sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Peter Franzén: Tumman veden päällä

Peter Franzénin esikoisromaanista pyörii tällä hetkellä leffateattereissa elokuvaversio. Sovin meneväni huomenna katsomaan tätä ystäväni kanssa, joten otin kirjan nopeasti lukuun ennen maanantaita.

Pete on kirjan alussa alle kouluikäinen poika Lounais-Lapista. Hän asuu äidin, isäpuolen ja pikkusiskon kanssa. Äiti on ihana ja kiltti ja pikkusiskokin ihan kiva, vaikka välillä vähän hölmö. Pete kunnioittaa ja rakastaa myös isäpuoltaan, mutta pikkuhiljaa Pete huomaa että alkaa vähän pelätä häntä. Isäpuoli suuttuu ihan hirveästi, kun Kake tulee Peten syntymäpäiville ja antaa pojalle upean polkuauton. Pete arvaa, että Kake on hänen oikea isänsä.
Tulee öitä, kun äiti ehdottaa Petelle ja pikkusiskolle, että lähdetään mummolaan yöksi. Petestä se on mukavaa, mutta huomaa että äiti pidättelee kyyneleitä.

Todella mielenkiintoinen kirja perheväkivallasta lapsen näkökulmasta. Lapsen mieli pehmentää tarinaa valtavasti, vaikkei Pete mikään tyhmä olekaan. Hän ymmärtää mitä äidin ja isän välillä tapahtuu, mutta luottaa aina mummon ja papan antamaan suojaan. Nautin suuresti Peten pienistä huomioista arjesta, ihmisistä ja paikoista. Peteä nauratti ja ilahdutti uskomattoman pienet asiat, ja näin ollen minullekin tuli hyvä olo. Kirja sai minut miettimään omia lapsuusmuistojani, mutta vaikka Pete eli hyvin epävarmassa ympäristössä hän tuntui ottavan kaikesta ilon irti!

Kirjan dialogit olivat poikkeuksetta hyvin voimakasta murretta ja en vain osannut paikantaa sitä mihinkään. Jossain vaiheessa kirjassa kuitenkin mainittiin Lappi ja satoihan vappunakin räntää, joten vihdoin ja viimein sain Peten perheen piirrettyä mielessäni tietynlaiseen ympäristöön. Kirjan murretta oli välillä vaikea käsittää, vaikka sitä olikin todella virkistävää lukea. Lukeminen kesti kauan, että ymmärsin kaikki puheenvuorot sivuilta.
Kirja koostuu pienistä ja aika nopeista hetkistä Peten elämässä. Yhdestä leikistä naapurin Pekan kanssa, liikuntatunnista tai mummon tekemistä pullista. Silti kirja on yksityiskohtainen, vaikkei Franzén jääkään jaarittelemaan lukijan kanssa. Pidin kovasti. Tämä kirja ei ole iloinen, mutta silti se sai minut kokemaan toivon ja onnen hetkiä.

Luin jostain blogista tämän olevan omaelämäkerrallinen romaani ja ensimmäisenä koulupäivänä opettaja kutsuukin häntä nimellä " Petteri Ransseen". Odotan nyt kovasti ensi viikon kirjamessuja, joissa ajattelin mennä kuuntelemaan Franzénia tämän kirjan juuri ilmestyneen jatko-osan tiimoilta. Jos saisi lisäselvyyttä asiaan :)

Kustantamo: Tammi
Sivumäärä: 320
Kansi: Markko Taina ja Magnus Scharmanoff


7 kommenttia:

  1. Tämä oli hieno lukukokemus, jatko-osa Samoilla silmillä jäi vain hieman heikommaksi :) Kuvaus lapsen silmin oli minusta hyvin uskottavaa!

    Kirjan tapahtumat sijoittuvat Keminmaalle, mistä Franzén on myös kotoisin. Voimakkaan murteen käyttö oli minusta kiva juttu, muistuttaa myös omaa murrettani, vaikka hieman etelämpänä asunkin. Minuakin askarrutti, että mitkähän asiat kirjasta ovat Franzénin muistoja omasta elämästään, vaikkei sillä nyt sinällään mitään väliä ole, mutta aika usein sellainen kuitenkin kiinnostaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, en uskaltanutkaan lukea arviotasi, etten vahingossa spoilaantuisi tämän kirjan kanssa (aiheen takia en olisi yllättynyt vaikka joku keskeinen henkilö olisi kuollut). Olet oikeassa, olin itse ihan Peten kengissä tätä lukiessani enkä epäillyt hetkeäkään:)

      Niin, omaelämäkerrallinen romaani on kuitenkin aika "häilyvä" käsite ja muutenkin kun kirjan päähenkilöllä on sama nimi kuin kirjailijalla :D Pikkusiskon nimeä ei taidettu mainita?

      Poista
    2. No tottakai! Selasin nyt kirjaa ja siellähän se olikin useasti :D Lyhyt muisti :)

      Poista
  2. Tämä oli koskettava kirja. Olen nyt lukenut jatkokirjan ja plokkaan siitä lähipäivinä. Ja aikomus on mennä katsomaan elokuva ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elokuva oli ihan huikea! Pidin siitä ehkä jopa enemmän kuin kirjasta :)

      Poista
  3. Minä pidin tästä ihan hirvittävän paljon! Olen lapsuudessani sukuloinut Keminmaassa, joten murre ja osa paikoista oli hyvin tuttuja (eikä murre hirveän kaukana ole omasta murteestanikaan). Aloitin kirjan ensin Franzénin lukemana kuunnelmana, mutta kun tallennus mp3:lle oli mennyt mönkään vaihdoin perinteiseen kirjaan. Franzénin ääntä olisi ollut mukava kuunnella koko kirjan ajan. Jatko-osa kiinnostaa kovasti, samoin kirjan pohjalta tehty elokuva.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! :)