perjantai 6. joulukuuta 2013

L. M. Montgomery: Sininen linna

                                      

Sininen linna oli loppuvuoden lukupiirikirjamme. Olen lukenut aiemmin Montgomerylta vain pari kirjaa, mutta tämä vaikutti silti hyvin erilaiselta hänen kirjakseen. Odotukseni olivat silti korkealla takakannen luettuani.

Valancy Stirling on 29-vuotias sukunsa alistama vanhapiika, joka ei ikinä ole saanut kehuja ulkonäöstään. Kaikki tämä on tehnyt Valancyn harmaaksi seinäruusuksi, joka ei uskalla edes aivastaa julkisesti. Valancyn pelastus on hänen mielikuvituspaikkansa, Sininen linna, jonne hän uppoutuu aika ajoin. Sinisen linnan valtiattarena hän on onnellinen, vain linnan valtias on kateissa.
Täytettyään 29 vuotta, Valancy ei kuitenkaan tunne olevansa terve ja menee lääkärin vastaanotolle. Hän saa kuulla olevansa hyvin sairas ja lääkäri lupaa hänelle vuoden elinaikaa. Valancy päättää ettei enää haaskaa aikaansa onnettomana sukunsa kourissa, vaan haluaa elää oikeaa elämää viimeiset hetkensä.

Pidin kovasti tästä kirjasta! Vaikka kirja kiinnostikin minua ennen lukemista, se oli silti parempi kuin mitä takakansi antoi olettaa. (Myönnettäköön, että vajaa kolmekymppisen mielikuvitusmaailma nimeltä Sininen linna sai minut nostamaan kulmakarvojani vähän epäuskoisena) Huolimatta siitä, että kirja oli nimettykin melko dramaattisesti Siniseksi linnaksi, se ei kuitenkaan ollut missään tapauksessa mitenkään yltiöromanttinen pilvilinnakirja, vaan siinä oli myös melko ankeita ja arkisia sävyjä.
Valancy, hänen sukulaisensa ja muut hahmot olivat stereotypisia, mutta Montgomery oli silti osannut luoda heidät hyvin hauskasti ja ironisestikin. Hahmot olivat ehkä jopa tahallaan ärsyttäväksi tehtyjä, mutta en silti voinut olla pitämättä kaupungin pahamaineisesta ja salaperäisestä Barney Snaithista. 
Huomasin tässä kirjassa hyvin erilaista ja jopa ovelaa huumoria, mitä aiempiinkin lukemiini teoksiin olisin halunnut. Huumorin lisäksi Montgomeryn tyyli kirjoittaa on aika sukkelaa ja helppoa, mutta silti minua harmitti kirjassani olevat kirjoitusvirheet, joita jatkuvasti pisti silmään.
Kaiken kaikkiaan kirjassa oli tärkeä sanoma ja Sininen linna oli kokonaisuudessaan ihastuttava. Se ei ollut liian lapsellinen ja sinisilmäinen (päähenkilön lapsellisuudesta huolimatta ;) ), mutta kirjan lukeminen tuntui vapauttavalta ja sai minulle hyvän mielen!

Kustantamo: Karisto
Sivumäärä: 280
Suomentanut: A.J. Salonen
Kansi: ?

8 kommenttia:

  1. Montgomery on ihana! Luin vasta Anna-sarjan kirjan, ja tykkäsin ihan yhtä paljon kuin penskanakin. Tuli oikein into lukea näitä muitakin Montgomeryjä. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi! Minunkin pitäisi lukea Anna-sarjaa uudelleen :)

      Poista
  2. Itse asiassa hankin tämän kirjan (tai oikeastaan sain sen ostettua kirppikseltä), joten en kurki sen enempää postausta, mutta kiva kun pidit :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kirja voisi olla sellainen kirja, minkä itsekin haluaisin omistaa :) Odotankin siis seuraavaksi bloggaustasi tästä!

      Poista
  3. Minustakin kirjan sanoma oli tärkeä ja lukupiirikirjana tämä oli aika onnistunut kun kerrankin saatiin keskustelua aikaan ja oltiin joistain asioista vähän jopa eri mieltä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli! Taas kotona tuntui etten muistanut kaikkea sanoa, mutta minkäs teet tuommoisessa porukassa jos omat ajatukset unohtuu ;)

      Poista
  4. Kirjan sanoma on kyllä tärkeä ja ikiaikainen, vaikka muuten en ihan yhtä kovasti kirjasta tykännyt kuin sinä.

    Sanna sen sanoikin, että hyvä lukupiirikirja kun jakoi vähän mielipiteitä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä kun sen sanoman muistaisi vaikeammissakin tilanteissa :)

      Poista

Kiitos kommentista! :)