keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Karoliina Timonen: Aika mennyt palaa

Aika mennyt palaa on ollut monen kirjabloggaajan syksyn lukulistalla. Karoliina Timonen on monelle tuttu Kirjava kammari -blogin pitäjänä. Halusinpa minäkin siis nähdä mitä intohimoisen lukijan mielestä ja tietokoneelta tulisi ulos.

Klarissa muuttaa perheineen Bostoniin vuodeksi miehen työkomennon vuoksi. Tarkoitus on ottaa pieni irtiotto Suomesta, Klarissakin haluaa kokeilla siipiään kotiäitinä ja salaisesti myös kirjailijana. Kotiäitinä oleminen ei olekaan aivan sellaista, mitä Klarissa kuvitteli; jatkuvaa erotuomarina olemista lasten kanssa, lisäksi vähän yksinäistäkin. Bostonin maisemissa tuntuu kuitenkin olevan jotain tuttua ja mysteeristä, joka vaivaa Klarissaa.
Klarissan tarinan rinnalla kerrotaan vuorotellen pätkiä Corinnen elämästä. Corinne on nainen, kenestä Klarissa on uneksinut jo lapsena, mutta yhtäkkiä lentokoneessa matkalla Bostoniin unet alkavat taas. Ensimmäisissä unissa Corinne on nuori tyttö, joka pakenee juutalaisvainoja Amerikkaan. Öiden myötä unista tulee johdonmukaisia ja jatkuvia. Klarissa tuntee samaistuvan uni unelta enemmän Corinneen ja tuntevan hänen tuskansa.
Unien kuuntelijana ja Klarissan rohkaisijana toimii naapurin vanhus Rachel. Klarissasta tuntuu, että hänen ja Mikaelin liitto alkaa valua kriisiä kohti, eikä ole niin helppo estää sitä.

Olin ehkä aavistuksen spoilaantunut kirjan ideasta aloittaessani tätä. En voi sanota sen häirinneen lukukokemusta, mutta mietin kyllä, että miltä lukeminen tuntuisi tietämättä ideaa. Kirja lähtee liikkeelle dramaattisista ja kohtalokkaasti kerrotuista unista, joiden lukemista odotin. Unia ja Klarissan elämää kuvattiin tosiaan vuorotellen muutaman sivun mittaisissa luvuissa. Lyhyet luvut ja rinnakkaiset tarinat ovat hyvä keino koukuttaa lukija. Iltaisin luin vielä yhden luvun seuraavan aamun herätyksestä huolimatta. Tai oikeastaan kaksi...
Kielellisesti kirja oli mielestäni hyvä, selkeä ja ehkä hieman dramaattinen. Kiittelen erityisesti alkusivujen lukuja, joissa unet olivat erittäin arvoituksellisia ja kiehtovia. Jopa minulle, joka kammoan unia (niiden näkemistä, niistä puhumista. pelkkä ajatuskin ahdistaa). Paikoitellen kirjan tapahtumat kuitenkin junnasivat paikoillaan, sekä unissa että todellisuudessa, eikä sitä kieli kuitenkaan pelastanut. Kuitenkin osittain tarkka kuvailu toimi, kuten maisemien ja asunnon mielikuvien luomisessa.
 Jopa tarinan mysteerin ratkettua, muutamat kohdat olivat hieman irrallisia ja merkityksettömiä. Tietynlainen arkisten asioiden luettelomainen kuvailu ei tuntunut kiinnostavalta, samoin kuin lopun "selittely". Olisin pitänyt lopusta enemmän, jos viimeinen luku olisi jätetty pois. Olihan siinä täydentäviä kohtia, mutta se olisi sopinut ehkä jonkinlaiseksi "extramateriaaliksi". Liiallinen yksityiskohtien jakaminen sai minut luulemaan, että Timonen epäilee lukijan päättelykykyjä. Kirja ei kuitenkaan ole mikään tiiliskivi, joten ymmärrän pienen kirjan "täyttämisen".
Kirjassa oli henkilöiden inhimillisyyden, naiiviuden, rakastettavuuden ja arkisuuden lisäksi pientä kieroutta ja katkeruutta, jotka tasapainottivat toisiaan hyvin. Suosikkihahmokseni mielsin Corinnen, hän oli hieman väärinymmärretty, mutta silti älykäs ja hyvä ihminen.
Kirja on mielestäni onnistunut esikoisromaani (tuntuu, että yleensä esikoisromaaneihin on sullottu liikaa kaikkea). Juoni oli rakennettu selkeäksi, mutta ovelaksi. Jossain kohtaa arvasinkin loppuratkaisun, mutta mielestäni siitä ei voi antaa risuja. Tuntui mukavalta kerrankin olla kirjan "edellä". Viihdyttävä kirja, olematta kuitenkaan tyhjänpäiväinen. (Jos jollekin jäi epäselväksi sekavasta tekstistä, pidin kirjasta ja suosittelen sitä helppolukuisena romaanina.) Sain tästä ajateltavaa taas pariksi päiväksi.

P.S. Mulla oli eilen synttärit!

7 kommenttia:

  1. Minulla on vielä lukematta tämä, mutta aivan ehdottomasti lukulistalla se on. Onnea synttäreistä! Saitko kirjalahjoja? :)

    VastaaPoista
  2. Tuulia, Kiitos! Toistaiseksi yhden (poikaystävältä), mutta katsotaan millä äiti lahjoo huomenna.. Luultavasti lahjaksi saaduilla rahoilla ostan jonkun.
    Tämä toimii hyvin varmasti vaikean Hitlerin tyttären jälkeen ;)

    VastaaPoista
  3. Minäkin tykkäsin tästä ja viihdyin kirjan parissa tosi hyvin. Tarina imaisi aika nopeasti mukaansa :).

    VastaaPoista
  4. Onnea synttäreistä! Aika mennyt palaa oli helppolukuisuudessaan nautittavaa luettavaa. Ei tarvinnut paljon pinnistellä. Minäkin arvasin loppuratkaisun mutta naapurin vanhan tädin taustat onnistuivat yllättämään.. Oli siis kiva, että kirja onnistui minut pikkuisen yllättämäänkin. :)

    VastaaPoista
  5. Sanna, Juu, luvut oli lopetettu juuri oikeisiin kohtiin :) Oli pakko lukea vielä yksi..

    Pihi nainen, Kiitos! Vanhan tädin taustat olivat itseasiassa omalla kohdalla se ennalta-arvattava juttu :) Eipä se siis kuitenkaan ollut liikaa ennalta-arvattava, koska arvasimme eri kohdat ;)

    VastaaPoista
  6. Kiitos arviostasi, Anni, jonka löysin vasta nyt. :) Ja myöhästyneet onnittelut synttäreiden johdosta!

    VastaaPoista
  7. Karoliina, Kiitos itsellesi onnitteluista ja lukukokemuksesta :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! :)