tiistai 26. maaliskuuta 2013

Vitosen haaste


Sain Katrilta hauskan haasteen toteutettavaksi! Kiitos <3 Haasteessa on tarkoituksena kertoa viisi juttua kunkin "otsikon" alle.

5 asiaa, joita tarvitsen päivittäin:
 ♥ Uni (paljon)
 ♥ Pepsi max
 ♥ Puhelin
 ♥ Huuli- ja käsirasva
 ♥ Salkkarit

5 suosittelemaani kirjaa:

 Elif Shafak: Kirottu Istanbul
 ♥ Herman Koch: Illallinen
 ♥ Sapphire: Precious
 ♥ Heidi Köngäs: Dora, Dora
 ♥ Laura Honkasalo: Siskoni, enkelinluinen tyttö (tämä on ollut lähiviikkoina jostain syystä paljon mielessäni. Luin tämän 5 vuotta sitten, mutta oli kyllä ihan huikea lukukokemus ja halusin nyt nostaa vähän "kauemman aikaa" sitten lukemaani kirjallisuutta. En tosin nyt osaa sanoa, miltä teos tuntuisi näin vanhempana:) )

5 materialistista lahjatoivetta:

 Kirjoja, hehee
 ♥ Lancomen hajuvesi
 ♥ Muumikrääsää! ( pussilakanat, mukeja, magneetteja, vihkoja jne.. Viikonloppuna sain äidiltä muumikäsirasvan ja -teetä, jippijai!)
 ♥ Keväisiä vaatteita
 ♥ Auto. Haha, toivoa saa :)

*************

Jos tuon pupun on joidenkin kirjojen kimppuun pakko hyökätä, niin onko niiden pakko olla juuri ne vanhempaa painosta olevat muumikirjat.. Huomenna sitten ajatuksen kanssa järjestellään muumit turvallisempaan paikkaan.

5 paikkaa, jossa haluaisin käydä:

  New York
 ♥ Pariisi
 ♥ Rooma
 ♥ Lappi (lasketaanko, jos on käynyt lapsena ja ei osannut nauttia muuta kuin joulupukin maasta?)
 ♥ Portugali

5 adjektiivia minusta:

  Hupsutteleva
 ♥ Ujo
 ♥ Määrätietoinen
 ♥ Herkkä
 ♥ Reipas (tai no...)

5 lempiruokaani:

  Spagetti ja jauhelihakastike
 ♥ Letut ja vadelmahillo
 ♥ Kiinalainen
 ♥ Kanasalaatti (mun reseptillä!)
 ♥ Isän ja äidin laittama grilliruoka kesällä huvimajassa

5 elämänohjetta:

  Tee sydämen ohjeiden mukaan, ei järjen.
 ♥ Nauti hetkestä ja lähde mukaan hassuihinkin juttuihin.
 ♥ Ole rehellinen.
 ♥ Älä ajattele mitä muut sinusta ovat mieltä, tärkeintä on olla oma itsensä.
 ♥ Ikävään oloon auttaa uni; aamulla kaikki näyttää paljon valoisammalta.

5 haastettavaa blogia:

Rakkaudesta kirjoihin
Käytännöllisiä kokeiluja kirjojen kanssa
Kaleidoscope
Villasukka kirjahyllyssä
Kirjoihin kadonnut



maanantai 25. maaliskuuta 2013

Petja Lähde: Poika

 Petja Lähteen esikoisromaanin Pojan lainasin viikko sitten sunnuntaina kirjastosta. Asetuin kirjaston lukusaliin sohvalle ja nautin auringonpaisteesta. Jäin heti alusta alkaen kirjaan koukkuun niin, että en olisi millään malttanut nousta ja kiiruhtaa bussiin.

Tämä on kertomus Jannesta ja hänen kolme kuukautisesta lapsestaan "Hiipiäisestä". Heidän ensimmäisistä hetkistään kahdestaan, kun äiti Saija on lukittuna kodin vessaan ja Jannen auto matkaa kohti Turkua. Jannella ei ole muuta suunnitelmaa, kuin että vauvasta hän ei luovu. Matka mutkistuu, kun vauva takapenkillä alkaa itkeä vaativasti joko ruokaa tai likaista vaippaa? Mitä Janne voi tehdä, kun vaippoja ei ole mukana ja vauva syö vain rintaa? Matkalla Janne päätyy hulluihin tempauksiin vauvansa tähden ja hikipisarat kirpoavat jo otsalle juhannuspäivän kuumuudesta ja perässä tulevista poliiseista.

Tässäpä oli hillitön pienoisromaani kaiken traagisuuden keskellä! Vaikka kirja oli täynnä huolta, pettymystä, ikävää ja katumusta, se on silti hyvän mielen kirja. Kirjan kertojaääni on kujeileva, joka osaa muuttaa kaiken kamalan koomiseksi. Huomasin Pojassa farssin aineksia, ja pienellä muokkauksella voisin kuvitella tämän todella mainiosti jonkin kesäteatterin näytökseksi. Tästä syystä kirja olisi hyvä lukeakin mahdollisimman nopeaan tahtiin, jotta kirjasta saa kaiken temmon irti.

Poikaa lukiessa aloin pohtia miten tavallista on, että isä jää varjoon lapsen kasvatuksessa. Moniko äiti ajattelee, ettei lapsen isä voi kantaa yksin vastuuta vauvasta? Minulla ei ole lapsia, joten en osaa kuvitella. Kirja tuntui epäreilulta Jannea kohtaan, joka halusi kuitenkin vain tutustua omaan poikaansa. Oli kuitenkin suloista seurata Jannen ensiaskeleita lapsenhoidossa, miten hän tarkasteli kohoileeko rintakehä pienen paniikin siivittämänä.
Vaikka romaani olikin vain alle 200 sivuinen, niin jokaiseen hahmoon ehti tutustua todella hyvin! Kirja on rakennettu siten, ettei syyllisiä etsitä, ja näin jokainen hahmo tuntuu viattomalta ja jokaista tekisi mieli halata.
Menneisyyden epämääräinen kaivelu oli varmaankin ainoa asia mistä en kirjassa pitänyt. Toki sieltä paljastui tärkeitäkin seikkoja, mutta osaa asioista hieman ikäänkuin vilautettiin ja paiskattiin taas pimentoon.  
Aukinainen loppu miellytti minua, suorasta toiminnasta huolimatta Lähde jätti jotain lukijan mielikuvituksen varaan. Olen tyytyväinen näin.


sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

F. Scott Fitzgerald: Kultahattu (100. postaus!)


Kultahattu oli lukupiirissä kuukauden kirjamme. En ollut oikeastaan aiemmin kuullutkaan kyseisestä kirjasta, joten oli hyvä, että lukupiirin kautta tutustuin tähänkin. 

Kultahattu kertoo Nick Carrawayn naapurista Jay Gatsbysta. Gatsby on ökyrikas mies, joka järjestää valtavia juhlia 1920-luvun New Yorkissa. Yllättäen kirjan kertoja Nick saa kutsun Gatsbyn juhliin (mikä on erikoista, sillä useimmiten kaikki tulevat kutsumatta) ja tutustuu paremmin salaperäiseen naapuriinsa. 
Nickin pikkuserkku Daisy asuu myöskin lähiseudulla aviomiehensä Tomin kanssa. Yllättäen Gatsby ja Daisy kohtaavat taas monen vuoden jälkeen ja Gatsby yrittää herätellä vanhoja rakkauden liekkejä taas eloon. 

Kultahattu on varmasti helppolukuisimpia klassikoita, mitä olen lukenut. Itse pääsin helposti sisälle tarinaan ja sivut kääntyilivät toisensa jälkeen. Vaikka tarinan punainen lanka selviää vasta kirjan viime metreillä, minua ei häirinnyt kamalasti sen puuttuminenkaan. Minulle riitti 1920 -luvun ihanat juhlat ja hillitty puhetyyli pinnan alla. Loppu oli aika dramaattinen kaikessa traagisuudessaan, mutta uskon sen toimivan kuitenkin erinomaisesti kirjasta tehtävässä elokuvassa (elokuva tulee ensi-iltaan muistaakseni vasta loppukeväästä). 

Olihan toki kirjassa puuduttaviakin kohtia paikoitellen jumittavan kerronnan vuoksi ja turhilta tuntuvia kohtauksia, mutta mielestäni niiden yli pääsi aika äkkiä. Olisin toivonut myös lopun avaavan enemmän Gatsbyn salaperäisiä bisneksiä ja menneisyyden saloja, mutta arvoitukseksi moni asia jäi. 
Henkilöhahmoista suosikkini oli itse Jay Gatsby. Hän oli todella upea, omahyväinen ja charmikas. Leonardo DiCaprio varmasti loistaa tässä roolissa :)


lauantai 16. maaliskuuta 2013

Julian Barnes: Kuin jokin päättyisi

Barnesin Kuin jokin päättyisi -kirjaa (kappas! valoitus onkin osunut kehnosti ja kirjan nimi sai uuden merkityksen :D miksen huomannut tätä kuvatessa?) on ylistetty kirjablogeissa niin valtavasti, etten voinut olla tarttumatta tähän. 

Kuin jokin päättyisi kertoo eläköityneen Tony Webterin elämästä muistoineen ja ensirakkauden kipinöineen. Tony saa yllättävän perinnön (rahallisesti perintö ei ole merkittävä, mutta sisältää myös päiväkirjan) ja ihmettelee kovasti vainajan motiiveja testamentata nämä asiat juuri hänelle. Tony palaa ajassa taaksepäin muistoissaan ja kohtaa menneisyyden tunteensa uudelleen. Millaista olikaan pitää ystäviä lähellään ja säilyttää tyttöystävänsä koskemattomuus? Miten asiat menivät niinkuin ne menivät?

Tässäpä on tiivis kirja täyttä tavaraa! Luulin tämän olevan helppolukuinen ja nopsa paketti alle 200 sivun muodossa, mutta pieleen meni! Luin tätä kirjaa varmasti yli kuukauden päivät, sillä tämä vaati täysin oikeanlaisia hetkiä ja keskittymistä. Näin hienoa tarinaa ei olisi sopinut päästää ohi silmien. Aluksi tuntui, että kesti jopa liian kauan ennen kuin tarina lähti vetämään, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna ei. Luin tätä ensin vain väärinä hetkinä, sillä luulin kirjan olevan kevyempi. 
Jokainen sivu, lause ja sana oli tarpeellinen ja kauniisti kirjoitettu. Seuraavalla lukukerralla tahdon ehdottomasti alleviivata jotain huippukohtia ja muistaa ne elämänohjeina. Sillä kirjaan on myös helppo samaistua. Barnes kuvailee miten jokainen joskus nykyhetkessä törmää johonkin menneisyyden tekoon, jota häpeilee tai katuu. Voisin melkein vannoa, että tämä kirja kohottaa omaa tunneälykkyyttä!

Aivan viimeiset sivut paljastavat Tonylle ja lukijalle arvoituksen vastauksen ja varmasti jokainen kirjan lukenut on tuijottanut loppuratkaisua typertyneenä. Itse suuntasin oitis googlettelemaan, että ymmärsinkö asian oikeasti oikein! Shokista huolimatta loppu ei ollut huono, vaan sopivan järkyttävä täydentämään näin kaunista kirjaa. Se sai minut ymmärtämään Tonyn ensimmäisen tyttöystävän raivostuttavuuden, vaikka olisinkin halunnut inhota häntä.

 Huolimatta kovista kehuistani annan kirjalle nyt vain vajaat 4 pusua, koska niissä annan enemmän huomiota itse lukukokemukselle kuin kirjalle.


sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Markus Ahonen: Meduusa

 Meduusa oli ensimmäinen kokonainen kirja, jonka luin suoraan tietokoneen näytöltä. Ehkä sen vuoksi (juuri siksi), lykkäsin lukemista muutamalla viikolla.. Tuntui pelottavalta lukea kokonainen romaani sähköisesti. Kun kuitenkin eilen illalla napsautin Meduusan tiedostokansion auki, makasin sängyllä läppärin kanssa kuin liimattuna.

Meduusa on talvinen rikosromaani Suomesta. Kirjassa (todella omituista puhua kirjasta, kun kyseessä oli pdf-tiedosto sähköisenä!) tutkitaan pääkaupunkiseudulla tapahtunutta henkirikosta, joka tosin saatiin aluksi näyttämään itsemurhalta. Pian tapahtuukin jo toinen tappo ja poliisien sitä selvittäessä, he huomaavat kuolleiden miesten olleen luokkatovereita lapsuudessa. Yhteinen tekijä vaikuttaakin niin ilmeiseltä, että virkavalta pelkää sarjamurhaajan liikkuvan vapaana.
Toisena näkökulmana kirjassa on itse pääpahis, Meduusa. Kirjailijan pikkuvinkeistä huolimatta, arvailu ei auta, vaan Meduusan henkilöllisyys ja motiivit selviävät vasta parilla viimeisellä sivulla.

Minulla on hyvin vähäinen dekkarituntemus, mutta mielestäni Ahonen on onnistunut Meduusan kanssa melko hyvin. Prologi heti alussa sai minut tosin vähän varuilleen, epäilin hetken, että olinko sittenkin tarttunut johonkin scifi-kirjaan.. (Näin jälkikäteen sanottuna, en tiedä mistä moinen edes tuli mieleeni!) Juoni lähti kuitenkin heti vetämään. Kertojavaihtelut ja lyhyet luvut toimivat tässäkin kirjassa ja pitivät mielenkiinnon yllä pitkään. Välillä tosin piti ottaa selailua taaksepäin, sillä poliiseja ja muita sivuhenkilöitä vilisi tässä kirjassa valtavasti. Kuitenkin kirja on alle 200 sivuinen, joten hyvin monista henkilöistä saatiin vain pintaraapaisu. Mielelläni olisin kuullut joistain henkilöistä enemmänkin, mutta moni heistä jäi kuitenkin vain lyhytaikaisiksi pelinappuloiksi. Meduusa on kuitenkin jännityskirja, jonka on tärkeää olla juonivetoinen, mutta itse harkitsin jo melkein jonkinlaisen henkilökartan piirtämistä, jotta osaan sijoittaa edes hyvät oikealle puolelle ja pahat omalleen.

Ahosen teksti ei onneksi pahemmin kikkaile. Se on suoraa kerrontaa, jota rytmittävät jännityksenomaisesti lyhyet, välillä jopa kahden sanan mittaiset, lauseet. Kirjassa tapahtui niin paljon, että sen ihmeellisemmästä kielirunoilusta olisi koko kirja kärsinyt. Jokainen lausemuoto ei ollut kuitenkaan loppuun asti hiottu, mikä tuntui paikoitellen kömpelöltäkin, mutta käsittääkseni Meduusa on kuitenkin puhtaasti viihdekirja, eikä tavoittele mieletöntä aistikkuutta sanojen kautta. Itse viihdyin Meduusan parissa oikein hyvin, harvaa kirjaa minun lukutahdillani tulee ahmaistua kahdelta istumalta. Kirja yllätti minut positiivisesti, mutta luulen, että siitä olisi saanut enemmän irti kaikin puolin, jos sivuja olisi ollut muutaman kymmentä enemmän.


maanantai 4. maaliskuuta 2013

Pötköttävä Severus, viimeiset 11 vastausta, 10 hyvän mielen juttua ja kirjaostos

 Sain Sannalta haasteen kertoa 10 minua ilahduttavaa asiaa ja Millimolli kyseli minulta 11 kysymystä. Tämä on muistaakseni kolmas haastepostaus, jonka teen nyt ihan lähiaikoina, mutta ei hätää pian keskitytään taas kirjajorinoihin :) Yritin valita kylkiäisiksi söpöjä kuvia Severuksesta, ettei ihan ala kyllästyttää ;)

10 ihanaa asiaa elämässäni:

- Poikaystävä. En nyt tiedä pitääkö tätä jollekin sen kummemmin perustella? Rakkaus on ihanaa ja yhteinen arki vielä ihanampaa.

- Severus. Severuksesta on tullut lyhyessä ajassa minulle aivan silmittömän tärkeä ja rakas. En olisi aiemmin uskonut, että tuollaiseen hiljaiseen karvakasaan voi kiintyä näin paljon. Salaisesti olen aina vähän ihmetellyt muiden eläinomistajien eläinkuvia ja lässytyksiä, mutta enää se ei tunnu yhtään hassulta!

- Päiväkirja. Olen pitkään yrittänyt aloittaa taas ajatusten kirjoittamista ylös ja eilen illalla sain itseäni niskasta kiinni ja avasin pinkin muistikirjan. Tekstiä syntyi heti usean sivun verran ja muistin heti miksi kirjoittaminen vain on niin ihanaa.

- Kirjat. Lukeminen, ostaminen, niistä keskustelu. Paljon menettävät ihmiset, jotka eivät eläissään yhtään kirjaa avaa :)

- Uudet asiat elämässä. Tällä hetkellä olen innostunut terveellisemmistä elämäntavoista ( herkut toki kuuluvat edelleen ruokavalioon, tarkoituksena olisi lähinnä VÄHENTÄÄ niiden syöntiä ja einesten popsimisen sijaan kokata itse). Yli vuoden jäsenyyden jälkeen irtisanoin sopimukseni tänään ihanan liikuntakeskuksen kanssa. Liikuntakeskuksessa ei tosiaan ollut mitään vikaa, ihanat tilat ja monipuoliset liikuntavaihtoehdot, irtisanomisen syy oli jatkuva kuukausittainen suoraveloitus (treenasin tai en) ja inspiraationi puute. Aion kokeilla uusia tuulia uimahallin, kahvakuulan ja sauvakävelyn kanssa :)

- Kosmetiikka. Jos jossain ammatissa olisin vahvoilla niin kosmetiikkamyyjänä. Tykkään suositella tuotteita ja valita oikean tuotteen oikeille kasvoille. Ostin tänään Essien talvikokoelmasta glitterisen punaisen kynsilakan piristykseksi. (tuli aika jouluinen olo)

- Oma koti. Vaikka meillä on hieman ahdasta poikaystävän kanssa täällä asunnossamme, niin tämä on silti aivan ihana kämppä ja tuntui kodilta heti ensi näkemältä.

- House. Myöhäisherännyt fani!

- Ajatusten jakaminen ystävien kanssa.

- Keskiviikkoisin postiluukusta kolahtava Aku Ankka.


The Notebook Huutonetistä.
 Ja Millimollin kysymykset:
1. Vihreä vai keltainen? Miksi?
- Vastaan nyt keltainen, koska pääsiäinen.

2. Jos saisit valita yhden materialistisen asian itsellesi ilmaiseksi, mikä se olisi?
- Pinkit kahvakuulat!

3. Mitä kirjaa et ikinä suosittelisi kenellekään?
- Jos sanon nyt äkkiseltään Milan Kunderan Olemisen sietämätön keveys.

4. Paras lukemiseen liittyvä muistosi?
- Ulkomailla ollessani on ihanaa istua pitkäksi ajaksi metroon, lukea kirjaa, sivusilmällä huomata miten ihmiset ympäriltä vaihtuvat ja silti olla syventynyt kirjaan ja olla välittämättä metron hienoisesta heilumisesta. On myös ihanaa katsoa mitä muut ihmiset lukevat metrossa.

5. Mitä sinulla yleensä on ylläsi, kun luet?
- Jos olen bussissa niin arkivaatteet, muuten yöasu.

6. Anna vai Emilia?
- Runotyttöjä en ole lukenut, joten Anna.

7. Lempiruokasi.
- Spagetti ja jauhelihakastike :)

8. Mille viimeksi nauroit?
- Katsoin Iholla ja Johannan poika meni saunan jälkeen lumihankeen kierimään. Se nauratti hyvällä tavalla :)

9. Lempisanasi.
- Marsipaanipossu. ( What? :D)

10. Keksi kolme asiaa, miksi sähköinen lukulaite olisi parempi kuin perinteinen kirja (itsekin keksin perusteluita vain toisinpäin)
- Kaikki kirjat mahtuvat mukaan reissuun, ei pölyisiä kirjoja, lukulaitteesta riippuen lukuvalo mukana.

11. Ihastutko koskaan kirjan henkilöihin?
- Enköhän :) Tai ainakin kirjailijoihin.

Kirja kätki kansisivulleen aivan ihanan omistuskirjoituksen! Olisi mielenkiintoista tietää tämän kirjan matkasta Amerikasta Suomeen :)