maanantai 3. joulukuuta 2012

Luukku 3

 Joulukuun kolmantena päivänä alan käsittelemään lempikirjojani tarkemmin vuosi vuodelta. Tänään kerron lempikirjani ja -sarjani ikävuosilta 7-8.
Olen pienestä pitäen ollut todella kova tyttö lukemaan. Opin koulussa melko nopeasti lukemaan ja vietin iltapäivät koulun jälkeen kirjastossa lainaamassa kirjoja tai kotona lukemassa.
( Tähän liittyy itseasiassa aika hauska juttu: Vanhempani eivät ole elinaikani lukeneet luultavasti ainuttakaan kirjaa, ja oletin tähän tietenkin syyksi, ettei aikuisille kirjoiteta kaunokirjallisuutta. Olin jo valmiiksi surullinen,  että kun olen lukenut kaikki lasten ja nuorten kirjat ja pitää siirtää aikuisten tylsiin tietokirjoihin. Olin aika onnellinen, kun totuus selvisi minulle ;))
Annin lempikirjat 7-8-vuotiaana:

- Mari Lampinen: Anni -sarja. No siis onhan nyt aivan huikeeta, että jollain kirjan sankarittarella on sama nimi kuin sinulla! Anni -kirjat olivat helppoja ja kivoja luettavia. Ne olivat realistisia ja niissä tapahtui. Annilla oli suuri uusperhe, joka oli minulle vieras ja uusi asia.

- Sininen banaani -sarja. Näissä kirjoissa oli kuvia ja välillä jopa puhekuplia! Lisäksi kirjat olivat todella hauskoja.

- Eduard Uspenski: Fedja-setä, kissa ja koira. Muistan, että teimme tästä kirjasta näytelmän koulun kevätjuhlaan ja olin ylpeä, että tunsin tarinan ennen muita :)

- Roald Dahlin tuotanto. En voi luultavasti edes sanoin kuvailla näiden kirjojen aiheuttamaa jännitystä ja lukuhimoa. Näitä ei voinut olla lukematta ilman katkoja. Erityismaininnan saa jo aiemmin blogattu Kuka pelkää noitia sekä Matilda.

- Tuula Kallioniemi: Reuhurinteen ala-aste. Tässä kirjassa oli novellinomaisia kertomuksia Reuhurinteen ala-asteen elämästä. Pidin oppilaiden kommelluksista, samaistumisen tunteista erilaisiin henkilöihin ja myöskin kivoista kuvista.

Mikä oli sinun ensimmäinen lempikirjasi?

3 kommenttia:

  1. Tuon ikäisenä minäkin rakastin Roald Dalhia. Rehurinteen ala-asteesta luin vähän vanhempana, mutta Kallioniemeltä rakastin yli kaiken Tossavaiset kirjoja. Siniset banaanitkin on tuttuja

    7-8 vuotiaana ahmin neiti etsiviä, fanitin Peppi Pitkätossua ja lainailin koulunkirjastosta Ella -kirjoja.

    Oi, ollappa vielä kerran niin pieni. :) Ihana tuo sinun juttu, että olit luullut aikuisten kirjojen olevan vain tylsiä tietokirjoja. Minä olin kuulemma 5-vuotiaana mennyt lähikirjaston aikuisten osastolle ja huutanut: "ku opin lukemaan luen nämä kaikki äitin kirjat." ;D

    VastaaPoista
  2. Minäkin luulin pienempänä aikuisten kirjoja tosi tylsiksi, oikeastaan siksi kai rupesinkin lukemaan fantasiaa, kun nuortenkirjojen rakkaustarinat alkoivat puuduttaa. :D

    VastaaPoista
  3. Aletheia, Hahah ihana olet ollut :D Ainiin, Ella -kirjat!! Niitäkin mulla oli :)

    peikkoneito, Onneksi luulo ei ole tiedon väärti vai mitenkäs sitä sanotaan ;)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! :)