiva lukea uudestaan :) Luepa ihmeessä! Tai katso elokuva (:

    VastaaPoista
  3. Ihana Barbapapa <3

    Dahl on luettavien listallani, Jali ja suklaatehdas ainakin aluksi :)

    VastaaPoista
  4. Villasukka, Kiitos, hän on oikein söötti!! :)
    Hmm, mä olen saanut jotenkin yliannostusta Jalia ja suklaatehdasta sen leffan takia. Nyt tekisi mieli lukea Matilda! :)

    VastaaPoista
  5. Anteeksi sinä Elma(?)-nimimerkillä kommentoinut, poistin vahingossa kommenttisi, kun piti julkaista :( Uutta yritystä ehkä?

    VastaaPoista
  6. Ärsyttävä asia suomennoksessa on se, että tarina on sijoitettu Suomeen, vaikka alkuperäisessä se on sijoitettu Englantiin. Bournemouth on vaihtunut Hangoksi. Suomennoksen pitäisi olla alkutekstille uskollinen. Muutoin kirja on erinomainen, ei valittamista.

    VastaaPoista
  7. Anonyymi, Näinhän se on, mutta koska kyseessä on lastenkirja, ymmärrän sen.

    VastaaPoista
  8. Noitien lisääntyminen kiinnostaa minuakin, sillä jos kaikki noidat ovat naisia, jotka vihaavat lapsia ja ovat eri lajia kuin ihmiset, mistä noitia siten syntyy? No, ei varmaan synnykään, ainakaan kovinkaan paljoa, sillä teoksesahan taidettiin todeta, että noitien lukumäärä on laskemassa. Ehkä noidat ovatkin aluksi ihmisiä, katalia sellaisia, jotka muuttuvat ilkeytensä vuoksi noidiksi? Mielenkiintoinen teos, jonka luin esiteltäväksi viimeisimmässä Lastenkirjalauantai-postauksessani. Sääli, etten ollut jo aikaisemmin tutustunut. Onneksi vahingon pystyi ottamaan takaisin. :) Todella hurja lastenromaani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, tähän pitäisi saada itseltään Roald Dahlilta vastaus! :D

      Kiva, että viimein päätit tutustua tähän! Kirja on omia lapsuuden suosikkejani, joten kannustan kaikkia lukemaan tämän viimeistään nyt.. ;)

      Poista

Kiitos kommentista! :)