lauantai 7. joulukuuta 2013

Pasi Pekkola: Unelmansieppaaja

Pasi Pekkolan esikoisromaani Unelmansieppaaja on kolmen hyvin erilaisen ihmisen tarina. Tai oikeastaan neljän. Kirja nimittäin alkaa siitä, kun kirjailija Ville Siikala hyppää metron alle ja kirjallisuudenopiskelija (ja kyseisen metron kuljettaja) Roosa alkaa tutkia kirjailijan elämää ja tuotantoa. Roosan ottaessa Ville Siikalasta itselleen pakkomiellettä, hän yrittää unohtaa hankalan poikaystävänsä Janin ja sen miten hänen muutettuaan Helsinkiin kaikki on mennyt pieleen. Lisätietoja kuolleesta kirjailijasta hän hamuaa Tapiolta, keski-ikäiseltä mieheltä jolle koripallo oli ennen ammatti ja elämä, nykyään hän kuljettaa vanhoja SM-mitalejaan pantattavaksi saadakseen edes vähän taskurahaa. Roosan ja Tapion lisäksi Villeen liittyy Aki, joka yrittää päästä lapsuuden traumoistaan ja voittaa kaikkien kunnioitus painonnoston Suomen ennätyksellä.

Pasi Pekkola oli ehdolla tavoittelemassa Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoa vuoden parhaasta esikoisromaanista. Ja täysin ansaitulla paikalla, Unelmansieppaaja oli nimittäin loistava! Tosin, kun kuulin Pekkolan olevan entinen koripalloilija, mietin mahtaako kirjassa olla liikaa merkkejä hänen edellisestä ammatistaan. Koripalloahan kirjassa pelattiin, mutta hyvin sopivissa suhteissa kuitenkin.
Nautin kovasti Pekkolan luomasta henkilöstä, jota ei enää ole olemassa, mutta joka kuitenkin yhdistää kirjan päähenkilöt toisiinsa. Näkökulmavaihtelut toimivat tässä kirjassa erinomaisesti, oli mahtavaa "tunnistaa" kirjan toiset päähenkilöt, kun kirjan kertoja vasta kuvailee tuntematonta hujoppia Stockmannin kellon alla.

Juonen monikerroksisuus sai minut ehdottomasti innostumaan koko ajan vain enemmän, en pitkästynyt kertaakaan Unelmansieppaajan parissa. Mietin, johtuiko se vain minusta vai olivatko Tapion osuudet pidempiä kuin Roosan tai Akin? Vaikka kirjassa oli aika maltillinen urheiluosuus, Tapion koripallojahkailut saivat minut vähän ärsyyntymään! Kun Tapion elämä sai puhtia, innostuin minäkin hänestä :) Roosa oli hahmoista suosikkini ja ihastelinkin miten hyvin Pekkola pystyi astumaan nuoren opiskelijanaisen kenkiin. Upeita ajatuksia ja tunteita. Hyvin rakennettu romaani, jota lukiessa mm. rakastuin, masennuin, koin urheilun huuman ja voitin omat pelkoni.


Kustantamo: Otava
Sivumäärä: 343
Kansi: Timo Mänttäri


2 kommenttia:

  1. Mahtavaa että tykkäsit tästä näin paljon! Mulla on tämä hyllyssä lukuvuoroa odottamassa, nyt odotan ihan innolla! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidin kyllä ihan valtavasti! Olisi saanut täydet viisi pusua, jos olisin lämmennyt Tapiolle heti ;) Harmi, etten kyennyt tarkemmin pukemaan tarkemmin ajatuksiani sanoiksi tässä bloggauksessa... No, tulen sitten sun arvioon jakamaan lisää ajatuksiani ;D (Lue tämä pian!)

      Poista

Kiitos kommentista! :)