keskiviikko 8. elokuuta 2012

Juhani Laulajainen: Äärettömän hyvä nainen

Juhani Laulajaisen esikoisromaani tarttui mukaani viime kesän loppualeista ihan parilla eurolla. Perheväkivalta lapsen näkökulma vaikutti kiinnostavalta, joten halusin tämän hyllyyni. Vuotta myöhemmin, 24 h lukuhaasteen parissa ollessani, kirja pääsi lukemisen alle.

Kirja alkaa Toivon lapsuudesta ja hänen kokemuksillaan varsinaissuomalaisessa perheessä. Missä äiti on avuton lyötävä ja isä näyttelee osaa tunteettomana, karuna ja väkivaltaisena miehenä. Muutamissa sivumäärissä edetään pois Toivon ja hänen veljensä Lassen selkäsaunoista nuoruuteen ja aina aikuistumiseen asti. Toivo yrittää löytää elämäsä rakkautta, Lassesta tulee alkoholisti ja heidän pikkusiskonsa Kaija asettuu aloillensa Japaniin, äidin ollessa yhä isän käärittyjen hihojen armoilla.
Pitkän matkaa kirjassa edetään ja kituutetaan Toivon vuosittaisilla visiiteillä vanhempiensa luona. Aina isän ollessa poissa, Toivo tulee kylään kyselemään äidin kuulumiset. Toivon silmissä äiti on säälittävä ruma nainen huulen ollessa auki tai ruhjeisen silmäkulman kanssa, mutta ei pahemmin tohdi puuttua asiaan. Huonosti hänen vain kävisi. Äiti paasaa uskostaan ja Jumalasta murteellaan joka vuosi.
Kirjan puolivälissä juoni saa yllättävän käänteen ja teoksen toinen osa alkaa. Siinä liikutaan todella paljon uskon ja epäuskon maastossa, pohditaan kuoleman jälkeistä elämää ja nähdään äidin ja isän avioliiton toinen puoli.

Niin. Nyt pitäisi sitten kertoa oma mielipide...
Aloittaessani kirjaa hämmästyin sen karuudesta ja arkisuudesta. Nopea etenemistahti sai myös minut sekaisin. Nytkö se Toivo on jo aikuinen? Nyt meni 3 vuotta? Taasko sillä on uusi naisystävä? Loppujen lopuksi aloin nauttia Laulajaisen nopeatempoisesta kirjoitustyylistä (lisäksi plussaa, että luvut olivat aivan muutaman sivun mittaisia!), kunnes kirjan toinen osa sai minut vielä enemmän sekaisin. Jos kirjan ensimmäisessä osassa edettiin Toivon lapsuuspäivistä nelikymppisiin vuosiin, toinen puolisko teki sen takaperin. Yhtäkkiä huomasin lukevani sivuja taas siitä miten Toivo oli 15, sitten 12, sitten 8 ja lopulta neljän vanha. Kirjan loputtua oletin ymmärtäväni tämän ratkaisun, mutta en ole kyllä sittenkään varma. Oliko kakkososan ideana mahdollisesti kertoa, että aika kultaa muistot? Vai pelkkää kuvitelmaa? Oliko äidin ja isän avioliitto sittenkään niin ruma ja synkeä miltä se 6-vuotiaan Toivon silmissä näytti?
Kuoleman jälkeisestä elämästä oli tehty tähän kirjaan todella absurdia, jopa äidin palvoma Jumala kuvailtiin ruutupaitaiseksi partasuuksi. Mitä ihmettä?? Lukiessa tuli muutaman kerran sellainen olo, kuin kirjan loppuosa olisi ollut jokin sisäpiirin vitsi, johon minä en pääse sisälle.
Kirjaan oli myös saatu sisällytettyä ehdottoman hienoja ja oivaltavia lauseita, joita olisin halunnut lukea lisää.

Kokonaisuudessaan en osaa sanoa pidinkö kirjasta. Kaikki tuntui jäävän aivan liian keskeneräiseksi. Myös henkilöt. Toivo oli kuitenkin hyvä ja äitiään sisimmässään rakastava mies. En vain ymmärtänyt hänen naissuhteitaan! Todella raivostuttavaa luettavaa.
Jostain syystä kuitenkin pidin kovastikin Toivon ja Lassen ryyppäyshetkistä jommankumman asunnolla. Ne olivat avoimia, pöhnäisiä ja hienoja keskusteluja arjen rumuudesta.
Mielipidettäni kirjan Äärettömään Hyvään Naiseen eli Toivon äitiin en ole vieläkään päättänyt. :D Välillä teki mieli huutaa, että pidä puoliasi nainen. Toisaalta taas ihailin hänen vaatimattomuuttaan. Kirja jäi pitkäksi aikaa mieleen.


Muita kirjan lukeneita?

5 kommenttia:

  1. Kirja ei herättänyt lukuhaluja, ajattelin vain kommentoida uutta banneriasi: hieno :)

    VastaaPoista
  2. Villasukka, ymmärrän hyvin :D Kiitos paljon <3 Olin vähän epävarma siitä, mutta hyvä, jos näyttää hyvältä!

    VastaaPoista
  3. Samaa mieltä bannerista, tykkään! Ja kirjaa en ole lukenut.

    Innostuin väsäämään dekkaria, tai jotain, mikä kenties jonain päivänä on dekkari. Alku löytyy blogistani, olis kiva saada kommenttia, sillä omalle tekstille sokeutuu aika nopeesti.

    VastaaPoista
  4. Laura, kiitos! Hei hieno homma, onnea kirjoittamiselle! Käyn lukemassa tekstiäsi sunnuntaina tai viimeistään alkuviikosta :))

    VastaaPoista
  5. ^^ kiitos jo etukäteen! ja ei mitään kiirettä :D

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! :)