perjantai 27. joulukuuta 2013

Pete Suhonen: Valkoinen joulu

Joulun pyhät menivät ja kaikki sujui oikein mukavasti. Ruoka herkullista, seura hauskaa ja kaikki lahjat aivan ihania. Ainoa saamani kirjallinen lahja oli puolisolta Murakamin 1Q84 -trilogian osat 1 ja 2 samassa niteessä. Jee!! Eiköhän näillä eväillä jakseta odottaa taas ensi joulua ;)
 Eilen olimme katsomassa perinteisesti uuden Hobitti -elokuvan. Mielenkiintoinen sekin oli, mutta pidin ensimmäisestä enemmän. (lue: piilouduin popcorntuoppini taakse, kun jättiläishämähäkit valtasivat ruudun)
Tänään minun pitikin olla sitten heti kärppänä kymmenen jälkeen kirja-aleissa ja olinkin, mutta myyjillä oli vielä niin pahasti kirjojen esille laitto kesken, joten päätin lähteä tyhjin käsin kotiin. Illemmalla kokeilen onneani uudelleen :)
Tarkoitukseni oli kirjoittaa tähän postaukseen vielä joulupyhinä lukemani kirjan arvio, joten lopetankin nyt nämä omat joululöpinäni....

Pete Suhosen Valkoinen joulu oli minusta hyvin mielenkiintoinen romaani. Valkoisessa joulussa on kyse viiden lauttasaarelaisen tarinoista vuoden loppupuolella. Henkilöt eivät ole täysin vieraita toisilleen, mutta heidän yhteytensä ei olekaan kirjassa se punainen lanka. Kirjan juttu on se, että kirjan henkilön Sebastianin isä on kuollut ja hän saa ISOLTA TYYPILTÄ tehtävän katsoa kirjan henkilöiden perään. Kuulostaa aika erikoiselta, mutta kirja keskittyy kuitenkin hyvin paljon itse henkilöihin maanpäälliseen elämään, eikä kuolleen miehen ISOLLE TYYPILLE antamiin raportteihin.
Aikaisemmin mainitsemani Sebastian on veloissa oleva viivanvetäjä, joka odottelee isoisänsä Konradin kupsahtamista saadakseen oman miljoonaperintönsä. Konrad taas ei aio lähteä niin helpolla, vaan kerää voimiaan Mehiläisessä. Silja on nuori kahvilatyöntekijä ja pakkomielteisen ihastunut kahvilassa kolmesti viikossa vierailevaan Sebastianiin. Kahvilassa käy joka aamu postinkantaja Janne, hän puolestaan ihailemassa Siljaa. HÄN on viides ja viimeinen henkilö. Nimeltä mainitsematon alkoholistikirjailija, joka ei liity kehenkään, mutta liittyy kuitenkin kaikkeen.

Aloitin tämän lukemisen aattoiltana, vaikka minulla oli edellinen romaani kesken, koska kuvittelin tämän olevan kovinkin jouluinen. Tässä on joitain jouluelementtejä, mutta tosiasiassa nimi on niin harhaanjohtava, että tämän voisi lukea keskellä kesääkin.
Valkoinen joulu ei myöskään ole ollenkaan iloinen romaani. Se on helppolukuinen, ironinen, synkkäkin. Olin luonnehtimassa tätä myös kevyeksi, mutta ennemminkin sanoisin tämän vain vaikuttavan kevyeltä. Valkoinen joulu on hyvinkin älykäs ja intensiivinen, kun kirjaa pohtii jälkikäteen.

Pidin Valkoisesta joulusta kuitenkin aika paljon. Suhonen on kirjoittanut toinen toisensa jälkeen inhottavia, ärsyttäviä ja vastenmielisiä hahmoja, mutta silti seurasin heidän tarinoitaan suurella mielenkiinnolla. Tuollaisen kirjoittamisen voisi jo sanoa taidoksi. Silja oli hahmoista yksi kiinnostavimpia, vaikka tekikin mieli käydä hänen kurkkuunsa mahdottomasta ihastuksesta riutumisen vuoksi. Pidin kuitenkin Siljan kirjastovarkauksien kuvauksista ja myöhemmin kirjojen höyryttämisestä ja uunissa paistamisesta. Väärin, mutta nerokasta. Toinen suosikkihahmoistani oli hän, salaperäinen kirjailija, jonka elämästä en paljoa käsittänyt, mutta kirjailijan elämää kuvailevat kohtaukset (esimerkiksi kirjaston haastattelutilaisuudessa) olivat kiinnostavia.

Valkoinen joulu jätti minut kuitenkin hieman kysymysmerkiksi. En ymmärtänyt kaiken lopullista tarkoitusta, mutta en osaa sanoa mikä sitten jäi ymmärtämättä. Luulin löytäneeni punaisen langan, mutta kirjan luettuani mietin, että jaksoinko seurata sitä loppuun saakka. Ehkä kirja oli niputettu vähän liian pieniin osiin, mikä vaikeuttaa palojen yhdistämistä toisiinsa. Tästä huolimatta itse lukukokemus oli todella miellyttävä ja kiinnostava. Suhosen esikoinen Hitlerin kylkiluu ehdottomasti lukulistalla.

Kustantamo: Wsoy
Sivumäärä: 278
Kansi: Janne Harju


2 kommenttia:

  1. Tämä kiinnostaa minua, vaikka mäkin luulin että tämä olisi jouluinen kirja! Hitlerin kylkiluukin on edelleen lukematta...;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kertoohan tämä siis joulusta, mutta omasta mielestäni melko vähän kuitenkin. Mikä on ehkä hyväkin, niin kirjalle löytyy enemmän lukijoita :)

      Poista

Kiitos kommentista! :)