tiistai 28. toukokuuta 2013

L. M. Montgomery: Jane ja saaren kutsu

 Minerva julkaisi tänä keväänä uuden suomennoksen L. M. Montgomeryn vuonna 1937 markkinoille tulleesta Jane ja saaren kutsu -kirjasta ja kokemattomana tyttökirjojen lukijana halusin kokeilla, olisiko Montgomerylla minulle jotain annettavaa.

Jane on 11-vuotias tyttö, joka asuu henkeäsalpaavassa talossa ihastuttavan äitinsä ja tylyn isoäitinsä kanssa Torontossa. Jane ei pidä koulunkäynnistä juurikaan, asuinaluekin on vailla sydäntä, puhumattakaan siitä, että Jane haluaisi kovasti kokeilla siipiään keittiössä isoäidiltä salassa. Hän on kuvitellut isänsä kuolleen vuosia sitten, kunnes koulun pahin juoruilija paljastaakin kirjailija-isukin elävän Prinssi Edwardin saarella.
Yhtenä keväänä Jane saa kirjeen isältään, joka kutsuu hänet koko kesäksi luokseen asumaan. Epäröiden Jane lähtee matkaan, mutta ilokseen huomaa isänsä olevan aivan erilainen kuin hänen kuvitelmissaan! He hankkivat talon Lantern Hillin kylästä ja yhteinen kesä voi alkaa.

Jane ja saaren kutsu herättää varmasti mielipiteitä juurikin sen takia, että sen kirjoittamisesta on niin paljon aikaa ja ihmisten tavat ja yhteiskunta ovat muuttuneet. Aluksi olin puoliksi ihastuksissani ja puoliksi ärsyyntynyt. Janen isoäiti oli vain niin kovasydäminen ja tympeä, ja mielestäni oli uskomatonta miten hän kasvatti henkisesti Janea, äidin vain hymyillessä vieressä. Miten Janen jokainen sanominen tai ilme tulkittiin epäkunnioittavaksi tai niskuroinniksi. Mutta sellaista se kai oli silloin :) Vanhempia ihmisiä kunnioitettiin. Toisaalta se oli minusta hienoakin, miten Jane jaksoi ilahtua pienistäkin asioista verrattuna tämän vuosikymmenen lapsiin kenelle ei tunnu riittävän edes uusin älypuhelin ja tietokone. Janen elämänkatsomus oli mielestäni hyvin raikas ja kertoja eli täysin hänen puolellaan.

Tyttökirjoissa on kai olennaista, että vuodet vierivät muutamassa sivussa eikä niissä turhia jaaritella. Silti minua harmitti, että juonen kannalta ehkä olennaisin asia tapahtui aivan viimeisillä sivuilla, vaikka sen saattoi arvata jo takakannesta. Kannesta minun on myös pakko antaa hieman miinusta. Kuvan tyttö menee aivan liikaa nykyaikaisen puolelle. Muuten Jane ja saaren kutsu oli kepeästi etenevä kirja, jossa tapahtui tavallisia arjen asioita kahdessa täysin erilaisessa maailmassa. Elämässä on paljon iloisia asioita, joita pitäisi meidänkin muistaa nähdä jokapäiväisessä arjessa. Janen isään taisin hieman ihastuakin hänen huolettoman charminsa läpi!

Kustantamo: Minerva
Sivumäärä: 266
Suomentanut: Sisko Ylimartimo
Kansi: Taittopalvelu Yliveto Oy


7 kommenttia:

  1. Minustakin kannen tyttö oli ihan liian nykyaikainen :/ Mutta tarinasta tykkäsin kyllä kovasti! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä mukavan leppoisa kirja :) Tähän tulee varmasti palattua, kun omassa mielessä myrskyää liikaa.

      Poista
  2. Olen lukenut tämän kirjan aiemman suomennoksen ykkösosan ja harmittelin, kun ei kakkososaa saanut mistään, ihastuin nimittäin valtavasti teoksen ilmapiiriin. Nyt tilasin kirjan ja odottelen milloin se tupsahtaa postiluukusta. Toisaalta odotan innolla, toisaalta mietin, kuinka paljon eroa alun tunnelmissa on eroa aiempaan suomennokseen, no sen näkee. Sitten minulla onkin kaikki uudemmat Montgomeryt odottamassa astumista Prinssi Edwardin saareen salaperäiseen maisemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa, tämä on siis aiemmin ollut kahtena kappaleena?! Hassua, sillä kirja ei kuitenkaan ole kovin paksu :)
      Mielestäni suomennos oli onnistuttu pitämään oikean ajan henkisenä, mutta tule ihmeessä kertomaan mitä sinä pidit tästä!

      Poista
  3. Minä en ole (vieläkään) lukenut Montgomeryä! En muuten pidä tuosta kannesta ollenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli minullekin vasta toinen :) Kansi tosiaan karkoittaa vanhempia lukijoita pois :/

      Poista
  4. Minustakin kansikuva ei tee oikeutta tarinalle, joka on viehättävä.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! :)