perjantai 19. heinäkuuta 2013

Lionel Shriver: Kaksoisvirhe


Olen jo jonkin aikaa odottanut Lionel Shriverin teosten lukemista kirjabloggaajien hehkutuksesta. Kaksoisvirheen olin hankkinut alennusmyynneistä odottelemaan Shriveriin tutustumista. Kesän lukupiirikirjaksemme valittiinkin sitten tämä hyllystäni löytyvä kirja, joten sain taas ruksattua yhden lukemattoman kirjailijan pois pään sisäiseltä listaltani.

23 -vuotias Willy Novinsky on pelannut tennistä polvenkorkuisesta lähtien ja hänen uransa on hienossa nousussa. Hän tapaa Ericin, jonka pelihaasteen hän ottaa vastaan ja pian he istuvatkin yhdessä ravintolassa syömässä. Rakkaus leimahtaa nopeasti ja pian sormuksetkin ovat vaihtuneet tenniskentällä. Ja Kaksoisvirhe kertoo juuri tästä ilotulituksia ja myrskyä täynnä olevasta avioliitosta kahden ammattilaispelaajan välillä. Heidän tavatessaan Ericin tekniikoissa on vielä hiomista, mutta päättäväisyydellään hän alkaa saavuttaa samaa sijaa kuin Willy ranking-listoilla.. Miten kilpailuhenkinen ja täydellisyyttä tavoitteleva pariskunta selviää yhteisestä loppuelämästä luopumatta uristaan?

Tennis ei ole minun lajini. Olen pari kertaa yläkouluikäisenä pallotellut huvikseni, mutta säännöistä tai kuuluisista nimistä tuolla alalla minulla ei ole mitään ajatusta. Oli kuitenkin ilahduttaa lukea näin erilaisesta aiheesta kertovaa kirjaa (en muista aiemmin lukeneeni ammattiurheilusta saati sitten tenniksestä romaania), mutta samalla minua ärsytti suunnattomasti tenniksen hehkutus ja korostus sen vaativuudesta. Toki jokaisella on ne omat intohimonsa (kröhöm), mutta tuntuu uskomattomalta omistaa oikeasti koko elämänsä jollekin tietylle asialle ja hylätä kaikki ihmissuhteet. Kirjaa lukiessa tuli kyllä huokailtua onnesta, ettei minulla ole samoja harrastuksia poikaystäväni kanssa. Pystyn aidosti iloitsemaan hänen puolestaan esimerkiksi työsaavutuksissa, enkä kiukuttele sisälläni kateellisena (kuten Willy Ericille).
Kirjassa oli myös todella keskeisessä osassa syöttöjen selostaminen, mitä en osannut lainkaan kuvitella mielessäni tällä tennistietämyksellä, sekä tulosten luettelointi. Jaarittelua!

Henkilöissä en löytänyt kenestäkään mitään samaistuttavaa puolta, mutta silti koin heidät uskottaviksi. Paineen alla ammattilaisena kuka tahansa varmasti olisi yhtä itsekäs ja äkkipikainen. Willyn valmentajassa Maxissa koin sentään jotain positiivista, sillä hän jaksoi ravistella Willya ajattelemaan uraansa ja avioliittoaan erillisinä asioina. (Tai lähinnä tajuamaan, ettei molempia voi saada)
Kirjan suomennoksia harvemmin osaan moittia, mutta pakko myöntää, että tätä lukiessa kieli tuntui välillä todella tönköltä! Liekö mukana sitten Shriverin jaarittelu, mutta en saanut kielestä kunnollista otetta.

Vaikka tässä tulikin nyt parjattua, niin kirja oli kuitenkin ihan hyvä! Shriver piti minut hyvin otteessaan muutaman päivän ja melkein 400 sivun ajan. Urheiluteemalla päästiin pitkälle ja innostuinkin etsiskelemään uinnista kertovia romaaneja. Olisiko jollain vinkkejä?
Inhimilliset henkilöhahmot tuntuivat kuiskaavan minulle, että minullakin on lupa joskus kiukutella. Toiselle saa olla kateellinen, mutta silti on hyvä muistaa huomioida positiivisesti toisen näkemä vaiva ja työ. Ja olen onnellinen, että oma suhteeni sisältää myös eniten sitä ihaninta: meidän omaa arkea.
 
 Kustantamo: Avain
 Sivumäärä: 389
Suomentanut: Hanna Sola
Kansi: Jussi Jääskeläinen

16 kommenttia:

  1. Poikani Kevin on ainoa Shriverini tähän asti, ja se oli minusta värisyttävän hyvä. Uskoisinkin, ettei tämä tenniskirja yllä sen tasolle lähimainkaan, mutta on varmasti ihan luettava. Lisää Shriveriä aion kyllä lukea. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poikani Kevinilla on kovat odotukset!!

      Poista
  2. Minulle tämä on yksi elämäni kirjoista! Smaistun sataa Willyyn omaksi harmikseni, vaikka en edes pelaa tennistä. Olen hyvin kilpailuviettinen, mutta muilla aloilla. Toisaalta nyt kun R. on yhtäkkiä ylklättänyt minut juoksemalla 100 metrin kisoissa MM-tasolla, olen oivaltanut, että jos ME olisimme saman alan kilpailijoita, me olisimme aivan kuten Willy ja Eric. Huomio ravisutti, mutta R:ä se harmitti niin, että yhksi lauantai-iltapäivä meni kirjasta keskutellessa ja vielä iltakin ja unohdimme mennä saunaan. Tämä siis sen jälkeen, kun olimme molemmat lukeneet kirjan...

    Tämä on ehdottomasti yksi 20 parhaasta, jonka olen blogini aikana lukenut, saattaa mennä jopa kymppiin.

    Rrrrakastan Shriveriä ja vain Poikani Kevinin annoin pois, sillä se kirja jätti minut pimeään. Yksi Shriver on odottamassa vielä lukemistaan=ihanaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, voin vain uskoa! Kirjakeskustelu voisi täälläkin olla paikallaan, saa nähdä suostuuko tuo puoliskoni lukemaan ;)
      Ihanaa kuulla, että tämä on sinulle tärkeä!

      Poista
  3. Tämä kirja olisi minullekin ollut parempi ilman turhalta tuntuaa jaarittelua >:(

    Tämän luettua kyllä osaa taas arvostaa omaa parisuhdetta ihan uudella tavalla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllättävää kyllä miten paljon kirja jätti miettimään jälkikäteen...!

      Poista
  4. Mielenkiintoista, Anni, mielenkiintoista! Kumpa itsekin joskus tämän ehtisin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä kaikesta puhinastani huolimatta ;)

      Poista
  5. Minulle tämä olisi ollut aika täydellinen ilman tuota pienoista jaarittelua! Kivasti kirjoitit tästä, ja (harmikseni) minä tunnistin Willyssa kovasti palasia itsestäni, etenkin silloin kun vielä urheilin...:D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko sinulla jotain kilpaurheilutaustaa? En tiennytkään! Luulin, että urheilet vain kevyenä harrastuksena :)

      Poista
    2. Ihanaa, että joku muukin tunnusti ja tunnisti;) Myönnen olevani tietynlainen Willy...valitettavasti.

      Poista
    3. Willyssa oli kyllä molemmat puolensa.. Nauti silti omasta ihanasta itsestäsi, Leena :)

      Poista
  6. Alan varmistua nyt siitä, että Shriverin tyyliin kuuluu tuo jaarittelu. Itse olin väsyä (ja väsyinkin) siihen lukiessani Keviniä. Poikani Kevin onkin ainoa Shriveriltä lukemani kirja ja saattaapa se jäädä viimeiseksikin (tai sitten ei: en vielä naulaa arkkua kiinni). Kirja ei tehnyt minuun vaikutusta - joskus käy niinkin, vaikka aihe olisi kuinka raaka ja rankka.

    Tämän Kaksoisvirheen teema periaatteessa kiinnostaa, vaikka itse en ole lainkaan kilpailuhenkinen. Minulta puuttuu täysin kilpailuvietti. Mutta mutta... se Shriverin jaaritus pelottaa jo etukäteen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teema oli kyllä yksi kirjan parhaita paloja! Erilaista.. :)
      Poikani Kevin olisi kiva lukea, toisaalta en tiedä tekeekö se minuunkaan vaikutusta, kun aihe on tiedossa ja elokuva nähty..

      Poista
  7. Uintia käsittelevistä romaaneista tulee mieleen ainakin kotimainen Eeva Rohaksen Syvä pää. :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! :)