maanantai 25. maaliskuuta 2013

Petja Lähde: Poika

 Petja Lähteen esikoisromaanin Pojan lainasin viikko sitten sunnuntaina kirjastosta. Asetuin kirjaston lukusaliin sohvalle ja nautin auringonpaisteesta. Jäin heti alusta alkaen kirjaan koukkuun niin, että en olisi millään malttanut nousta ja kiiruhtaa bussiin.

Tämä on kertomus Jannesta ja hänen kolme kuukautisesta lapsestaan "Hiipiäisestä". Heidän ensimmäisistä hetkistään kahdestaan, kun äiti Saija on lukittuna kodin vessaan ja Jannen auto matkaa kohti Turkua. Jannella ei ole muuta suunnitelmaa, kuin että vauvasta hän ei luovu. Matka mutkistuu, kun vauva takapenkillä alkaa itkeä vaativasti joko ruokaa tai likaista vaippaa? Mitä Janne voi tehdä, kun vaippoja ei ole mukana ja vauva syö vain rintaa? Matkalla Janne päätyy hulluihin tempauksiin vauvansa tähden ja hikipisarat kirpoavat jo otsalle juhannuspäivän kuumuudesta ja perässä tulevista poliiseista.

Tässäpä oli hillitön pienoisromaani kaiken traagisuuden keskellä! Vaikka kirja oli täynnä huolta, pettymystä, ikävää ja katumusta, se on silti hyvän mielen kirja. Kirjan kertojaääni on kujeileva, joka osaa muuttaa kaiken kamalan koomiseksi. Huomasin Pojassa farssin aineksia, ja pienellä muokkauksella voisin kuvitella tämän todella mainiosti jonkin kesäteatterin näytökseksi. Tästä syystä kirja olisi hyvä lukeakin mahdollisimman nopeaan tahtiin, jotta kirjasta saa kaiken temmon irti.

Poikaa lukiessa aloin pohtia miten tavallista on, että isä jää varjoon lapsen kasvatuksessa. Moniko äiti ajattelee, ettei lapsen isä voi kantaa yksin vastuuta vauvasta? Minulla ei ole lapsia, joten en osaa kuvitella. Kirja tuntui epäreilulta Jannea kohtaan, joka halusi kuitenkin vain tutustua omaan poikaansa. Oli kuitenkin suloista seurata Jannen ensiaskeleita lapsenhoidossa, miten hän tarkasteli kohoileeko rintakehä pienen paniikin siivittämänä.
Vaikka romaani olikin vain alle 200 sivuinen, niin jokaiseen hahmoon ehti tutustua todella hyvin! Kirja on rakennettu siten, ettei syyllisiä etsitä, ja näin jokainen hahmo tuntuu viattomalta ja jokaista tekisi mieli halata.
Menneisyyden epämääräinen kaivelu oli varmaankin ainoa asia mistä en kirjassa pitänyt. Toki sieltä paljastui tärkeitäkin seikkoja, mutta osaa asioista hieman ikäänkuin vilautettiin ja paiskattiin taas pimentoon.  
Aukinainen loppu miellytti minua, suorasta toiminnasta huolimatta Lähde jätti jotain lukijan mielikuvituksen varaan. Olen tyytyväinen näin.


4 kommenttia:

  1. Tämä oli kyllä hyvä! Toivotaan, että kirjailija julkaisisi lisää :).

    VastaaPoista
  2. Suloinen pikku kirja tämä tosiaan on. Hienoa, että Lähde isien asialla :-)

    VastaaPoista
  3. Tämä oli hieno, ja tosi kiva saada miesten/ isien ääntä mukaan kirjallisuuteen.

    Niin, tuossapa se asian ydin tulikin: miten mies riittää lapselle, joka syö vain luonnollista ravintoa äidistä... Muuten mieskin voisi hoitaa vauvat ihan vaikka yksinään.

    VastaaPoista
  4. Tuulia, Olisi syytä ainakin!

    Annika, Erilaista luettavaa vaihteeksi :)

    Mari A, Niin... Ei pidä epäillä, ettei mies rakastaisi, on vain kyvytön joihinkin "toimenpiteisiin" :/

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! :)