tiistai 27. marraskuuta 2012

Laura Maragnani & Isoke Aikpitanyi: Musta, kaunis ja kaupan

Kirjanmerkkejä on viime aikoina heiluteltu jonkin verran blogeissa. Minulla on montakin niitä, mutta tässä kirjassa käytin väliaikaisesti Vilan postikorttia, oikeat kirjanmerkit kun olivat varattuja. Sopipa kyllä kirjan teemaan!Lisää tulossa myöhemmin.
 Musta, kaunis ja kaupan on kylmää faktaa elämästä Italian kaduilla. Seksiorjana. Kirjassa kerrotaan monien tyttöjen samankaltainen, mutta silti erilainen tarina. Miten kukin on halunnut tai joutunut lähtemään kotoaan Afrikasta, luullut saavansa  jotain kauppa-apulaisen kaltaista perusduunia, mutta tullutkin heitetyksi kadulle naurettavan korkeissa koroissa ja peruukissa. Tarinat kertoo Isoke, hän on nähnyt ja kokenut kaiken itse. Hän kertoo ensin miten häntä huijattiin ja petkutettiin, kunnes paneutuu muiden tyttöjen tarinoihin, kertoakseen, että kaikki eivät selviä orjuudesta hengissä. Isoke oli onnekas ja korostaa sitä läpi kirjan. Hän painottaa mitä hirveyksiä voi tapahtua ja muistelee tyttöjä, joita piestiin ja kidutettiin varoittaviksi esimerkeiksi muille.
Tämänkaltaisissa kirjoissa tulee yleensä toimittajien (tässä tapauksessa Maragnani) mässäiltyä naisten alistamisella, seksiyksityiskohdilla ja väkivallalla, mutta tämä kirja ei tee niin. (Tosin en tiedäkään, onko koko kirja Isoken suusta, vai minkä verran Maragnani on päässyt vaikuttamaan kieliasuun ja tapahtumiin. En sano etten usko kaiken olevan totta, mutta varmasti tiettyjä asioita on korostettu enemmän kuin toisia ja mitä sitten on jätetty kokonaan kertomatta). Musta, kaunis ja kaupan kertoo ennen kaikkea seksikaupan bisnespuolesta. Miten tytöille asetetaan monen tuhannen euron velka (Tässä kohtaa aloin itkeä... Typerintä mitä olen ikinä kuullut!), heidät heitetään tunteetta kadulle, opetetaan väkivalloin tienaamaan tarpeeksi, jotta tytöllä olisi velan lisäksi rahaa maksaa vuokra (maksat vuokraa siitä, että asut yhdessä huoneessa kymmenen muun tytön kanssa.. ), ylihinnoiteltua ruokaa, kadunpätkästä jolla huoraat, vaatteista joita käytät.. Kaikesta pitää maksaa, ja tottakai yli-innokkaat sukulaisetkin vinkuvat rahan perään. Isoke kertoo, miten monet tytöt alkoivat itse parittajiksi saatuaan oman velkansa maksettua. Miksi? Miten kukaan ikinä moista kokenut, voisi tehdä samoin jollekin toiselle? "Rahan houkutuksen takia", Isoke vastaisi. Bisnesmaailma on kirjassa erittäin julma ja koruton. Teet sen mikä on itsellesi parhaaksi.
Mutta mitä sitten, kun velka on maksettu, etkä saa papereita ja pääse kunnon töihin? Jatkat kadulla kuten ennenkin.

Aluksi pidin aika paljon Isoken suorasukaisesta kerronnasta, hän ottaa lukijan hyvin huomioon, tuntui lähes kuin olisimme olleet samassa huoneessa keskustelemassa kasvotusten. Kieli on todella yksinkertaista, kuten kuuluukin tietokirjoissa. Lopussa aloin kieltämättä vähän kyllästyä kerrontaan. Se oli melko rönsyilevää, vaikka periaatteessa kirja käytiin läpi aihealueittain. En enää muistanut omia kysymyksiäni ja Isokekin alkoi vaikuttaa vähän itsekeskeiseltä auttamiskertomuksineen.
Kirja oli aika suuri isku vasten kasvoja. Paljoa ei säästelty ja nyt tunnen olevani aivan ähkyssä kaikesta tiedosta. Menee varmasti hetki ennen kuin luen vastaavan kirjan. Olen silti tyytyväinen, että luin tämän. Tiedän taas enemmän. Tuntuu kamalalta ajatella, että tuollaisia tarinoita tapahtuu yhä päivittäin. Eikä vain ja ainoastaan Italiassa. En voi olla ajattelematta, että mitä jos itse joutuisi tuollaiseen. Ei sieltä voisi karata. Tämä kirja itkettää ja ahdistaa. Kirja pistää miettimään omia asenteitaan ja arvojaan. Isoke sanoo, että yksi uhri on yksi selviytynyt jossain muualla. Niinpä.


3 kommenttia:

  1. Kiinnostavan oloinen kirja, vaikkakaan juuri nyt minulla ei taida olla energiaa uppoutua tuohon maailmaan. Tälläisiä "selviytymistarinoita" julkaistaan aika paljon!

    VastaaPoista
  2. Tämä oli kyllä aikamoinen kirja. Rankka ennen kaikkea.

    VastaaPoista
  3. Tuulia, On kyllä joo! Tuntuu, että vastikään oon tullut enemmän vielä tositarinoita. Kannattaa lukea kun energiaa riittää, itsekään en lukenut tätä kokonaan putkeen.

    Katri, Aikamoinen tosiaan. Hengästyttäväkin kaikessa tiiviydessään. Lukijan verkkokalvoja ei kamalasti säästelty :p

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! :)