keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Kari Hotakainen: Ihmisen osa

Luin Ihmisen osan tammikuussa, sillä se oli lukupiirissä kuukauden kirjamme. Minulla on ollut jo jonkin aikaa suuri kiinnostus Hotakaisen tuotantoa kohtaan ja tästä lieni hyvä aloittaa.
Ihmisen osa alkaa siitä, kun Salme Malmikunnas kohtaa kirjamessuilla kirjailijan, joka on valmis ostamaan Salmen elämän 7000 eurolla. Salme suostuu kauppaan ja niin (salaa perheeltään) hän tapaa kirjailijan muutamaan otteeseen ja paljastaa koko elämäntarinansa.
Toisin kuin alku antaa ymmärtää, kirja ei kerrokaan vain iäkkään Salmen tarinaa, vaan myös kourallisen muidenkin henkilöiden tarinoita. Muiden kertojien kautta lukijalle selviää, mihin Salme käyttää palkkiorahojaan, miksi hän vaikenee tyttärestään Helenasta ja miksi hänen miehensä Paavo on ruvennut mykäksi. Salmen kertoma tarina on jo itsessään erittäin kiinnostava, mutta miten kirjailija kirjoittaa muistiinpanot loppujen lopuksi puhtaaksi? Minkä kaiken värittää kirjailija? Vai onko lukijalle annettu tässä tapauksessa se valmis kirja luettavaksi?

Ihastuin heti ensi sivuilta äksyilevään Salmeen, joka oli kuin naispuolinen Mielensäpahoittaja! Hänen epäilevyytensä ja paheksuntansa hymyilytti minua, ja olin varma kirjan olevan napakymppi. (Plus: Kirja, joka alkaa kirjamessujen kuvauksella, ei voi olla huono) Kuitenkin kertojien vaihtuessa petyin hieman, koska olin niin innoissani Salmesta. Muutaman kymmentä sivua minulla kesti ymmärtää ja hyväksyä se, että kirjassa on muitakin kertojia ja pikkuhiljaa kiinnostuin heistäkin. Salmen poika Pekka oli varsin hulvaton ilmaisten ruokamaistiaisten perässä ja Salmen tytär Maija taas sai sympatiani seisoessaan hämillään leipäjonossa.

Ihmisen osa loksahtaa lopussa vasta paikoilleen, vaikka kirjan tapahtumia onkin helppo seurailla kannen punaisen langan avulla. Vaikka tällaista loppua en olisi itse osannut kuvitellakaan, pidin siitä. Pieni absurdius paransi mielestäni kirjaa oikein mukavasti ja ilman kirjan loppua en olisi luultavasti pitänyt siitä noinkaan paljon. Toki minun on vaikea uskoa tämän olleen Salmen oikea tarina, voi olla että juurikin lopussa kirjailija oli jo käyttänyt omia vapauksiaan ;)
Kirjasta löytyi paikoitellen termejä, joita en tuntenut ja joihin oli kuitenkin jätetty pieni vitsinpoikanen muiden löydettäväksi. Silti kirja oli paikoitellen hauska ja tämän voisi luultavasti lukea uudelleenkin! (Pistän useimmiten pois kirjat, joita en usko lukevani toiste, mutta tämän kohdalla en ole päättänyt! ) Vaikka lopun tietäisikin, niin seuraavalla kerralla voisi keskittyä enemmän Hotakaisen kujeilevaan kieleen.


lauantai 16. helmikuuta 2013

22 vastausta

Sain Jonnalta ja  Valpurilta 11 faktaa ja kysymystä -haasteen. Kiitos <3 Tein tämän juuri vähän aikaa sitten, joten skipataan tällä kertaa faktaosuudet ja vastaan tyttöjen esittämiin kysymyksiin!

Jonna kysyi:
1. Kumpi on sinun mielestäsi parempi vuodenaika, kevät  vai kesä?
- Pidän molemmista. Kevät on ihanaa aikaa odottaa kesää, pukeutua vähän kevyemmin, muttei kuitenkaan tarvitse olla alasti välttääkseen lämpöhalvauksen. Kesällä on ihana tunnelma, voi istua ulkona pitkään, mutta ötökät on tyhmiä. Ja kun hiki valuu. Keväässä on tyhmää sään epävakaus. Yhtenä päivänä voi käppäillä kevättakki päällä, toisena sitä hytisee pakkassaappaat jalassa.
 
2. Mikä on lempivärisi?
- Pohdin tätä poikaystävän kanssa ja olemme molemmat samaa mieltä, että lapsuuden jälkeen on vaikea muodostaa selkeää lempiväriä. 
 
3. Mitä sarjoja seuraat televisiosta?
- Iholla, Salatut elämät, Los Angelesin tatuointitarinat (koukkuunnuin sarjan draamaan yhdestä aivan satunnaisesta katselukerrasta! Muuten ko. tatskaohjelma olisi aika tylsä) ja Putous.
 
4. Ensimmäinen kirjamuistosi?
- Ihana kysymys! Pikkuisen alakoulumme pihaan tullut kirjastoauto, josta lainasin mm. kissoista kertovan kirjan. Kotipaikkakuntani kirjaston juuri lukemaan oppineiden kirjahylly, joka koluttiin kirja kirjalta läpi (epäileville; se ei ollut iso hylly ;) )
 
5. Mihin maahan haluaisit matkustaa, jos budjetti ja aika olisi rajaton? (Vain yksi maa.)
- Englanti.
 
6. Käytätkö koruja? Jos käytät, millaisia mieluiten?
- Olen todella huono käyttämään koruja! Omistan paljon upeita koruja vuosikymmenien takaa, mutta ne valitettavasti lojuvat suurimmaksi osaksi korulaatikossani. Minulla on paljon korvareikiä, joten niissä on aina tavalliset hopeiset pallot. Rannekelloa ja valmistujaislahjaksi saatua Våga-rannekorua tulee käytettyä säännöllisen epäsäännöllisesti.  Kaulakoruna olen käyttänyt vuosia hopeista kaulakorua, jonka riipuksessa on enkelin kuva. Sain korun 5-vuotis syntymäpäivälahjaksi mummultani. Korun taakse on kaiverrettu nimeni ja päivä, jolloin korun sain. Edelleen mummu katselee aina nähdessämme koruani ja kertoo olevansa iloinen, että käytän sitä yhä. Baariin vaihdan satunnaisesti jonkin näyttävän korun.

7. Mitkä täytteet valitset pizzan päälle?
- Kinkku, sinihomejuusto on aika yleinen. Yleensä mukaan tungetaan myös jotain hemmetin ananasta, mutta en tykkää. 

8. Minkä elokuvan kävit viimeksi katsomassa elokuvateatterissa?
- Poikaystävä tarjosi ystävänpäivänä minulle elokuvaillan! Katsoimme Django Unchainedin. Hyvä idea leffassa, mutta liikaa väkivaltaa silmäparoilleni.

9. Mikä muumimuki on mielestäsi kaikkein hienoin?
- Ruskea Nipsu-muki.
 
10. Kuka on mielestäsi mielenkiintoisin historian hahmo?
- Anne Frankiin olen luultavasti eniten "perehtynyt", joten valitsen hänet.
 
11. Kuka on eniten arvostamasi ihminen?
- Kääks mikä kysymys! Mummu!
 
Ja vielä Valpurin kysymykset:

1. Mikä sai sinut aloittamaan bloggaamisen?
- Tähän vastasinkin jo edellisessä haasteessa. "Osa lukupiiritytöistä bloggasi ja halusin kokeilla millaista se olisi."
 
2. Mikä on tällä hetkellä vaikeinta elämässäsi?
- Hah! Minulle on kaikki vaikeaa :D Keskittyminen yhteen asiaan kerrallaan (tai ylipäätään mihinkään) ja kärsimättömyys.

3. Oletko yökyöpeli vai aamuvirkku?
- Mieluummin yökyöpeli. Yökyöpeli -sanasta tulee mieleen muuten Kyöpelivuoren noita. Heh.

4. Mikä on suurin unelmasi?
- Olla onnellinen elämää nähneenä omassa kodissani rakkaani kanssa, lapset ja lapsenlapset lähellä. Aika tylsä vastaus, mutta jos nyt ihan oikeasti jätän sanomatta, että haluaisin uuden hajuveden. 

5. Mikä on lempiruokasi? Tai ruoka-alueesi (esim. intialainen, italialainen jne.)
- Nopeasti tehty! Kun olin nuorempi ja asuin kotona, mun isä sanoi, että spagetti ja jauhelihakastike on varmasti ainoa ruoka mistä Annikaan ei kiukuttele. Jos nyt saisin valita, söisin mieluusti nakkimunakkaan.

6. Millainen olet luonteeltasi?
- Röyhkeä ja herkkä samaan aikaan.

7. Koskettavin kirja, jonka olet lukenut?
- Yksi koskettavimpia oli varmasti Aavikon kukka... 

8. Mitä muuta harrastat bloggaamisen ja lukemisen lisäksi?
- Tykkään shoppailla ja satunnaisesti himourheilla.

9. Paras lukemasi klassikko?
- Muumi-kirjat. :) Ne lasketaan!

10. Onko sinulla ns. ikuisuusprojekteja?
- Onhan niitä pari... :) Vaikka usein olen kärsimätön ja haluan projektit valmiiksi ja heti!

11. Oletko mielestäsi eniten suomalainen, eurooppalainen vai maailman kansalainen?
- Keski-Euroopassa lomaillessani minulla on kyllä hyvä ja kotoisakin olo, mutta enköhän tänne Suomeen kuulu.
 
Mukavaa viikonloppua <3

maanantai 11. helmikuuta 2013

Turkka Hautala: Kansalliskirja

 Luin Kansalliskirjan 12 tunnin lukuhaasteessani. Pieni kirja koostui parin sivun mittaisista suomalaisista tarinoista. 50 tarinaa Suomesta ja suomalaisuudesta tavoittaa lukijan nopeasti turkulaisten nuorten baari-iltojen ja englantia taitamattoman ja häpeilevän miehen kautta. Kirja esittää suomalaiset rehellisessä valossa alkoholin käytöstä urheilukulttuuriin. Hymähtelin Hautalan osuville ilmauksille sohvalla istuessani ja pohdin miltä itse näytän ulkomaalaisten silmin. Miten minun suomalaisuuteni näkyy?

Jokaisen tarinan idean tavoitti heti, mikä on hienoa, sillä novellit tosiaan olivat vain muutaman sivun mittaisia ja näin yksikään tarina ei mennyt yli ymmärryksen. Tähän kirjaan oli helppo tarttua, koska uskon, että varmasti jokainen samaistuu siihen lukiessaan. Kirjailijan pienet huomiot ilahduttavat samalla tapaa kuin Mielensäpahoittajassa. Asioita, joita itse ajattelee, muttei ole tajunnut sanoa ääneen. Hyllystä minulla löytyy Hautalan Salo sekä Paluu, joten niiden merkeissä palataan vielä aivan varmasti.

Aivan myyty en silti Kansalliskirjalle ole, jotain lukukokemuksesta jäi uupumaankin. Luulen, että vaikka ymmärsin novellien ideat ja nautin lukemisesta, niin Hautala on piilottanut jotain hupaisaa rivien väliin, jota en huomannut.
Mukava pieni kirja suomalaiselta kirjoittajalta suomalaisille. Kirja ei pyytele anteeksi suomalaisuuttaan, vaan kehoittaa olemaan ylpeä. Ja niinhän me olemmekin.


torstai 7. helmikuuta 2013

Ideoita ja ajatuksia ystävänpäivään

Monet pitävät ystävänpäivää (joulun tavoin) merkityksensä menettäneenä kaupallisena päivänä. Kauppoihin kärrätään vaaleanpunaista tavaraa mielinmäärin ja jokaista maitotölkin ostajaa kehoitetaan ostamaan ystävälle tai rakkaalle sydämen muotoinen konvehtirasia.
Omasta mielestäni lahjojen ostamisessa ei ole mitään väärää, kunhan lahja tulee aidosti ostajan sydämestä. On kurja saada lahjaksi pinkki sulkakynä (okei en ole saanut :D), jos tietää lahjan antajan vain ajatelleen "pakko ostaa jotain, otan tämän". Itse aloitan usein juuri tästä syystä lahjojen pohdinnan ajoissa. En valehtele ollenkaan, jos sanon, että äidille ja poikaystävälle löytäisi jokaisesta kaupasta jotain kivaa, mutta esimerkiksi isä tuottaa aina päänvaivaa.
Ystävänpäivä on siitä mukava juhlapäivä, että silloin ei ole "välttämätöntä" muistaa ketään edes kortilla, mutta ei ole yhtään yliampuvaakaan antaa ihanalle ystävälle mieluinen lahja. Minulla ei ole kovin laajaa ystäväpiiriä, mutta muutama tyttö on sitäkin tärkeämpi :) Minulle jokainen päivä on ystävänpäivä ja haluan kertoa aina tarpeen tullen ystävilleni, ettei ilman heitä pärjäisi. Silti virallinen ystävänpäivä on joka vuosi mielessäni niin hyvässä kuin pahassa. Kenen kanssa sinä aiot viettää ystävänpäivää ja missä merkeissä? 

Jos pohdit kirjannälkäiselle ystävällesi jotain lahjaa, voin vinkata muutamasta alapuolelle :)

-Sofi Oksanen: Puhdistus. Tämän voi myös katsoa elokuvana ystävän kanssa! (Jos kestää nähdä kamalat asiat visuaalisesti). Puhdistus on rankka, mutta sitäkin parempi lahja ystävänpäiväksi, koska sitä lukiessa pohtii väistämättäkin omia arvoja ja mihin asti on valmis menemään perheensä tähden.

-John Boyne: Poika raidallisessa pyjamassa. Koskettava kirja (tämäkin löytyy elokuvana!) kahden pienen pojan ystävyydestä.

-Tuomas Kyrö: Kerjäläinen ja jänis. Haluan lukea tämän(kin) pian uudelleen kirjassa esiintyvän kanin vuoksi! Miten läheisiksi ihminen ja eläin voivat tulla?

-Kazuo Ishiguro: Ole luonani aina. Kaunis teos kolmen nuoren ystävyydestä, joita yhdistää tulevaisuudessa häämöttävä kurja kohtalo, joka pitää vain hyväksyä. (Tästäkin on elokuva, mutta siitä en pitänyt)

Kirjastotarinoita - Parhaat tarinat Helsingin kaupunginkirjaston ja BoD:n kirjoituskilpailusta

 Kirjastotarinoita tarttui hyppysiini aivan sattumalta eräällä kirjastoreissulla. Kirja lupasi kertoa minulle muiden ihmisten kirjastokokemuksista ja rakkaudesta lukemiseen. Vaikka edessä oli monta muutakin kirjaa lukupinossa, niin aloitin tämän heti samana iltana.

Kirja koostuu kahdesta osasta. Ensimmäisessä löytyy kirjoittajien keksimiä tarinoita kirjastosta. Eräs tyttö kertoo tarinassaan, miten kirjojen hahmot heräävät yöllä henkiin, toisessa tavataan kirjaston tornin kummitus. Tarinoista löytyy myös realistisempaan makuun, riittäähän siinäkin yhteen novelliin tavaraa, kun pikkupoika hukkaa ukkinsa! Miljöö on kuitenkin kaikissa tarinoissa sama, kirjasto.
Kirjan toisessa osassa tutustutaan kirjoittajien henkilökohtaisiin kirjastokokemuksiin. Mikä sai heidät aloittamaan lukuharrastuksen ja millaisia kirjastoja he ovat elämänsä aikana kohdanneet. Suureksi ilokseni moni kirjoittaja aloittaa tarinansa aivan lapsuudesta ja kertoo juurta jaksaen ihan siitä ensimmäisestä kirjastokortista ja kirjan takana säilytettävästä eräpäiväkortista.

Aluksi kirjan novelleihin oli vähän vaikea päästä kiinni. Ne olivat kyllä hyviä, mutta odotin vain niin kovasti niitä oikeita kirjastotarinoita. Osassa oli ihana kerronta ja juoni, mutta valitettavasti kirjaan mahtui kyllä aivan pohjanoteerauksiakin. Kannessa kuitenkin lukee PARHAAT tarinat kirjoituskilpailusta... Yksi suosikeistani oli kuitenkin aikaisemminkin mainittu 11 -vuotiaan Ester Eljaalan tarina suljettuun kirjastoon loukkuun jäänestä tytöstä, joka sai viettää yön elävien kirjahahmojen keskellä. Kirjassa oli hauska idea ja kirjoitusasu oli todella hyvä noin nuoren tytön kirjoittamaksi. Toivottavasti kuulemme Esteristä vielä :)
Lisäksi Satu Mattila-Laineen kertomus kirjastonhoitajasta maaseudun pikkukirjaston toimipisteessä ja siellä viikoittain vierailevasta herra Ykkösestä. Sympaattisuudessaan todella surullinen ja ihana tarina.

Kirjan toisen osan todellisista kirjastotarinoista pidin kaikkein eniten! Vaikka ne toistivatkin vähän toisiaan peräkanaa luettuna, niin niistä välittyi niin hyvin ilo ja onni taidosta lukea kirjoja ja hypätä uusiin maailmoihin lapsesta lähtien. Varmasti ollut myös terapeuttistakin pohtia kokemiaan asioita yhdessä ja samassa rakennuksessa. Huomasin samalla miten tarinat toistivat tietyllä tapaa minunkin elämääni, (vaikka kaikki kirjoittajat olivatkin selvästi vanhempia) ensimmäisestä kirjastoautosta itsenäisiin kirjastokäynteihin ja huojuviin kirjapinoihin.
Kirjastotarinoita on todellinen hyvän mielen kirja. Moni kirjafriikki on varmasti kiinnostunut toisten kirjastotottumuksista ja teistä päätyessään juuri siihen omaan kirjastoonsa. Tämä kirja avaa ovia muiden lukutoukkien mieliin. Rokotan nyt pisteytyksessä omituisista novelleista (Miksikö ne olivat huonoja? En ymmärtänyt ollenkaan mistä on kyse. On salaperäisiä ja kauniita novelleja, ja sitten on näitä tässä kirjassa esiintyneitä muka-salaperäisiä ja älyttömiä novelleja.), mutta kokonaisuudessaan pidin siitä. Oma lukuhimo vain kasvoi lukiessa :)



keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Leikkisä 12 h lukumaraton

 Päätin nyt viimeisten lomapäivien kunniaksi pitää itselleni puolikkaan kirjamaratonin! Eli 12 tuntia lukemista :) Haaste alkaa klo 14 (O ou, kello on jo 14.02) ja päättyy klo 02. Olen valinnut ohuita kirjoja matkalle, niin ei ehdi kyllästyminen tulla :) Aloitan Kirjastotarinoista, se on minulla nyt nimittäin jo valmiiksi kesken. Päivittelen tätä postausta päivän mittaan.
Lukukaveri.
klo 17.17 Kirjastotarinoita luettu loppuun sivulta 56 sivulle 139. 83 sivua siis. Kirjoitan arvostelun kirjasta huomenna. Nyt kipaisen kauppaan hakemaan lisää herkkuja!

klo 21.31 Turkka Hautalan Kansalliskirja luettu. 112 sivua, kokonaisuudessaan siis 195 sivua. Kaupassa käyty ja salkkarit katsottu.

klo 22.31 Katsoin Iholla ja leikin Severuksen kanssa. Aloitin Barnesia muutaman sivun, mutta alkaa jo vähän väsyttää.

klo 1.47 Poikaystävä tuli kotiin ja yritimme saada Severuksen silmäkulmasta roskaa. Laitoin häkin taas yöksi kiinni ja sydän melkein pysähtyi kun näin Severuksen tutkimassa jokaista häkin seinämää ja yrittämässä avata hampailla häkin ovea. Lukemisesta ei tullut vain mitään ja aloin oikeasti ITKEÄ, koska tuntui että aiheutin Severukselle pahan mielen. Nyt se loikkii tuolla iloisena ja en ole pystynyt keskittymään enää Barnesiin. Sitä tekee mieli ennemminkin lukea rauhassa.

klo 2.00 Barnesin Kuin jokin päättyisi -kirjaa luettu 30 sivua. Tekee siis yhteensä 225 sivua :) Toivoin pääseväni 300, mutta aina ei voi voittaa :) Hyvät fiilikset jäi!

tiistai 5. helmikuuta 2013

Haasteita ja uutta järjestystä kirjahyllyssä

 Sain Annikalta ihanan blogitunnustuksen! (Tunnustusta pääset tarkastelemaan tästä.) Kiitos <3 Myös Tiinalta tuli pieni haaste tehtäväksi, jonka nyt toteutan tässä :)

Tämän pienen palkinnon tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä joilla on alle 200 lukijaa.
 1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa jolla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
 6. Ei takaisin haastamista.

 11 asiaa minusta:
1. Lapsena piispamunkit (piispanmunkki? berliininmunkki?) olivat suurinta herkkuani, kunnes jossain kohtaa aloin inhota niitä. Ammattikoulun kahvilassa niitä taas löytyi euron hinnalla ja jäin hetken mielijohteen kokeilusta koukkuun. Söin tänään yhden. Citymarketista löytyy makoisia Salosen piispamunkkeja, mutta Prismasta löytyvistä pinkeistä munkeista en innostu.

2. Tuntuu tosi pahalta laittaa Severus häkkiin yöksi ja muutenkin kun talo on tyhjänä. Toisaalta onhan se kiva, kun on edes muutamia tunteja, kun se ei pysty kakkimaan ja pissimään sohvalle, matolle tai lattialle.

3. Kuvituksena toimivat "uudet ideat" kirjahyllyssä. Otavan sininen kirjasto, Keltainen kirjasto ja Aikamme kertojia -sarja yhtenäisinä paketteina, eikä enää ripoteltuna pitkin hyllyä värien mukaan. Loput kirjoista ovat tosin edelleen väreissä.

4. Olen halunnut aloittaa uudelleen päiväkirjan kirjoittamisen jo 2 vuotta, mutta koskaan ei ole "oikea" hetki.

5. Olen koukussa Iholla -ohjelmaan. Johanna ja Sanni ovat supereita.

6. Sain vuonna 2003 akvaarion, joka on edelleen vanhempieni luona. (Josta yritetään kuulemma hankkiutua eroon.. vinkvink) Yksi kala alkuperäiskaartista on elossa, Seppo-monni. 

7. Olen yhtäkkiä koukkuuntunut spiderpasianssiin.

8. Uusia kirjahyllyjärjestyksiä tehdessäni otin kaikki kirjat pois samanaikaisesti kahdelta expeditiltäni ja huhhuh. En olisi uskonut, että ne kaikki mahtuivat niihin kahteen hyllyyn. Seuraavana päivänä jätin himoittavat alekirjat tästä syystä kauppaan.

9. En kauheasti tiedä tämän hetken musiikkiuutuuksista, koska en ole muutamiin vuosiin kuunnellut radiota. (Kun taas 4 vuotta sitten olin aivan ajan hermolla;) ) Pidän Michael Jacksonista, Eppu Normaalista, PMMP:stä, Pariisin keväästä, P!inkistä (en tosin siitä uusimmasta..), Erinistä, Poets of the fallista, The Soudsista, Timbalandista....

10. Olen nyt muutamia kuukausi nauttinut ripsienpidennyksien helppoudesta, mutta tänään päätin loppujenkin ripsien antaa varista.

11. Menen keväällä äidin kanssa teatteriin katsomaan Nenäpäivän ja kesällä Miniän :)

Etten palaisi tuhkaksi löytyi edellispäivänä 10 eurolla antikvariaatista. Jee! Ostin netistä kipeystuskissani muutama viikko sitten rakastamani Jacqueline Wilsonin suomentamattomia kirjoja. Näistä on helppo aloittaa englanniksi lukeminen!
Tiinan esittämät kysymykset:
1. Milloin aloitit bloggaamisen ja minkä vuoksi?
-Lokakuussa 2011. Osa lukupiiritytöistä bloggasi ja halusin kokeilla millaista se olisi.

2. Kirja, jonka ottaisit mukaan autiolle saarelle?
- Joku yltiöpaksu! Saanko ottaa Harry Potterit yhteisniteenä? Tuulen viemää voisi olla myös yksi vaihtoehto.

3. Kuvaile blogiasi 3 sanalla.
- Kirjoituksia rehellisestä kirjarakkaudesta.

4. Fiktiivinen hahmo, jonka haluaisit tavata myös tosielämässä?
- Ian McEwanin Lauantain Henry.

5. Paras kohde, jonne olet joskus matkustanut?
- Lontoo ja Amsterdam.

6. Jos voisit muuttaa johonkin fiktiiviseen paikkaan (kuten Pottereiden Tylypahka), mihin muuttaisit?
- Tylypahkaan tietenkin!

7. Vaikuttavatko vuodenajat siihen, millaista musiikkia kuuntelet?
-Tietyllä tapaa kyllä. Tai sanoisin enemmänkin, että tietyt kappaleet tuovat mieleen jonkin vuodenajan jolloin olen paljon niitä kuunnellut tai tiettyjä hetkiä.

8. Viimeisin saavutuksesi?
- Valmistuin meikkaajaksi reilu viikko sitten.

9. Asia/asiat, joiden toivoisit tapahtuvan tulevan vuoden aikana?
- Lomamatka ystävän kanssa Amsterdamiin, ihana kirjavuosi ja päiväkirjan aloitus.

10. Mieleenpainunein tyylimokasi lapsuudessasi/nuoruudessasi?
- No kampaajana tietenkin tulee ensimmäisenä muisteltua kamalia hiustenlaittotapoja ja kotona tehtyä värinpoistoa. Yök!

11. Kuvaile unelmiesi kirjahyllyä sisältöineen.
-Kokonainen kirjastohuone! Tummia tai valkoisia puuhyllyjä. Ehkä ennemminkin niin paljon rahaa, että voisin hankkia kaikki haluamani uutuudet ja aikaa lukea ne.

Poikkeuksellisesti en haasta ketään :)