sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Petteri Hannila: Kaukamoinen ja pienimuotoinen iloinen ilmoitus


Kaukamoinen on kertomus Vierrasta, nuoresta naisesta kainujen heimosta, joka lähtee pitkälle ja erikoiselle matkalleen aikuisuutta kohti. Päälliköllekin sukua oleva nuori Vierra taistelee vastaan saamaansa ennustusta, jonka on määrä olla hänen kohtalonsa. Nopeatempoiset tapahtumat muodostavat tuhdin vyyhdin kansantaruja ja lukijalle elämyksiä menneisyydessä.
Kaukamoinen on kuvaus Suomen kauniista luonnosta, yhdistettynä pohjoiseen mytologiaan ja fantasiaan.

 Hannilalla on omaperäinen idea hallussaan ja siitä kannattaa pitää kiinni! Mitään tähän verrattavaa en ole aiemmin lukenut, joten tämä tuntui raikkaalta kirjalta. Tosin välillä sain tästä hurjat Pocahontas -fiilikset, mikä oli vain piristävää!
Kirjan vasta luettuani tajusin, miksi se ei tuntunut yhtenäiseltä tarinalta. Teos sisältääkin 8 toisiinsa sopivaa tarinaa Vierran polkuun liittyen. Ne tuntuvat olevan aikajärjestyksessä, mutta seuraava tarina ei jatkukaan siitä mihin edellinen jäi. Siksi Kaukamoinen jättää lukijalle aukkoja, ja Vierran matka on viimeistelemätön mielessäni.
Tarinoiden lisäksi Hannila on onnistunut taikomaan paperille upeaa luontokuvausta ja kauniita kalevalamittaisia runoja. Uskomatonta, mutta melkein todella haistoin metsän nenässäni ja kuulin näiden susinaisten laulavan loitsujaan. Susinaisista, loitsuista ja viikingeistä huolimatta tarina on uskottava. Miksei minunkin kotini paikalla olisi ollut satoja vuosia sitten esimerkiksi viikinkien leiri (rannikolla kun asutaan...).

 Käsittääkseni Kaukamoiselle on tulossa jatkoakin, joten koukkuuntuneimmat lukijat varmasti janoavat jatkoa kirjan avoinaiselle lopulle. Kuten aiemmin totesin, kirja juoksee eteenpäin sitä vauhtia, että välillä huomasin havahtuvani äkkikäänteisiin kirjassa ja seuraavaksi olinkin jo selaamassa edellisiä sivuja tutkiakseni oliko jotain mennyt minulta ohi. Siitä johtuen odotin lopulle jotain dramaattista päätöstä, joten lievästi ärsyynnyin, kun loppu jäikin auki.

Kustantamo: omakustanne
Sivumäärä: 192
Kansi: Anne Petelius


Loppuun vielä iloisia uutisia! Matkalaukku on pakattu ja 7 tunnin kuluttua lähden ystäväni kanssa Amsterdamiin! Jihuu, kuvia reissusta varmasti tulossa :) Miltäköhän Amsterdam näyttää toisella vierailullani :) Matkan jälkeen arviointiin tulossa lukupiirikirja Haruki Murakamin Sputnik - rakastettuni. Niin ja matkakirjaksi valitsin Amsterdam -matkaoppaan ja Khaled Hosseinin Leijapojan.

7 kommenttia:

  1. Kivaa reissua teille ja toivottavasti Leijapoika on hyvää matkaseuraa :).

    VastaaPoista
  2. Hyvää matkaa! Amsterdam on ihana kaupunki. :)

    VastaaPoista
  3. PAKKOPAKKO lukea!! oliko ylläri, ei varmaan :)

    ja meidän kodista n. km päässä on ollu piispanistuin keskiajalla :D ja onhan liedon vanhalinna suomen vanhin linnavuori. joten ei ollenkaan mahdotonta, että kyyhötät jonkun luurangon päällä nyt ;))

    VastaaPoista
  4. Mulle jäi aika lailla sama fiilis kirjasta. Hienohieno, varsinkin alkupuoleltaan, mutta mihin loppu jäi?

    VastaaPoista
  5. Sanna, Kiitos ;) Surkuhupaisaa, mutta Leijapoika unohtui kyllä täysin laukkuun!

    Katja, Niin onkin! Tämä oli toinen matkani tuossa kaupungissa :)

    Annami, Kiitos!

    Mira, Hah joo, ootan kyllä sun mielipidettä tästä!

    Irene, Kiitos :)

    Calendula, Loppu taisi jäädä jatko-osaan ;) Kurjaa tosin sinänsä, ettei nyt yhdestä kirjasta saanut täysin yhden kirjan rakennetta..

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! :)