tiistai 28. toukokuuta 2013

L. M. Montgomery: Jane ja saaren kutsu

 Minerva julkaisi tänä keväänä uuden suomennoksen L. M. Montgomeryn vuonna 1937 markkinoille tulleesta Jane ja saaren kutsu -kirjasta ja kokemattomana tyttökirjojen lukijana halusin kokeilla, olisiko Montgomerylla minulle jotain annettavaa.

Jane on 11-vuotias tyttö, joka asuu henkeäsalpaavassa talossa ihastuttavan äitinsä ja tylyn isoäitinsä kanssa Torontossa. Jane ei pidä koulunkäynnistä juurikaan, asuinaluekin on vailla sydäntä, puhumattakaan siitä, että Jane haluaisi kovasti kokeilla siipiään keittiössä isoäidiltä salassa. Hän on kuvitellut isänsä kuolleen vuosia sitten, kunnes koulun pahin juoruilija paljastaakin kirjailija-isukin elävän Prinssi Edwardin saarella.
Yhtenä keväänä Jane saa kirjeen isältään, joka kutsuu hänet koko kesäksi luokseen asumaan. Epäröiden Jane lähtee matkaan, mutta ilokseen huomaa isänsä olevan aivan erilainen kuin hänen kuvitelmissaan! He hankkivat talon Lantern Hillin kylästä ja yhteinen kesä voi alkaa.

Jane ja saaren kutsu herättää varmasti mielipiteitä juurikin sen takia, että sen kirjoittamisesta on niin paljon aikaa ja ihmisten tavat ja yhteiskunta ovat muuttuneet. Aluksi olin puoliksi ihastuksissani ja puoliksi ärsyyntynyt. Janen isoäiti oli vain niin kovasydäminen ja tympeä, ja mielestäni oli uskomatonta miten hän kasvatti henkisesti Janea, äidin vain hymyillessä vieressä. Miten Janen jokainen sanominen tai ilme tulkittiin epäkunnioittavaksi tai niskuroinniksi. Mutta sellaista se kai oli silloin :) Vanhempia ihmisiä kunnioitettiin. Toisaalta se oli minusta hienoakin, miten Jane jaksoi ilahtua pienistäkin asioista verrattuna tämän vuosikymmenen lapsiin kenelle ei tunnu riittävän edes uusin älypuhelin ja tietokone. Janen elämänkatsomus oli mielestäni hyvin raikas ja kertoja eli täysin hänen puolellaan.

Tyttökirjoissa on kai olennaista, että vuodet vierivät muutamassa sivussa eikä niissä turhia jaaritella. Silti minua harmitti, että juonen kannalta ehkä olennaisin asia tapahtui aivan viimeisillä sivuilla, vaikka sen saattoi arvata jo takakannesta. Kannesta minun on myös pakko antaa hieman miinusta. Kuvan tyttö menee aivan liikaa nykyaikaisen puolelle. Muuten Jane ja saaren kutsu oli kepeästi etenevä kirja, jossa tapahtui tavallisia arjen asioita kahdessa täysin erilaisessa maailmassa. Elämässä on paljon iloisia asioita, joita pitäisi meidänkin muistaa nähdä jokapäiväisessä arjessa. Janen isään taisin hieman ihastuakin hänen huolettoman charminsa läpi!

Kustantamo: Minerva
Sivumäärä: 266
Suomentanut: Sisko Ylimartimo
Kansi: Taittopalvelu Yliveto Oy


keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Kjell Westö: Lang


Olen jo joitain vuosia kuullut suurenmoisia kehuja Kjell Westön kynän jäljestä, joten en pistänyt lainkaan pahakseni, kun Westön Lang valittiin lukupiirissä luettavaksi.

Heti kirjan ensimmäisiltä sivuilta käy ilmi, että Christian Lang, kirjailija ja tv-juontaja, on tehnyt jotain peruuttamatonta ja kenties rikollista. Miksi mikäkin johti Langin suureen tekoon, selviää kirjassa vaihe kerrallaan. Langin tarinaa kertoo hänen vanha ystävänsä ja kollegansa. Hän on päättänyt kirjoittaa kirjan Langista ja tämä teos itsessään on se Langista kirjoitettu kirja/käsikirjoitus (kuten nimestäkin voi päätellä).
Aluksi luulin saaneeni jännityskirjan käsiini, mutta juonen edettyä tajusin sen olevankin melkoisen vaarallinen kolmiodraama. Lang rakastuu nuoreen yksinhuoltajaäiti Saritaan, kunnes paljastuu että Saritan ex-mies ja lapsen isä on väkisinkin vielä kuvioissa. Kumpi mies vetää pidemmän korren tässä pakkomielteen ja himon sopassa?

 Langissa ei tunnu olevan avainasemassa ajatuksia herättävät lauseet tai kauniisti soljuva teksti. Toki kielellisesti tarina oli hyvä, mutta enemmän tapahtumat saivat minut kääntelemään sivuja. Tällä tarkoitan, että kirja ei pursunut lauseita mitä haluisin myöhemmin käyttää "elämänohjeena" tai jopa alleviivata.
Vaikka kirjan suurimman käännekohdan verhoa on raotettu lukijalle lähes apposen auki, ei voi olla täysin varma mitä loppu tuo tullessaan. Valitettavasti sitä pitää odottaa lähes kirjaimellisesti viimeisille sivuille asti. Olin kuitenkin kiinnostunut Langin, Saritan ja pienen Miro-pojan välisistä suhteista, joten kirja ei tuntunut kuitenkaan missään nimessä tylsältä!
Langin ja Saritan suhde oli jossain määrin myös ahdistava, Sarita oli vain niin kertakaikkisen rasittava! Vaikka Lang ei nyt ollut täysin minulle samaistuttava henkilö ulkoisista piirteistä (keski-ikäinen mies), olisin häntä halunnut jopa halata. Kirjan kertoja oli melko pienessä osassa loppujen lopuksi, mutta hänestä taisin pitää eniten. Koska Lang oli julkisuuden hahmo, kirjassa vilahteli erinäisiä suomalaisia kuuluisuuksia, mikä oli mielestäni aika hauska yksityiskohta.
Ensimmäinen Westöni ei ilmeisesti ollut sitä perinteisintä sorttia. Lukiessa kieltämättä mietin useaan otteeseen, että tästäkö nyt se kaikki hehkutus? Kirja oli toki mainio, mutta en nähnyt siinä mitään erityisiä elementtejä. Palaan vielä ehdottomasti Westön pariin myöhemmin.

Kustantamo: Otava
Sivumäärä: 254
Suomentanut: Katriina Savolainen
Kansi: Johanna Laine


P.S. Olen tosi innoissani, sillä varasin muutamaksi yöksi vuokramökin kesäkuulle! Olen pitänyt aina mökkeilystä, mutta perheelläni ei mökkiä ole, joten se on aika harvinaista minulle :) Odotan nyt jo lomaani innolla, olen jopa pohtinut mukaan otettavia kirjoja :p Muita mökki-ihmisiä?

perjantai 3. toukokuuta 2013

Grégoire Delacourt: Onnen koukkuja

 Onnen koukkuja on ihastuttava kertomus keski-ikäisestä Jocelynesta, joka voittaa lotossa 18 miljoonaa euroa. Yhtäkkiä Jocelynella on niin paljon rahaa, että voisi sulkea oman lankakauppansa ja elää perheineen herroiksi koko loppuelämäkseen. Jocelyne kuitenkin jää miettimään siirtojaan ennenkuin käyttää sekistään senttiäkään. Mitä kaikkea hän haluaisi ostaa? Mitä kaikkea ei voikaan ostaa?

Minä olen tähän mennessä ollut aika ihastunut lukemiini ranskalaisiin kirjoihin. Onnen koukkujakaan ei pettänyt. Suuri lottovoitto on aihe, joka toimii romaaneissa mielestäni hyvin. Se vie kauas pois arjesta ja pistää oman pään haaveilemaan. Jocelynen omat hullutuslistat olivatkin kirjasta mieluisaa luettavaa, mitä keski-ikäinen nainen ostaisikaan miljoonilla :) Talousvaaka ja suihkuverho muunmuassa pistivät minut myhäilemään kaikessa järkevyydessään Jocelynen listalla.

Tämän kirjan seurassa viihdyin kyllä mainiosti parin illan ajan, ja uskon, että tähän(kin) on helppo tarttua sellaisenkin joka ei lue paljoa. Sivuja ei ole paljoa, mutta kepeä tarina on silti kansien välissä siistissä paketissa. Voisin melkein suositella tätä hyväksi äitienpäivälahjaksi :)

Kirjan rakenne ja juoni ovat minusta oikein onnistuneet, lukija ei tunne tylsistyvänsä missään vaiheessa. Itse jopa tunsin pientä järkytystä, kun kirjan käännekohta tapahtui (tästä pieni miinus). Odotin, että juoni etenisi tasaisena alusta loppuun. Vaikka toki jälkikäteen ajateltuna koko tarina toimi paremmin näin ja kirjan idea tuli esille, mutta lukiessa se tuntui niin dramaattiselta, että meinasin pudota sängyltä :D
Minua ilahdutti myös miten upean tunnelman kirjailija oli saanut loihdittua sivujen väliin. Hyvässä mielessä vaatimaton Jocelyne oli mielestäni ihanan sympaattinen ja pirteä hahmo, ja olisi ihanaa kuulla vielä hänestä! Jocelynen mies taas (Jocelyn) oli jotenkin tympeämpi, hän ei ollut suosikkini kirjassa.. Mutta muuten kaikin puolin kirja oli aivan uskomattoman ihana, hyvän mielen aikaansaava!

Kustantamo: WSOY
Sivumäärä: 164
Suomentanut: Leena Leinonen
Kansi: Marianna Corrénte

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Anna-Leena Härkönen: Laskeva neitsyt ja muita kirjoituksia

Olen lukenut Anna-Leena Härköseltä vain hyviä kirjoja. Osa on lukematta, mutta uskon silti voivani nimetä hänet yhdeksi lempikirjailijoistani. Kun kuulin, että hänen Anna-lehdessä julkaistuista kolumneistaan tehdään kirja, tiesin melkein varauksetta pitäväni siitäkin. 
Ja pidinhän minä. Härkösen kolumnit käsittelevät hänen, minun ja meidän kaikkien arkea. Härkönen kirjoittaa siitä, kun perheessä on täitä (kuka hysterisoi, kuka tajuaa ettei tilanne olekaan niin vaarallinen), naisten hutiostoksista (pakko myöntää, että omalla kohdalla on joskus vain aivan pakko saada jokin turha (kosmetiikka)tuote, ja kotona sitä tajuaa ettei sitä tarvitsekaan) ja miten loppujen lopuksi oma kulta onkin parempi kuin leffojen ja tv-sarjojen vaaralliset komistukset.  

 Tämä kirja antoi minulle paljon. Hetki lukea kirja oli juuri oikea. Kaipasin piristystä arkeeni ja Härkönen sen totta vie teki. Sain tunteen, että joku ymmärtää minua, arvostaa arkea pikkuvikoineen ja vielä nauraa omille kommelluksilleen räkäisesti päälle. Oma arki ei ole niin vakavaa! Parempi vain suhtautua vinolla huumorilla ärsyttäviin ihmisiin ja ottaa opikseen.Kolumnit tuntuvat terapeuttisilta, oivaltaviltakin. Uskon, että tästä kirjasta tulen vielä monesti etsimään ohjenuoraa ja oikeaa asennetta elämään. 

Nyökyttelin lukiessani Härkösen nappaamille yksityiskohdille ja hetken päästä naureskelin jo hänen kuvauksiaan äitinä olemisesta. Uskon, että tästä löytyy jokaiselle lukijalle jotain mielekästä. Minusta yksikään kolumni ei ollut turha. Härkösen hauskaan ja napakkaan kirjoitustyyliin on helppo päästä sisälle ja jään vain odottelemaan uutta romaania!

Kustantamo: Otava
Sivumäärä: 203
Kansi: ?