perjantai 31. elokuuta 2012

Cecelia Ahern: Tyttö peilissä

Tylsän työpäivän aikana lakkasin nämä raikkaat kynnet!
 Cecelia Ahernin pienoisromaani Tyttö peilissä osui silmiini kirjaston läpikulkureissulla. Vaikka kirja sijaitsi romantiikan osastolla, osasin muutamasta blogiarviosta olettaa sen johtavan harhaan.
Ahernin uusin teos sisältää kaksi satua aikuisille. Tyttö peilissä ja Muistojentekijä nimiset tarinat ovat helppoa luettavaa, mutta ei välttämättä sitä perinteisintä Ahernia. (Tai olen ymmärtänyt hänen kirjojensa olevan aika romanttisia)

Kirjan ensimmäinen satu, Tyttö peilissä, nosti ihokarvat pystyyn ja pienen pelon katsoa peiliin. Tarinan päähenkilö, Lila, on menossa naimisiin. Hänen tärkeän isoäitinsä kotona, on jostain ihmeellisestä syystä peitetty kaikki peilit mustilla kankailla. 28 vuoteen Lila ei ole niistä kysellyt, tai siirtänyt kankaita, kunnes hääpäivänsä aamuna. Aluksi hän näyttää peilissä kauniilta morsiamelta, mutta pian tytölle selviää miksi peilit olivat peitettyinä.
Huhhuh! Tämänkin tarinan olisi voinut lukea helposti putkeen, jollen olisi alkanut pelkäämään vietävästi :D Kaikki rikosjutut menevät ehdottomasti, voin katsoa vaikka mitä CSI:n kidutusjuttuja, mutta yliluonnollisuus! Karmivaa!
Vaikka tarina olikin tarkoitettu lyhykäiseksi, jäi se mielestäni liian lyhyeksi. Jäi asioita joita en täysin ymmärtänyt, kun Ahernilla oli niin kiire seuraavaan tarinaan. Kuitenkin helppolukuinen ja -selkoinen satu ja teos, jonka luki parissa illassa ennen nukkumaanmenoa. (Yhdessäkin olisi siis mennyt, mutta minkäs teet kun pelottaa.)

Kirjan toisessa sadussa on vanhemman puoleinen mies, joka on kehittänyt koneen uusien muistojen luomiselle. Vanhojen mielikuvia ei voi poistaa, mutta uudet on helppo luoda. Hänellä on apulaisena hiljainen tyttö, joka päättää selvittää muistojentekijän salaisuuden. Ketä hän ajattelee? Millainen on hänen haluamansa muisto?
Tässäkin stoorissa kerronta eteni sujuvasti ja pitkästymättä. Tietyissä kohdissa vaivasi syventymättömyys hahmoihin, sekä muistojentekijä että apulainen olivat niin etäisiä, ettei tekstiin saanut kunnon otetta. En oikein pitänyt ajatuksesta, että ihmiselle luodaan uusia muistoja. En osaa sanoa miksi, mutta toisen mielen ronkkiminen tuntui ahdistavalta. Pidin Tyttö peilissä -sadusta huomattavasti enemmän.

Kokonaisuudessaan viihdyttävä pienoisromaani, jota ehkä olisi voinut syventää 50 lisäsivulla ja näin ansaita pusuja lisää. Ehkä hiukan kiireessä kyhätty, mutta kelpo kirja. Tähän on helppo tarttua esimerkiksi aamubussissa.
P.S. Huomenna pidämme kirjakekkerit ihanan Katarinan kanssa. Tarkoitus oli aloittaa kirjastosta, mutta päätimme, että lukaalistani löytyy tarpeeksi luettavaa kumpaisellekin. Tiedossa herkkuja, paskan puhumista ja lukemista läpi yön! Odotan innolla! Tuntuu kuin olisimme taas lapsia :)

P.P.S. Mitä mieltä olette, olisiko minunkin sopivaa mainita kirjan ilmestymisvuosi, kustantaja, sivumäärä ja muuta?

7 kommenttia:

  1. Olen lukenut Aherneja jonkin verran (edelleen ensimmäisenä lukemani Sateenkaaren tuolla puolen on ollut miellyttävin kokemus) ja näin tämän kirjan kirjaston uutuushyllyssä jo jokin aika sitten, mutta en lainannut. Ajattelin vain, oho, onpas lyhyt, enpä taida lainata... Kertakaikkiaan, aivan niin kuin lyhyt kirja ei voisi olla hyvä! =D Olen nyt nähnyt muutamia muiden arvioita kirjasta, ja kiinnostunut, että ehkäpä seuraavalla kerralla otan kirjan mukaani. =D

    VastaaPoista
  2. Anni, tuo eka tarina tuntuu vetävältä. Mutta sitä haluasi lukea koko kirjan verran ja saaden tietää kaikki vastaukset.

    Hyvänen aika mikä idea sinulla ovatkaan nuo huulet! Täysin Marilynin henkeen pisteytys;-)

    Melkein kaikki ne ilmoittavat, mutta minä en. En tiedä, lukevatko muut ne, mutta minä en ehdi tai sitten en tarvitse tietoa. Katalogeista katson aina sivumäärän. Kustantaja on kiva tietää. En tiedä miksi, mutta se vaan on...

    VastaaPoista
  3. Irene K. Niinpä, lyhyys voi olla hyvekin :) Tämä on niin helppo ja yksinkertainen kirja ettei ole oikein mitään menetettävääkään :)

    Leena Lumi, olet oikeassa. Tarinasta olisi helposti saanut pidemmän, joten se olisi ollut vähemmän tönkkö!
    Kiitoksia huulikehuista :)
    Niin. Joitain tuntuu myös kiinnostavan milloin kirja on ilmestynyt, mutta siinäkään en tiedä pitäisikö mainita ilmestyminen alkuperäiskielellä vai suomeksi.. :S

    VastaaPoista
  4. Luin tämän jossain vaiheessa, eikä ollut ihan mun mieleeni koko kirja.

    BLogissani on sulle jotain ♥

    VastaaPoista
  5. Mari A. meitä on moneen junaan ;) kiitos!!

    VastaaPoista
  6. Vaikuttaa kiintoisalta kirjalta. *lisää loputtomanmittaiseen lukulistaa*

    VastaaPoista
  7. Reta, samanmittaiset listat ilmeisesti meillä ;)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! :)