keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Kari Hotakainen: Ihmisen osa

Luin Ihmisen osan tammikuussa, sillä se oli lukupiirissä kuukauden kirjamme. Minulla on ollut jo jonkin aikaa suuri kiinnostus Hotakaisen tuotantoa kohtaan ja tästä lieni hyvä aloittaa.
Ihmisen osa alkaa siitä, kun Salme Malmikunnas kohtaa kirjamessuilla kirjailijan, joka on valmis ostamaan Salmen elämän 7000 eurolla. Salme suostuu kauppaan ja niin (salaa perheeltään) hän tapaa kirjailijan muutamaan otteeseen ja paljastaa koko elämäntarinansa.
Toisin kuin alku antaa ymmärtää, kirja ei kerrokaan vain iäkkään Salmen tarinaa, vaan myös kourallisen muidenkin henkilöiden tarinoita. Muiden kertojien kautta lukijalle selviää, mihin Salme käyttää palkkiorahojaan, miksi hän vaikenee tyttärestään Helenasta ja miksi hänen miehensä Paavo on ruvennut mykäksi. Salmen kertoma tarina on jo itsessään erittäin kiinnostava, mutta miten kirjailija kirjoittaa muistiinpanot loppujen lopuksi puhtaaksi? Minkä kaiken värittää kirjailija? Vai onko lukijalle annettu tässä tapauksessa se valmis kirja luettavaksi?

Ihastuin heti ensi sivuilta äksyilevään Salmeen, joka oli kuin naispuolinen Mielensäpahoittaja! Hänen epäilevyytensä ja paheksuntansa hymyilytti minua, ja olin varma kirjan olevan napakymppi. (Plus: Kirja, joka alkaa kirjamessujen kuvauksella, ei voi olla huono) Kuitenkin kertojien vaihtuessa petyin hieman, koska olin niin innoissani Salmesta. Muutaman kymmentä sivua minulla kesti ymmärtää ja hyväksyä se, että kirjassa on muitakin kertojia ja pikkuhiljaa kiinnostuin heistäkin. Salmen poika Pekka oli varsin hulvaton ilmaisten ruokamaistiaisten perässä ja Salmen tytär Maija taas sai sympatiani seisoessaan hämillään leipäjonossa.

Ihmisen osa loksahtaa lopussa vasta paikoilleen, vaikka kirjan tapahtumia onkin helppo seurailla kannen punaisen langan avulla. Vaikka tällaista loppua en olisi itse osannut kuvitellakaan, pidin siitä. Pieni absurdius paransi mielestäni kirjaa oikein mukavasti ja ilman kirjan loppua en olisi luultavasti pitänyt siitä noinkaan paljon. Toki minun on vaikea uskoa tämän olleen Salmen oikea tarina, voi olla että juurikin lopussa kirjailija oli jo käyttänyt omia vapauksiaan ;)
Kirjasta löytyi paikoitellen termejä, joita en tuntenut ja joihin oli kuitenkin jätetty pieni vitsinpoikanen muiden löydettäväksi. Silti kirja oli paikoitellen hauska ja tämän voisi luultavasti lukea uudelleenkin! (Pistän useimmiten pois kirjat, joita en usko lukevani toiste, mutta tämän kohdalla en ole päättänyt! ) Vaikka lopun tietäisikin, niin seuraavalla kerralla voisi keskittyä enemmän Hotakaisen kujeilevaan kieleen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! :)