sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Markus Ahonen: Meduusa

 Meduusa oli ensimmäinen kokonainen kirja, jonka luin suoraan tietokoneen näytöltä. Ehkä sen vuoksi (juuri siksi), lykkäsin lukemista muutamalla viikolla.. Tuntui pelottavalta lukea kokonainen romaani sähköisesti. Kun kuitenkin eilen illalla napsautin Meduusan tiedostokansion auki, makasin sängyllä läppärin kanssa kuin liimattuna.

Meduusa on talvinen rikosromaani Suomesta. Kirjassa (todella omituista puhua kirjasta, kun kyseessä oli pdf-tiedosto sähköisenä!) tutkitaan pääkaupunkiseudulla tapahtunutta henkirikosta, joka tosin saatiin aluksi näyttämään itsemurhalta. Pian tapahtuukin jo toinen tappo ja poliisien sitä selvittäessä, he huomaavat kuolleiden miesten olleen luokkatovereita lapsuudessa. Yhteinen tekijä vaikuttaakin niin ilmeiseltä, että virkavalta pelkää sarjamurhaajan liikkuvan vapaana.
Toisena näkökulmana kirjassa on itse pääpahis, Meduusa. Kirjailijan pikkuvinkeistä huolimatta, arvailu ei auta, vaan Meduusan henkilöllisyys ja motiivit selviävät vasta parilla viimeisellä sivulla.

Minulla on hyvin vähäinen dekkarituntemus, mutta mielestäni Ahonen on onnistunut Meduusan kanssa melko hyvin. Prologi heti alussa sai minut tosin vähän varuilleen, epäilin hetken, että olinko sittenkin tarttunut johonkin scifi-kirjaan.. (Näin jälkikäteen sanottuna, en tiedä mistä moinen edes tuli mieleeni!) Juoni lähti kuitenkin heti vetämään. Kertojavaihtelut ja lyhyet luvut toimivat tässäkin kirjassa ja pitivät mielenkiinnon yllä pitkään. Välillä tosin piti ottaa selailua taaksepäin, sillä poliiseja ja muita sivuhenkilöitä vilisi tässä kirjassa valtavasti. Kuitenkin kirja on alle 200 sivuinen, joten hyvin monista henkilöistä saatiin vain pintaraapaisu. Mielelläni olisin kuullut joistain henkilöistä enemmänkin, mutta moni heistä jäi kuitenkin vain lyhytaikaisiksi pelinappuloiksi. Meduusa on kuitenkin jännityskirja, jonka on tärkeää olla juonivetoinen, mutta itse harkitsin jo melkein jonkinlaisen henkilökartan piirtämistä, jotta osaan sijoittaa edes hyvät oikealle puolelle ja pahat omalleen.

Ahosen teksti ei onneksi pahemmin kikkaile. Se on suoraa kerrontaa, jota rytmittävät jännityksenomaisesti lyhyet, välillä jopa kahden sanan mittaiset, lauseet. Kirjassa tapahtui niin paljon, että sen ihmeellisemmästä kielirunoilusta olisi koko kirja kärsinyt. Jokainen lausemuoto ei ollut kuitenkaan loppuun asti hiottu, mikä tuntui paikoitellen kömpelöltäkin, mutta käsittääkseni Meduusa on kuitenkin puhtaasti viihdekirja, eikä tavoittele mieletöntä aistikkuutta sanojen kautta. Itse viihdyin Meduusan parissa oikein hyvin, harvaa kirjaa minun lukutahdillani tulee ahmaistua kahdelta istumalta. Kirja yllätti minut positiivisesti, mutta luulen, että siitä olisi saanut enemmän irti kaikin puolin, jos sivuja olisi ollut muutaman kymmentä enemmän.


3 kommenttia:

  1. Tosi mielenkiintoinen kirjoitus, nimenomaan siksi, että oot lukenu ton sähköisesti! Itse oon nyt yliopistossa joutunu huomaamaan, että e-kirjat ja sähkönen pdf-tiedostojen (en ihan vielä tarkkaan tiedä miten tää toimii, osa meidän kurssikirjoista on pdf:nä joita opettajat jakaa moodlessa ja osa pitäisi lainata e-kirjastosta mut sitä en oo vielä kokeillut!) lainaaminen on ilmeisesti nykypäivää ja tulevaisuutta.

    Meille puhuttiin, et lukeminen netistä on hankalaa mainosten takia, mutta eipä noissa pdf:issä mitään mainoksia oo ja silti sen lukeminen on raskasta ja vaikeeta! Eilen onnistuin lukemaan viestinnän etiikasta kertovaa esseetä pdf:stä jopa viis sivua putkeen, mut siihen se sit tyssäs. Eikö susta ollu raskasta lukea koneelta? Eiks silmät ruvennut särkemään? :D

    VastaaPoista
  2. Mielestäni koneella pitkien tekstien lukeminen on vaikeaa. Luentokalvojakaan ei jaksaisi lukea päätteen ääressä. Onneksi on olemassa e-lukulaitteita ja älypuhelimillakin pystyy ihan hyvin lukemaan, vaikka näyttö onkin pieni.

    Tästä kirjasta sitten... en ole lukenut, mutta vaikuttaa kiintoisalta. Varsinkin tuo rikollisen näkökulman puoli. Niin moni dekkari kerrotaan hyvisten puolelta ja hahmot saattavat joskus tuntua aivan liian pyhiltä.

    VastaaPoista
  3. Hildur Katarina, Itse en pidä ajatuksesta, että e-kirjat tulisivat olemaan hallitsevasti osana tulevaisuutta, paperinen kirja on minusta mukavampi.. Silmät eivät alkaneet särkeä vaan ranne jatkuvasta nuolinäppäimien hakkaamisesta!

    Reta, Jep! Mullakin on puhelimessa elisakirja-sovellus, josta joskus lueskelen bussia odotellessa jotain tekstejä, mutta kokonaisen kirjan lukeminen puhelimesta tuntuu todella absurdilta.
    Ja kirjaa kannattaa kokeilla! :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! :)