keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Felix Weinberg: Poika 30529

Olen lukenut melko paljon fiktiivisiä kertomuksia holokaustista, mutta oikeiden ihmisten kokemuksista olen tuskin lukenut paria kirjaa enempää. Osittain myös tästä syystä, halusin lukea tsekkoslovakialaisen 12-vuotiaan Felix Weinbergin elämästä viidellä eri keskitysleirillä. 65 vuotta Felix oli vaiti, mutta viimeisinä elinvuosinaan hän päätti kertoa tarinansa perheelleen ja muille ihmisille.
Hitlerin ja sodan jyllätessä Felixin isä lähti Englantiin järjestelemään hänen perheelleen turvaa. Isän ollessa poissa perheensä luota, Felix, hänen veljensä ja heidän äitinsä joutuvat keskitysleirille. Vuoden ajan he asuvat Terezinissa, leirillä joka suunniteltiin etuoikeutetuille ja arvostetuille juutalaisille. Felix kertoo, että vaikka leirillä kuoli tuhansia ihmisiä, Terezin oli leireistä helpoin. Nälästä ja taudeista huolimatta tarjolla oli lapsille koulua ja muille kulttuurielämyksiä. Terezinia pidettiin mallileirinä, jota esiteltiin myös Punaisen ristin väelle. Aikanaan Felix kuitenkin joutui Auschwitziin ja eroon perheestään. Ja entistä rajumpi taistelu kuolemaa ja luovuttamista vastaan alkoi.

Hyvin mielenkiintoinen ja tiivis paketti! Vaikka toinen maailmansota ja keskitysleirien kauhut eivät ole uusia asioita, jokaisessa lukemassani kirjassa on aina jotain uutta opittavaksi. Tässä se oli ehdottomasti Terezinin keskitysleiri. Googletinkin kyseisen paikan heti saadakseni lisää tietoa.
Toisin kuin monissa muissa holokaustikirjoissa, (tässä en nyt erittele faktaa ja fiktiota) Felix Weinberg ei missään nimessä halua mässäillä tai korostaa kokemiaan julmuuksia. Hän keskittyy ympärillä oleviin suhteisiin, ihmisiin ja siihen mitä tapahtui ennen leirejä ja niiden jälkeen. Weinberg on älykäs kirjoittaja, joka ymmärtää miksi tunteiden ja ajatuksien läpikäyminen tällaisessa kirjassa on tärkeää. Tästä syystä kirjasta ei tule ihan niin raskas, vaan kirjan voi lukea herkempikin ilman fyysisiä pahoinvointeja.
Vaikka kirjan loppupuoli ei pitänyt minua imussaan, olen rehellisesti sitä mieltä, että kirja olisi voinut olla paljon paksumpikin. Weinberg kertoo kirjassaan pieniä muistoja sieltä täältä nuoruudestaan, elämästään sodan jälkeen, mutta hän kuitenkin tuntui minusta niin kiinnostavalta ihmiseltä, että olisin halunnut tutustua häneen vielä paremminkin.
Felix painottaa, ettei halua leimaantua leiriltä selviytyjäksi (mitä hän tietenkin on), vaan halusi olla arvostettu professori ja hyvä isä muiden tietämättä taustoja. Pidän siitä, miten Felix kertoo leiriltä selviytymisen tarkoittaneen suurta itsekkyyttä ja piittaamattomuutta, eikä suinkaan sankaruutta. Olin myös yllättynyt Weinbergin halveksuvasta asenteesta jo sodan aikana vartijoita kohtaan. Puhumattakaan siitä, että hän vuosikymmeniä myöhemmin ajaessaan moottoripyörää, käyttää Buchenwaldin vartijan entistä työtakkia! Tämän kirjan perusteella en voi sanoakaan pitäväni vuosi sitten kuollutta Weinbergia sankarina, mutta älykkäänä ja vilpittömänä ehdottomasti.

Kustantamo: Minerva
Sivumäärä: 182
Suomentanut englannin kielestä: Jere Saarainen
Kansi: James Hutcheson
P.S. Kaksi viikkoa sitten muutimme uuteen kotiin. Siitä lisää myöhemmin.