torstai 27. joulukuuta 2012

Tatiana de Rosnay: Mokka

 Mokka on ollut lukulistallani koko syksyn sen huomiota herättävän upean kannen vuoksi.
Justine on nelikymppinen kahden lapsen äiti. Eräänä päivänä hänen puhelimensa soi, ja hänelle kerrotaan, että hänen vanhin lapsensa Malcolm on joutunut auto-onnettomuuteen. Mokan värinen auto on ajanut päin punaisia, törmännyt Malcolmiin ja ajanut tiehensä. Justinen 13-vuotias poika on vaipunut koomaan. Justine ei surunsa ja järkytyksensä lomasta voi ymmärtää millainen ihminen ajaa ihmistä päin ja ajaa pois paikalta. Ennen pitkää hän ei yksinkertaisesti voi jättää asiaa aikaansaamattomien poliisien käsiin vaan alkaa selvittää asiaa.

Mokka ei ollut aivan sellainen kuin odotin, mutta pidin siitä jossain mielessä. Kirja oli erittäin helppolukuinen, mutta aina se ei ole hyve. Olen kuullut kirjaa verrattavan vähän kioskikirjallisuuteen kielensä puolesta ja en voi edes kovin paljon väittää vastaan. Rosnaylta puuttui tässä kohtaa oma väkevä kielensä, että olisin saanut kiinni täysin siitä millaista on kokea tämä jokaisen äidin painajainen. En tavoittanut naista, jonka sydän huutaa tuskaa ja armoa oman lapsensa puolesta. Valitusta kyllä, mutta en kokenut sitä kovin vakuuttavaksi. Kirjassa oli aineksia vaikka mihin, mutta se ei silti koskettanut minua oikeastaan ollenkaan.
Kirjan takakannessa puhuttiin psykologisesta jännityksestä parhaimmillaan, ja sitä tulikin sitten odoteltua melkein 200 sivua. Toki loppuratkaisu oli varmaan parasta antia koko kirjassa, mutta silti ottaisin "psykologinen jännitys" -kuvauksen takakannesta hämäämästä lukijaa.

Justine on ranskalainen, mutta elää englantilaisen miehensä Andrew'n kanssa. Pitkin kirjaa on upoteltu englantilaisia lauseenparsia ja fraaseja. Aluksi en pitänyt niistäkään, mutta loppujen lopuksi olen sitä mieltä, että ne kyllä sopivat sinne. Aviomieheltä arkikäytössä napattuja korulauseita tekstin täytteeksi :)  Eri asia, jos täytteenä olisi ollut ranskaa, jota valtaosa suomalaisista lukijoista ei ymmärrä.
Olin harmissani myös siitä, että Malcolmin pikkusisko Georgia jätettiin kirjassa niin vähälle huomiolle. Toki kirjan oli tarkoituskin olla äidin suruhuuto, mutta näin Georgiasta tuli turha hahmo minulle.

Mielenkiintoista kirjassa oli loppuratkaisun lisäksi Justinen syyllisen vakoilu tämän työpaikalla, mutta toisaalta koin taas puutuvani pohdiskeluista Andrew'n vanhasta syrjähypystä ja Justinen työpaikkakuulumisista.
Kokonaisuudessaan ihan ok teos (tuli vähän enemmän nyt parnattua kuin kehuttua..), jota en lukisi uudelleen, mutta en kadu sen lukemista.


5 kommenttia:

  1. Tämä oli minulle se ainoa kirja tänä vuonna, joka ehdottomasti jäi ja sai jäädäkin kesken. Tämä ei ole 'mun juttu', ei yhtään. Kirjailija ei mielestäni osaa tavoittaa 'koskettavuutta'.

    VastaaPoista
  2. Minäkin haluan lukea tämän, vaikka tätä ei olekaan kehuttu. Tykkäsin jossain määrin de Rosnayn Viimeinen kesä-kirjasta, joten ajattelin edes kokeilla tätäkin jossain vaiheessa ;).

    VastaaPoista
  3. Leena, Yksi kirja vuodessa kesken jätettyjä on juuri sopivasti ;) Kerran minullakin kävi mielessä, että keskeytän, jos tämä ei tästä etene, mutta loppuun asti mentiin :)

    Sanna, Jep, itsekin haluaisin kokeilla vielä tältä kirjailijattarelta jotain muuta.

    VastaaPoista
  4. Tuo kansi on kyllä hurmaava. Sääli ettei sisältö ole kaiketi yhtä hurmaavaa. Luotan niin paljon bloggaajakollegoihin, että en edes ryhdy yrittämään tämän lukemista :).

    VastaaPoista
  5. Tuulia, Todella herkkä ja kaunis kansi :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! :)