keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Tuomas Kyrö: Miniä

Olimme eilen äitini kanssa Turun Linnateatterissa katsomassa Tuomas Kyrön Miniä -kirjaan perustuvan teatteriesityksen nimeltä Miniä. Kirja oli minulla vielä lukematta, joten tartuin siihen sunnuntai-iltana ja äkkiä tämän lukaisikin.

Miniässä tutustutaan tarkemmin mielensäpahoittajan miniään ja hänen suhteeseen appiukkoonsa. Mielensäpahoittaja on omassa kirjassa kertonut miniästään sen verran, että hän tykkää halailla. Ja se olikin miniän ensimmäinen tekemänsä virhe heidän ensitapaamisellaan.
Miniä on viettämässä rauhallista viikonloppuaan, kun mies soittaa ja kertoo, että appiukko on nyt loukannut jalkansa ja tulee heille muutamaksi päiväksi. Aviomies itse jää vielä isänsä kotikonnuille Sysi-Suomeen hoitamaan asioita lasten kanssa. Miniä on aina panostanut uraansa, koti ja lapset ovat jääneet miehen vastuulle. Mistä nyt loihditaan ukolle kelpaava ateria, yhteistä puhuttavaa tai kunnon kahvia? Entä kun kaupan päälle venäläiset kauppakumppanit saapuvat kaksi päivää ajoissa ja on otettava appiukko töihin pahoittamaan mielensä?

Olipas tässä hauska ja mukavan nopeatempoinen kirja! Oli mielenkiintoista lukea tuosta vähän äksystä, mutta sisimmässään lämpimästä ukosta jonkun toisen ihmisen näkökulmasta. Miniä olikin tähän hauska vaihtoehto, vähän etäinen henkilö, mutta silti pitää yrittää olla mieliksi. Uskomatonta millaisiin suorituksiin tai tilanteisiin ihminen voi joutuakaan, kun sekä appiukkoa ja pomoa on miellytettävä ;) Oli hyvin erikoista, miten erilaiselta mielensäpahoittaja vaikuttikaan, kun hän ei ollut kertojana! Hänhän oli paikoin aika hemmetin rasittava!
Lukija ehtii alussa tutustua miniään ja hänen ajatuksiinsa appiukosta ennen tämän saapumista perujen kanssa. Kirjan puolen välin jälkeen alkaakin farssinomainen ja hulvaton dialogi ja uudet käänteet. Kyrö on luonut taas kerran hauskan tarinan, (jota olisi voinut venyttää vielä muutamalla kymmenellä sivulla!) kuitenkaan tekemättä mielensäpahoittajasta tylsää ja kulunutta juttua.

Kuten aikaisemmin lukemani Mielensäpahoittaja, tämäkin sisälsi kaiken huumorin keskellä hyvinkin herttaisen lopun, joka sai minut hyvälle mielelle. Teatterikokemus oli myöskin todella onnistunut ja Merja Larivaara oli tosi hyvä miniän roolissaan. :)


Kustantamo: Kirjakauppaliitto
Sivumäärä: 122
Kansi: Eevaliina Rusanen




4 kommenttia:

  1. Miniä on aivan mainio! Lainasin tämän äidiltäni, itse en tätä hoksannut käydä ostamassa. Taisin lukea parikin kertaa, kun oli niin hauska tarina. :) Muutama lisäsivu olisi minullekin kelvannut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin taidan jättää tämän vielä hyllyyn, oli niin mukava kirja että varmasti lukaisen toistekin!

      Poista
  2. Hyvä bloggaus. Olen lukenut tämän, mutta Mielnsäpahoittajat on lukematta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jokke! Lue ihmeessä ainakin ensimmäinen Mielensäpahoittaja :)

      Poista

Kiitos kommentista! :)