keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Joel Haahtela: Katoamispiste


Kirjablogeissa on nähty jo pidemmän aikaa Haahtela-hehkutusta ja lukupiirimme kesken päätimme valita Katoamispisteen kuukauden kirjaksi. Minulle tämä oli ensimmäinen Haahtela ja odotukset olivat melko korkealla.

Katoamispisteessä seikkailee nimetön mieslääkäri, joka kohtaa syksyisenä päivänä kadulla ranskalaisen Magda Rouxin. Magda etsii entistä puolisoaan Paulia. Hänet on tuonut Suomeen etsintöihin Raija Siekkisen kirjoittama kirja, jonka Magda löysi ex-miehensä tavaroista. Paul lupautuu auttamaan naista. Mutta ennen kuin hän huomaakaan, myös Magda on kadonnut. Tarinamme kertoja ei silti unohda naista, vaan jatkaa kiivaasti Paulin etsintöjä. Samalla hän pohtii Paulin ja Raija Siekkisen välistä yhteyttä. Mikä edesmenneessä kirjailijassa olisi saanut ranskalaisen Paulin Suomeen? Kiinnostaako miestä edes oikeasti kadonneiden ihmisten löytäminen vai enemmänkin omien ajatustensa unohtaminen entisestä tyttöystävästä?

En ole varma pidinkö kirjasta. Pidin luultavasti. Harmitti  aluksi, kun kaikki oli niin hämärän peitossa ja odotin blogiarvioiden perusteella jotain todella jumalaista tekstiä. Katoamispiste tuntui (niin hullunkuriselta kuin se kuulostaakin) todella suomalaiselta. Tunsin tekstin välityksellä suomalaisen miehen kaipuun entistä tyttöystävää kohtaan, halun kadota arjen keskeltä ja Helsingin syystunnelman.
Eniten kirjassa minua kuitenkin viihdytti sen loppu. Pidän avoimista lopuista, koska ne on itse helppo kuvitella oman luonteensa mukaisesti joko onnellisiksi tai surullisiksi. Itse pienenä romantikkona aistin kirjan loppumisen jälkeen tapahtuvan jotain romanttista (:

Katoamispiste oli minusta vähän vaikea kirja. Lyhyt se oli, mutta ei helppolukuinen. Ja kauan sitä piti sulatella. Enkä vieläkään oikein ymmärrä kirjan syvällisempää merkitystä. Kirjasta on oikeasti hyvin vaikea kirjoittaa. Päässäni on melko paljon ajatuksia liittyen oman itsensä kadottamiseen tai asioiden pakenemisesta. Luulen, että tämä kirja pitää lukea muutaman kerran, jotta sen käsittää oikein. Katoamispiste saa siis toistaiseksi pysyä kirjahyllyssä :)

Erikoista, ehkä vähän hassuakin, minusta oli, että vaikka kirjassa kuvataan todella sateista säätä ja jopa hieman masentunutta ja seesteistä tunnelmaa, kirja tuntui tosi hyvältä valinnalta kesäksi riippukeinuun! Pitäkää tämä mielessä kesää varten!


P.S. Palaillaan huomenna haasteen kanssa!

2 kommenttia:

  1. Olen samoilla linjoilla, minunkin on luettava tämä uudelleen, sitten ehkä osaan jo sanoa tästä jotain :)

    VastaaPoista
  2. Tuulia, Noniin! Jään odottelemaan toista lukukertaa :p Minä voisin ehkä ensi vuonna, kesällä (:

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! :)