sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Kari Hotakainen: Luonnon laki

Luin vuoden alussa Kari Hotakaisen Ihmisen osan, joka oli mielenkiintoinen lukukokemus. Syksyllä ilmestyi trilogian päätös(toinen osa; Jumalan sana siis lukematta!) ja Luonnon lakiin oli tartuttava oitis. Maalämpöyrittäjä Rautala on joutunut auto-onnettomuuteen ja opettelee nyt elämistä uudelleen liikuntakyvyttömänä, muista ihmisistä riippuvaisena. Sairaanhoitaja Laura hoitaa monien muiden potilaidensa ohella Rautalaa ja kuuntelee salaa siivouskomerossa Megadethia. Hänen tekisi mieli ojentaa esimerkiksi juuri tuota onnettomuudessa ollutta pienyrittäjää, joka hourailee kuiteista ja veron kierrosta. Rautalan vanhemmat Väinö ja Kerttu, omaishoitaja ja hoitoa tarvitseva, ovat myös hyvin mielenkiintoisia hahmoja kirjassa. Lisäksi on viimeisillään raskaana oleva poliittisesti vihreä Mira, Rautalan tytär.

Kenellekään tuskin lienee uusi uutinen. että Hotakainen joutui itse auto-onnettomuuteen maaliskuussa 2012, ja tämä kirja sivuaa jonkin verran hänen omaa elämäänsä. Seurasin mielenkiinnolla Rautalan matkaa onnettomuudesta kotiutumiseen ja samalla muidenkin sivuhahmojen elämää. Teksti oli hyvin tajunnanvirtaavaa ja nopealla juoksulla kulkevaa dialogeineen ja Rautalan omine mietteineen. Hauskuutta tietenkään unohtamatta. Vaikka tätä tarinaa tuskin hauskaksi on tarkoitettu, niin ilahduin miten hyviä tilanteita Hotakainen on onnistunut luomaan sivuille.
 Tuntui hyvin inhimilliseltä miettiä noin äkkimuuttuneessa tilanteessa omia asiakkaita ja omia tuloja, vaikka tärkeintä olisi tietysti keskittyä toipumiseen. Mutta ymmärrän, että maatessa osastolla viikkoja tuollainen tuntuu tärkeältä. Mutta kun aletaan puhua todellisista summista ja siitä murto-osasta minkä itse maksaa, silmät aukeavat ja yhteiskunta näyttää erilaiselta. Luonnon laki näyttää millaista on olla veroparatiisissa.

Kirjan ehdoton suosikkihahmoni on Laura. Hänestä kerrotut kohdat olivat tarkkoja ja aitoja. (Tosin Megadethin kuunteleminen siivouskomerossa ei välttämättä ole aitoa, mutta ihan mielettömän hyvä lisä!)  Sen sijaan Mira suvaitsevaisine aatteineen ja leikkaajan kursiivilla merkityt kohdat jäivät minulle vähän etäisiksi. Mutta kaiken kaikkiaan loistava kirja, jota voin suositella kaikille luettavaksi, erityisesti kuitenkin pienyrittäjille.

Kustantamo: Siltala
Sivumäärä: 283
Kansi: Elina Warsta


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! :)