tiistai 24. syyskuuta 2013

Virpi Pöyhönen: Hän rakastaa minua ja Haruki Murakami: Sputnik- rakastettuni

Virpi Pöyhösen esikoisromaanissa on kaksi naista, Krista ja Kiira. Krista on nuori ja kaunis toimittaja, joka pitää salasuhdetta yllä työtoverinsa Harrin kanssa. He saavat yllättäen yhteisen työmatkan Tokioon, jossa heidän ei tarvitse peitellä tunteitaan kadulla.
Kiira on lukioikäinen nuori tyttö, joka palaa vaihto-oppilasvuodeltaan Wyomingista takaisin Turkuun. Wyoming oli arkinen ja tyhjä paikka, mutta silti se on muuttanut Kiiraa kovasti. Kiira muistelee vaihtarivuottaan lukijalle ja yrittää elää itsevarmasti uutta elämäänsä kuntosaleineen, hiusmuodonmuutoksineen ja ensimmäisine baarikierroksineen. Siihen mikä on Kiiran saanut janoamaan elämäänsä uutta, liittyy yksi punainen käsilaukku...

Aivan ihana kirja! Nautin jokaisesta lukuhetkestä Pöyhösen kirjan kanssa valtavasti! Tekstissä on ajatusta, mutta silti se juoksee eteenpäin kepeästi. Tällaista kieltä rakastan suunnattomasti. Kirja ei ole paksu, mutta silti ihailen miten Pöyhönen on rakentanut kokonaisen tarinan kahden ihmisen elämästä. Kirjan lopussa vielä kohtaus, jossa Krista on käymässä äitinsä luona ja paljastaa lukijalle hymytyttöpatsaansa, koko tarinan sanoma muuttui mielessäni täysin! Tulkintakysymys tietenkin, mutta minulle se oli jotenkin kirjan huipennus..

Kirja tuntui todella kotoisalta lukea, koska tapahtumat sijoittuivat Turkuun. Osittain myös Japanin matkalle ja Wyomingiin, mutta ne eivät kiinnostaneet minua samalla lailla. Niin arkinen tarina kuin tämä olikin, se iski minuun. Varsinkin Krista kielletyllä rakkaudellaan oli niin inhimillinen ja herkkä. Sydämeni meinasi särkyä aina, kun Harri lupasi tulla kylään muttei tullutkaan. Miten seuraavana päivänä Krista ei voinut olla töissä hänelle vihainen. Krista tuudittautui jatkuvasti pilvilinnoihinsa, eikä halunnut havahtua sieltä todellisuuteen. Vielä hetken hän halusi uskoa, että pian saisi Harrin omakseen.

Olen aiemmin ollut kuulemassa Pöyhöstä tästä hänen romaanistaan, mutta toivoisin ehtiväni myös ensi viikon kirjamessuilla kuuntelemaan häntä.

Kiitos vielä Sannalle kirjan lainaamisesta :)

Kustantamo: WSOY
Sivumäärä: 190
Kansi: Sami Saramäki


Haruki Murakamin Sputnik- rakastettuni on lojunut minulla jo muutaman kuukauden bloggaamattomien kirjojen pinossa. Täytyy sanoa, että jos juuri luettuna Sputnikista tuntui olevan vaikea kirjoittaa, niin nyt ainakin on! Pitääkin luvata, että pyrin kirjoittamaan luetuista kirjoista mahdollisimman pian lukemisen jälkeen.. Ja bloggaamattomien kirjojen pino on tarkoitus saada katoamaan tämän vuoden aikana!

Nuori ja älykäs opettaja K on salaisesti rakastunut Sumireen, tyttöön joka on boheemi kirjailijanalku.  Sumire rakastaa myös K:ta, mutta vain upeana ja luotettavana ystävänä. Sumire voi soittaa K:lle keskellä yötä puhelinkopista ja tietää saavansa miehen kaiken huomion.
Sumire itse tuntee vetoa vanhempaan Miuhun, jonka kanssa hän lähtee seikkailuun Kreikan saaristoon. Yllättäen K kuitenkin saa puhelun Miulta, joka kertoo Sumiren olevan kadonnut kuin tuhka tuuleen...

Taas kerran.. Upea teos. Tämä oli ensimmäinen Murakamini ja se vangitsi minut ensi sivuiltaan lähtien. Murakami ottaa lukijan hienosti haltuunsa taianomaisella kielellään ja antaa hänen soljua tekstinsä mukana kauniin kirkkaan veden mukana, jota puhaltaa päättäväinen tuuli.
Kirjassa oli jotain jännittävää ja ehkä maagistakin, mutta pidin siitä, koska Murakami ei missään nimessä lyö yli. Kaikki hänen luomansa hahmot olivat myös mielestäni upeita, mutta Sumiressa oli mielestäni jotain todella lohdullista ja ihanaa. Hän oli jotenkin todella kepeä ja samalla epävarma.
Kirja on hyvin älykäs kuvaus rakkaudesta, jota oli ihana lukea kevätpäivä rinnassa, kun muutenkin kaikki tuntuu vaaleanpunaiselta. Kirja sai minut haikeaksi ja onnelliseksi ihanine kansineen ja käsittämättömine loppuineen.  Maltan tuskin odottaa, että pääsen lukemaan Norwegian Woodin.

Kustantamo: Tammi
Sivumäärä: 252
Suomentanut: Ilkka Malinen
Kansi: Eevaliina Rusanen


2 kommenttia:

  1. Mä en jotenkin tykännyt tuosta Sputnik-rakastetustani, vaikka Murakamin Suuri lammasseikkailu iski aivan täysiä! Suosittelen lämpimästi!

    Nyt tulee vähän tyhmä huomautus, mutta eikö Wyoming ole osavaltio eikä kaupunki? :D Pisti silmään kun sattumoisin olen itse kyseisessä osavaltiossa vaihdossa juuri nyt! Täytyisi varmaan lukea tuo kirja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah! Olet aivan oikeassa, kiitos korjauksesta :)

      Suuri lammasseikkailu tulee varmasti lukuun jossain vaiheessa! Mikä Sputnikissa mätti? Tylsä?

      Poista

Kiitos kommentista! :)