tiistai 13. elokuuta 2013

Davide Enia: Maan päällä


 Davide Enian esikoisromaani on kertomus sisilialaisesta pojasta ja hänen sukunsa miehistä. Sukupolvitarina, jossa nyrkkeily on aina ollut osana. Suvun nuorin, Davidu, on noussut kehään ensi kerran yhdeksänvuotiaana. Hän treenaa isoenonsa Umbertinon valmennuksessa, joka on aina ollut voittamaton kehässä ja sen ulkopuolella. Davidulla on suuria paineita tehdä suvulleen kunniaa jo edesmenneen isänsä nyrkkeilyvoittojen jälkeen. Mutta ettei kirja kokonaan hämärien nyrkkeilyotteluiden ympärillä pyörisi, Enia on kehittänyt miehille kiinnostavat menneisyydet, joita valotetaan aina välillä aavistus. Myös Davidun rakastuminen ystävänsä serkkuun tuo kirjaan inhimillisyyttä kaiken väkivallan ja veren keskelle.

Olen viimeisen parin viikon ajan matkannut mielessäni hikiseen Italiaan, saanut osani nyrkkeilykehässä ja kuunnellut suuria elämänkokemuksia. Olen nauttinut, järkyttynyt ja ihmetellyt. Nautinto on tullut ehdottomasti Enian taitavasta ja uskottavasta kerronnasta. Satunnaiset kirosanat ja tyyli puhua sopi täysin säälimättömään nyrkkeilyvalmennukseen, toisen kiusaamiseen ja miesten väliseen kukkoiluun. Mainitessani tuon kiusaamisen päästäänkin kokemaani järkytykseen. Kiusaamiskohtaukset ovat aina kirjasta riippumatta vaikeita lukea ja pahaa mieltä aiheuttavia. (Nyt kun koulutkin taas alkoivat, niin olen huomannut tärkeitä mainoksia, siitä ettei ketään jätetä yksin. Hyvä!) Ihmetystä mukaan mahtui myös, sillä en voinut uskoa että näin väkivaltaiseen ja raivoa sisältävään kirjaan mahtuisi vielä vähän huumoria. Vähän, mutta kuitenkin. Joskus vain isoeno Umbertinon repliikit olivat niin uskomattomia, ettei niille voinut olla hihittelemättä. Josta päästäänkin siihen, että isoeno Umbertino oli taas hetkeen charmikkain hahmo, josta olen lukenut. Paikoitellen hän tietysti oli vähän häijy, mutta silti! 

Aivan Umbertinon tasolle koko kirja ei kuitenkaan päässyt. Alku oli aivan mahtava, ensimmäisen kolmasosan kirjasta ahmaisin hetkessä. Nyrkkeilyottelut alkoivat kuitenkin mennä jo päässäni sekaisin ja Davidun rakastuminen Ninaan tylsäksi, koska tilanne ei vain tuntunut etenevän. Varmasti miespuolisille, urheilusta kiinnostuneille nuorille lukijoille tämä antaisi kaikkensa. Lisäksi aina silloin tällöin jostain putkahti esiin sana "mafia", jonka yhteyttä kirjaan en oikein käsittänyt. Takakannessa toki mainitaan, että kirjan nykyaika kuvaa vuotta 1992, jolloin käytiin taistelua mafiaa vastaan, mutta olisi ollut hyvä jos sitä olisi avattu enemmän. Miten se vaikutti/ liittyi Daviduun?

Pohdin pitkään pisteytystä 3½:n ja 4-:n välillä, mutta päädyn nyt kuitenkin jälkimmäiseen, sillä tämä sai minut  tuntemaan samaan aikaan niin monia eri tunteita, jotka mietityttävät vieläkin.

Kustantamo: Siltala
Sivumäärä: 343
Suomentanut: Leena Taavitsainen-Petäjä
Kansi: Jussi Karjalainen


2 kommenttia:

  1. Minä aloittelin tätä kesällä, mutta kirja jäi muutaman kiinnostavamman jalkoihin. Aion kyllä lukea loppuun. :) Rankkaa kuvausta ja upeaa kieltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jatka Katja ehdottomasti loppuun asti! Tätä on muutenkin aika vähän luettu blogeissa, joten kiva päästä lukemaan sitten arviosi :)

      Poista

Kiitos kommentista! :)