keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Jussi Valtonen: Vesiseinä

Lukupiirin elo- / syyskuun kirjana meillä oli Jussi Valtosen Vesiseinä. Tytöt löysivät tätä edullisesti ja jokaiselle ostettiin oma kappale.
En osaa sanoa arvostelenko tämän novellikokoelmana, joksi tämä oli ilmeisesti tarkoitettu, vai romaanina, jollaisena tämän luin. Eiköhän mennä jälkimmäisellä linjalla, koska se vastaa parhaiten omia fiiliksiäni :) Kirjassa oli kahdeksan "novellia", jotka ovat kuitenkin samoihin henkilöihin ja paikkoihin liittyviä. En kuitenkaan ehkä nimittäisi osia novelleiksi, sillä kirjan voi tosiaan lukea ihan romaanina ja kaikki tukivat toisiaan, joten harva näistä olisi yksinään toiminut. Ennemminkin luvut ovat erilaisia valintoja ja vaihtoehtoja elämälle. (Okei, tämä on tärkeä tieto mikäli aiot lukea kirjan. Lukupiiri-tyttöset kertoivat minulle tämän kirjan idean vasta tänään, joten katson kirjaa nyt hieman uusin silmin)

Antti on kirjan alussa lapsi, jonka isällä on alkoholiongelma (yllättääkö ketään?). Antin lapsuudessa kiinnitetään myös huomiota siihen millaista on olla epäsuositun venäläisen pojan kaveri salaisesti ja samalla pelata koulun coolien poikien kanssa. Seuraavissa luvuissa Antti onkin jo aikuinen mies ja Valtonen pohtii miten ihminen pystyy vaikuttamaan omaan elämäänsä. Mitä tapahtuu, jos valitsetkin toisen tien? ( Tätä kirjoittaessa tulee olo, että pidän kirjasta nyt enemmän kuin lukiessa. Vaatii siis uuden lukukerran. Omalta kohdaltani tulee mieleen, että jos en olisikaan mennyt ammattikouluun vaan lukioon, en olisi tavannut luokkakaveriani, en olisi ollut hänen synttäribileissään ja sitä kautta tavannut avomiestäni. )

Kirja oli melko nopealukuinen ja tekstikin helposti etenevää. (Luin kirjasta suuren osan hiljaisena sunnuntaityöpäivänä) Valtonen ei paljoa kikkaile kielellään vaan antaa asioiden tapahtua. Siellä täällä pysähdyin lukemaan lauseita uudelleen, kun huomasin niissä olevan muutakin kuin perusvirke (joku tekee jotain hohhoijaa ja sitten teki uudelleen), nimittäin kauniin ajatuksen psykologin ammattia harjoittavan kirjailijamiehen mielestä. Nämä pienet löydöt rivien välistä innostivat minua, ja näin kirja ansaitsi jäädä edelleen hyllyyni :) Vaikka kirja ei ollut teemoiltaan hauska (alkoholismi, läheisen masentuminen, avioerot, koulukiusaaminen), kirjaan oli mahdutettu juuri sopivasti kepeyttä ja ääneen hörähdettäviä juttuja. Olin yllättänyt miten hyvin Valtonen ymmärsi asioita myös naisten kannalta. Minäkin osoittelen olohuoneen verhoja ja sohvatyynyjä avokille, että hän todella ymmärtää niiden olevan siinä ja sopivan yhteen :D

Vaikeista aiheista suurin ja keskeisin oli varmasti läheisen masentuminen, josta kirjoitettiinkin eniten. Jotenkin en vain saanut ollenkaan kiinni siitä ja en osannut samaistua Anttiin. Kyse ei ole siitä, etten tietäisi miltä se tuntuu, mutta jotenkaan teksti ei ollut siinä kohdin niin intensiivistä, että se olisi herkistänyt tai vakuuttanut minua kunnolla.
 Kirjan nimi on mielestäni kuitenkin todella hyvä, ja itse ymmärsin sen kuten takakannessa vähän vihjattiinkin: "Entä miksi joskus tajuaa valitsevansa väärin, mutta katsoo tapahtumia ikään kuin vesiseinän läpi, voimatta vaikuttaa asioiden kulkuun?"


P.S.
Minttusuklaakynnet!

4 kommenttia:

  1. Kivat kynnet :)

    Mä haluaisin kanssa lukee Vesiseinän joskus uudelleen, jos sitä osaisi vaikka katsoa vähän erilaisin silmin kun ymmärtää mistä on kyse.

    VastaaPoista
  2. Tuulia, kiitti :) Kirja oli kuitenkin sen verran yksinkertainen ja selkeä tapahtumiltaan ettei tätä pariin vuoteen tohdi uusia.

    VastaaPoista
  3. Mä tykkäsin tästä vähän. En paljoa. Siis tavallaan novellit oli ihan ok, mutta.... ja minäkin luin tämän muuten enemmän romaanina kuin novelleina. En ole mikään novelli-ihminen, jos mahdollista, niin jätän novellit kirjastoon. Vesiseinänkin lainasin, ennen kuin tajusin, että se koostuu novelleista.
    Pidin muistaakseni kahdesta ensimmäisestä novellista, en niinkään lopuista.

    VastaaPoista
  4. Roz, en ole itsekään ajatellut, että novellit olisivat minun juttuni, mutta kyllä se nyt meni... Tietoisesti novellikokoelma ei olisi innostanut aihepiiriltään.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! :)