maanantai 16. joulukuuta 2013

Siina Tiuraniemi: Kukkia Birgitalle

Eräänä talvisena päivänä 24-vuotias Miska huomaa seisovansa Aurinkoisen hoitokodin ovella kukkakimppu kädessä. Hän sai äidiltään topakan pyynnön viedä heidän sukulaiselleen Birgitalle piristykseksi kukkia. Miska tapaa jalattoman, viinaa himoavan, suoria sanoja suustaan sylkevän Birgitan, jolle tavallisten kukkien lisäksi hän antaa marisätkän. Sätkä kelpaa Birgitalle viinan korvikkeeksi ja Miska saa ensimmäisen kahisevan kirjekuorensa.Rahaa Miska ei kuitenkaan haluaisi, hän vain yritti olla mieliksi jalkansa menettäneelle alkoholistille. Birgitta ei kuitenkaan käsitä Miskan kiltteyttä ja tyrkyttää setelinsä melkein väkisin köyhälle pojalle.
Jottei nuoren miehen huumebisnes tee kirjasta liian yksinkertaista, Miskan ystävyys parhaaseen (ja ainoaan) kaveriin Villeen rakoilee. Ville on nimittäin tavannut Emman, Manalan porton. Hajottaako Villen uusi tyttöystävä ja Miskan sekava käytös heidän välinsä kokonaan?

En ikinä usko hauskoiksi kehuttuja kirjoja oikeasti hauskoiksi ennen kuin olen lukenut ne itse. Kukkia Birgitalle kannatti ehdottomasti lukea, kirjahan oli aivan hulvaton! Monesti minua hymyilyttää tai saatan vähän hymistä kirjalle, mutta nyt minun piti oikeasti pidätellä itseäni etten olisi ulvonut naurusta bussissa matkalla töihin.
Tiuraniemi on ottanut hyvin haltuun ehkä vähän saamattoman nuoren miehen ajatukset ja tunteet. Lukija pääsee aika nopeasti tutustumaan resuisen ulkokuoren alla olevaan Miskaan ja hänen sisällään oleviin viisaihin ja kauniisiinkin ajatuksiin. Noin nuoreksi mieheksi Miskassa oli jopa yllättävää kyynisyyttä ja epätoivoa, mistä kuitenkin hänessä pidin. Myös Miskan suhdetta ystäväänsä Villeen tarkastellaan kirjassa aivan tarha-ajoista ja ilmassa aistii aitoa kiintymystä ja ikävää. Ehkä välirikko oli kuitenkin liioiteltua mikä latisti lukukokemustani. Vaikkei meillä Miskan kanssa ihan samanlaisia aatteita ollutkaan, hänellä oli ihanan suuri sydän ja samaistuin häneen jollain tasolla.

Hoitokotiteemasta nautin suunnattomasti. Kaikki tuntui pelaavan Aurinkoisessa päällisin puolin hyvin, (lukuunottamatta sitä etteivät asukkaat saaneet lauantaimakkaraa) ja oli ihanaa tutustua hoitokodin muihinkin asukkaisiin. Pidin kaikista kirjan hahmoista aika lailla, paitsi Birgitasta. Olihan hänessäkin inhimillisiä pilkahduksia, mutta silti päälimmäisenä ajatuksena minulla on: "Jestas, mikä akka!"
Kirja on hyvinkin vapauttava sen tavalla käsitellä asioita ja tunsin itseni hyvien keveäksi tätä lukiessani. Sen painavista aiheista huolimatta.

Kustantamo: Minerva
Sivumäärä: 256
Kansi: Taittopalvelu Yliveto Oy


10 kommenttia:

  1. Anni, minäkään en osaa nauraa ns hauskoille kirjoille, mutta tämä kyllä nauratti, joskin tajusin myös kirjan tragedian. Minusta hieno kirja Tiuraneimeltä. Minä en voinut olla pitämättä Miskasta...;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, Miskahan oli aivan huippu! Suuri ajattelija piponsa alla :) Kirjahan oli myös traaginen, mutta kirjailija on yhdistänyt sen hauskuuteen vallan mainiosti!

      Poista
  2. Löysin Miskasta vähän samaa kuin Mielensäpahoittajasta. Hyvä sydän mutta ei aina niin loistava ulosanti. ;) Nimesinkin Miskan mielessäni nuoreksi Mielensäpahoittajaksi. Minäkin pidin ja nauroin kirjan mukana. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, niinpä onkin! Osaa ne nuoretkin mielensä pahoittaa ;)

      Poista
  3. Olen lukenut useita mietteitä tästä kirjasta ja päätynyt siihen tulokseen, että pakkohan tämä on lukea. Epäilyttää ainoastaan tuo huumekuvio, mutta ilmeisesti se ei ole keskeinen osa kirjaa. En jaksa huumeörvellystä kirjoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huumeet ovat kirjassa mukana, mutta itse kohtauksia jossa ollaan polteltu on muistaakseni kaksi. Tartu tähän ja skippaa örvellykset, jos alkaa ärsyttää :D

      Poista
  4. Minäkin tykästyin Miskaan, valloittava kaveri! Ja kirja myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miskahan on saanut kunnolla kannattajia! Huippua!

      Poista
  5. Minä en varsinaisesti ole hauskojen kirjojen ystävä, vaikka välillä niitä osuu kohdalle. Tämä varovasti kiinnostaa, mutta ei vielä niin paljon, että harkitsisin lukemista toden teolla ;) Katsotaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja on kuitenkin onneksi aika nopsalukuinen! Hauska, mutta asiallinen :)

      Poista

Kiitos kommentista! :)