maanantai 9. syyskuuta 2013

Elif Shafak: Kunnia



  Elif Shafak on lumoava kirjailija. Rakastuin Kirottuun Istanbuliin viime vuonna ja keväällä ilmestyneeseen Kunniaan tartuin suurin odotuksin.

Kunnia on tarina kurdiperheestä ja heidän kunniastaan monen vuosikymmenen ajalta Eufratjoelta Lontooseen. Tarinan pomppien vaihtuvien paikkojen ja vuosien lisäksi muuttuvat näkökulmatkin. Kaksoset Jamila ja Pembe ovat suuresta perheestä, jossa oli valtavasti tyttölapsia mutta toivomaansa poikaa heidän äitinsä ei ikinä saanut. Jamila on jäänyt Eufratjoelle toimimaan kätilönä ja Pembe asuu perheineen 1970-luvun punkin sekoittamassa Lontoossa. Pemben lapset Esma, Yunus ja Iskender, joka on tehnyt kaikkensa perheensä kunnian suojelemiseksi ja Pemben aiheuttaman häpeän poistamiseksi. Pemben aviomies Adem, joka on löytänyt uuden naisen rinnalleen. Ademin syrjähyppy ei kuitenkaan ole kirjassa se suuri petos ja häpeä, onhan hän mies. Heidän sukunsa perinteissä vain nainen voi pirstaloida perheen kunnian.

Ihana Shafak! En voi taaskaan uskoa, miten Shafak on saanut minut lumoihinsa kauniilla kielellään ja omalla maailmallaan. Kunnia oli minun mittapuullani järkäle (yli 500 sivua), mutta silti en tuntenut pitkästyväni kertaakaan. Vaikka kymmenen sivun kuluttua saatoin hypätä 20 vuotta taaksepäin ja monta tuhatta kilometriä etelään, en mennyt sekaisin. Koko tarina vain tuntuu rakentuneen niin nerokkaasti, että ihailen suuresti kirjailijattaren tapaa kirjoittaa ja punoa kirjansa. Vaikka juonen olennaisin asia tulee lukijalle selväksi jo alkusivuilla niin mielenkiinto pysyy yllä. Kaikesta huolimatta vielä viimeisillä sivuilla Shafak pudottaa pommin, josta kyllä mietin, että oliko se jo liikaa? Muiden lukeneiden mielipiteitä? 
Shafakin kertojaääni on pehmeä ja kaunis. Teksti ei aiheuta ryppyjä otsaan, vaan on selkeää ja uskomattomasti kuvailtu. 
Suuresta hahmokaartista on vaikeaa valita suosikkinsa. Heille kaikille on annettu ihanat ja inhimilliset puolensa, mutta eniten nautin Esman ja Yunuksen puheenvuoroista. Esman kokema syrjintä sukupuolensa vuoksi ja Yunuksen naiivi ihastus nuoreen punkkarinaiseen.

Eniten rakastan Shafakissa sitä, että hänen kirjoissaan tuntuu olevan jokin pointti! Kirotussa Istanbulissa armenialaisten kansanmurha ja Kunniassa pureudutaan siihen miten sama teko mieheltä ja naiselta aiheuttaa vain naisen tekemänä suvulle häpeää. (En nyt kerro enempää, koska en halua spoilata :) ) Odotan jo Rakkauden aikakirjan lukemista, joka tuntuu monelle olleen todella tärkeä lukukokemus.


Kustantamo: Gummerus
Sivumäärä: 523
Suomentanut: Maria Erämaja
Kansi: Eevaliina Rusanen


 P.S.

Täällä on tänään köllitty. Keittiön tuolit ovat tosiaan kelvanneet Severuksen puruleluksi.


8 kommenttia:

  1. Minulle nämä Shafakin kirjat ovat olleet vähän laimeita. Kirottu Istanbul oli ihan kiva lukukokemus, Rakkauden aikakirja ihan ok, mutta ei sen enempää. Tämä ei edes ihan hirveästi kiinnosta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jätä suosiolla siis lukematta! Onneksi on yhtä monta lukijaa kuin kirjaakin :)

      Poista
  2. Minäkin tykkäsin tästä aika paljon, vaika Kirottu Istanbul silti taitaa vielä olla suosikkini. Rakkauden aikakirja minullakin on lukematta, odotan siltä paljon :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä sai minulta pienen miinuksen juuri siksi, että Kirottu Istanbul oli niin vaikuttava kokemus. Odotukseni eivät olleet siinä korkealla, tässä olivat. Silti, aivan upea kirja :)

      Poista
  3. Minä olen lukenut vain Rakkauden aikakirjan, mutta pidin siitä todella paljon! Aion lukea Shafakia enemmänkin, joten kiva kuulla, että tykäsit tästä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi ihanaa! Muista myös Kirottu Istanbul <3

      Poista
  4. Minäkin odotan kovasti pääseväni tähän käsiksi. En edelleenkään osaa sanoa tarkalleen, mikä Shafakissa viehättää, mutta jokin hänen kirjoissaan on - olen aina ihan koukussa ja hämmästynyt.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! :)