keskiviikko 21. elokuuta 2013

Inka Nousiainen: Kirkkaat päivä ja ilta

Eletään 1930-luvun loppua, jossa Iida (siskoksista vanhin) aloittaa opettajan työnsä uudessa kylässä. Ensimmäisinä päivinään häntä puree käärme. Hän kohtaa sillalla miehen, jolta avun sijaan saa perhosia vatsaansa. Tuntematonta miestä kaivataan, unelmoidaan ja ajatellaan, kunnes taas he kohtaavat. Tilanne ei heidän välillään etene niin kuin Iida toivoisi.
Nykyajassa on Edla (siskoksista nuorin), joka tapaa kadulla nuoren Viljamin. Viljamin mieltä painaa ystävältä saatu tekstiviesti, joka kertoo Viljamin tulevan isäksi. Iäkästä Edlaa auttaessaan takaisin kotiinsa ja kuunnellessaan hänen nuoruuden muistojaan, Viljami alkaa unohtaa omat murheensa ja keskittymään vanhan ihmisen kokemaan sota-aikaan ja kertomukseen rakkaudesta.

En yritä olla millään tavalla puolueeton kirjoittaessani tätä, sillä rakastan Inka Nousiaista. Löysin hänet yläkouluikäisenä ja ihastuin oitis hänen tapaansa kertoa tarinaa hieman lyyrisesti, mutta silti ihanan yksinkertaisesti ja ymmärrettävästi. On suunnaton kamaluus, etten ole vielä ehtinyt lukemaan hänen kaikkia kirjojaan. Toisaalta, ihana ajatella että on vielä jotain mitä odottaa :) Onneksi näitä pystyy myös helposti lukemaan useampaan kertaan. Jokaisesta Nousiaisen kirjasta, jonka olen lukenut, olen pitänyt kovasti. Odotukseni olivat korkealla Kirkkaat päivä ja ilta -romaanin suhteen. Ja rakastin sitäkin.

Kirkkaat päivä ja ilta -romaanissa toimii kolme eri kertojaa, Iida menneisyydessä, Edla ja Viljami nykypäivänä. Vuorottelu toimi oikein hyvin, jokainen täydensi toistaan ja puheenvuorot kietoutuivat yhdeksi kokonaiseksi herkäksi tarinaksi. Jonkin aikaa mietin Viljamin oleellisuutta ja tärkeyttä tarinassa, mutta koko paketin luettuani, en jättäisi häntä missään nimessä pois. Toisaalta, kun siskoja oli kolme, niin olisin ehkä halunnut keskimmäiselle Annille (!) oman puheenvuoron, hän jäi nyt vähän seinäruusuksi (:
Kirja kosketti minua sen jokaisella osallaan. Nousiainen osaa tuoda vieraatkin tunteet lukijalle eläviksi. Hän kuvaa upeasti sisaruskateutta, petosta, jätetyksi tulemista, katumusta ja pyyteetöntä rakkautta. On uskomaton taito saada näin paljon tunteita ja tekoja näin pieneen kirjaan. Siksi Inka Nousiainen onkin niin mahtava.

Kustantamo: Siltala
Sivumäärä: 125
Kansi: Satu Ketola

4 kommenttia:

  1. Voi Anni! Ajattelin, etten tätä lue, mutta arviosi jälkeen en varmaan voi olla lukemattakaan. Äh! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä vaan jätä väliin :) Mutta, makujakin on erilaisia. Inka Nousiaisen tyyli kirjoittaa on vain niin minun tyyliäni.

      Poista
  2. Nousiainen on kyllä mahtava <3 Tämä oli pieneksi kirjaksi ihanan tiivis paketti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä :) Näitä ei joka päivä tule vastaan.

      Poista

Kiitos kommentista! :)