keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Ernest Cline: Ready player one

Ernest Clinen ällistyttävän tarkassa ja tapahtumarikkaassa esikoisromaanissa on vuosi 2044. Maailma ja yhteiskunta tuntuvat kansalaisten mielestä ahdistavilta ja epävakailta, joten he kaikki ovat suorastaan lukkiutuneet tietokoneidensa äärelle elääkseen omaa elämäänsä James Hallidayn luomassa virtuaalimaailma OASISissa. OASISissa jokainen tuntee itsensä hyväksytyksi itse suunnitellun hahmon, lukemattomien kaupunkien ja planeettojen johdosta. Nuori mies Wade Watts on yksi pelaajista. Hän on tuntenut aina olevansa epäsuosittu, mutta OASISta hänkin on löytänyt ystävän, jonka kanssa jakaa kaiken yksityisessä chattihuoneessa virtuaalikoulun jälkeen.

Jotta romaaniin saataisiin vielä punainen lanka, niin kuuluisa pelisuunnittelija James Halliday on kuollut. Huikean omaisuutensa ja Oasisin johtajuuden hän on luvannut testamentata sille, joka löytää niin kutsutun pääsiäismunan. Munan löytääkseen pitää selvittää 3 porttia, joiden avaimet löytää vain pikkutarkalla tiedolla Hallidaysta itsestään ja siitä, mille Halliday elämänsä omisti; peleille, 1980-luvun musiikille ja elokuville. Peli on kuitenkin pyörinyt jo kuukausia tulostaulun näyttäessa nollaa, kunnes Wade pistää pelin käyntiin saadessaan ensimmäisen avaimen.

Konsoli- ja tietokonepelikokemukseni rajoittuvat nuorena pelattuihin Super Marioon (okei, meillä on mummulassa yhä kunnon old school nintendo, pelaan vieläkin), Barbie Race & Rideen (muistan vieläkin, kun isä osti sen minulle käytettyjen pelien liikkeestä ja se maksoi 99 markkaa... Huippu peli!) ja Harry Potter -peleihin. Lähdin siis melko vieraille vesille hypätessäni Ernest Clinen maailmaan. Cline nimittäin viljeli jatkuvasti viittauksia eri peleihin ja kirjassa jopa pelattiin monia niistä! Murto-osan ymmärtäneenä (Pac-Man-pelin kuvaus oli yksi harvoja, joissa oikeasti pysyin kärryillä) tiedän, että monet aiheesta kiinnostuneet nauttivat suunnattomasti tätä lukiessaan, mutta ei oma tietämättömyyteni estänyt minua ollenkaan onneksi pitämästä kirjasta!
Kirja olisi luultavasti ansainnut enemmänkin pusuja kuin 3½, mitä nyt tulen tälle antamaan. Mutta aloitin tämän kirjan lukemisen helmikuussa ja lopetin eilen. Kirja on melkoinen tiiliskivi ja kadotin kiinnostukseni kirjaan ja en lukenut sitä pitkään aikaan. Uskon, että jos olisin jatkanut sinnikkäästi lukemista ja saanut tämän loppuun vaikka kuukauden sisällä aloittamisesta, pisteet olisivat paremmat.
En vieläkään voi lopettaa ihmettelemistä, miten Cline onkaan saanut keksittyä näin tarkan utopian jokaista pienintäkin yksityiskohtaa myöden. Huomasin lukiessani välillä vertaavani koko juonen ja aivan uuden maailman rakentamista J.K. Rowlingin työhön Harry Pottereiden kanssa. (En nyt tietenkään väitä, että tämä päihittäisi Potterit, mutta laajana vertauskuvana se kävi mielessä) Cline olisi minusta voinut hyvin luoda tästä vaikka trilogian ja tuoda lisää uusia haaroja tarinalle ja syventää elämää OASISissa.
Jännitystä kirjasta ei puuttunut lainkaan (käteni suorastaan tempoivat sivuja eteenpäin viime yönä tätä lukiessani), sen sijaan ihmettelen mikä tarve Clinella oli sijoittaa melkein väkisin myös romanssia kirjaan. Vai sopiko se jonkun mielestä tähän? 
Kirjan elokuvaoikeudetkin on jo myyty Warner Brothersille ja maltan tuskin odottaa miltä OASIS näyttää valkokankaalle. Saavatko katsojatkin omat visiirit päähänsä?

Kustantamo: Gummerus
Sivumäärä: 510
Suomentanut: J. Pekka Mäkelä
Kansi: Tuomo Parikka


4 kommenttia:

  1. Tämä on alusta asti vähän kiinnostanut minua, mutta jotenkin en tiedä. Kaikki muut kiilaavat ohitse. Ehkä luen tämän sitten vuonna 2044. (Jos olen elossa, heh!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pelifanit taitavat olla ainoita kenellä tämä nousee lukulistan ykköseksi ;) Vaikka tämä keikkui pitkään minulla keskeneräisissä, niin jälkimainingit on tosi hyvät! Erilainen :)

      Poista
  2. Tää kuulostaa kyllä kiehtovalta, mutta jotenkin luulen kuitenkin että tämä ei ihan ole mun juttu...:D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tässä kyllä puolensa! Pidin, vaikken ole yhtään mikään tekniikkaihminen tai 1980-luvusta intoileva.. Toisaalta sä luet tämän tyyppisiä harvemmin, jos koskaan.... :D

      Poista

Kiitos kommentista! :)