perjantai 24. tammikuuta 2014

Ensimmäiset kirjat vuosiin, mitkä isäni osti minulle

Tämmöisiä sitä nykyään lueskellaan... Ylin kirja eli Potilaan sanasto on äitini vanha koulukirja! Ensimmäinen painos vuodelta 1981 :D
Koulupäivät ja -tehtävät ovat tähän mennessä olleet todella mielenkiintoisia, mutta myös haastavia. Etäpäivistä olen käyttänyt lähes jokaisen hereilläolotuntini tehtävien tekemiseen. Koulumatkat vievät myöskin niin paljon aikaa, että kotiin päästyäni hotkaisen kurnivan vatsani täyteen telkun vieressä maatessa ennen nukkumaanmenoa. Aikaa lukemiseen (tai mihinkään muuhunkaan) on uskomattoman paljon vähemmän kuin töissä käydessä. Ja jollain kummallisella tavalla tämä tuli yllätyksenä.
Tällä hetkellä minulla on kesken neljä kirjaa ja viidettäkin tekisi mieli aloittaa.. Nyt minulla on kuitenkin koti siivottu ja tehtävät tehtynä ja voin nauttia tästä viikonlopusta. ( Ihmeellinen asia koulunkäynnissä on se, että viikonloput ovat vapaita!) Tänään aion lukea jotain kirjaa noista neljästä (tarkennetakoon, että en puhu kuvassa näkyvistä neljästä kirjasta) ja syödä jätskiä ja huomenna pääsen juhlimaan kaverin synttäreitä :) Kiva viikonloppu tulossa!

Ja vielä yksi positiivisuusjuttu tähän postaukseen: Sain kesäksi töitä yhdestä hoitokodista, jes!! Mukavaa päästä kesällä oppimaan lisää perushoitoa, pelkäsin jo että joudun jonkin vieraan alan töihin tai kaikkein pahin; ei töitä ollenkaan.

Mitä viikonloppusuunnitelmia teillä on?

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Viimeinen lomapäivä

Heippa! Olen nauttinut uskomattoman paljon ihanasta joululomastani. Olen saanut kunnon yöunet, tavannut ihmisiä, lukenut, innostunut uusista asioista ja syönyt hyvin. Huomenna koittaa kuitenkin ihan uusi arki ja odotettu opiskelu alkaa.
Lähipäivinä olen lukenut kirjoja vain muutamia sivuja, jonka jälkeen silmät ovat alkaneet painua kiinni. (Tällä ei ole mitään tekemistä kesken olevien kirjojen kanssa! Ne ovat loistavia!) Korvaavaksi tekemiseksi kirjauduin Viaplayhin ja katselin aluksi muutaman elokuvan (The Words. Aivan mahtava tarina kirjailijasta ja ihana Bradley Cooper), jonka jälkeen päätin kokeilla jotain sarjaa katsottavaksi. Ja nyt olen sitten koukussa Pretty little liars -ohjelmaan! :D Olin nähnyt samalla nimellä olevia kirjoja ja kuvitellut tämän olevan joku teinivampyyrisarja.. Mutta vaikka addiktioni vähän nolo onkin, tähän ei liity mitään yliluonnollisia juttuja, ainoastaan yksi aika jännä mysteeri :) Kannattaa katsoa edes ensimmäinen jakso!
Tänään katson vielä muutaman jakson muumilimpparin ja valkosuklaasalmiakkipähkinöiden (eikö ne olekin ihan parhaita?!) kera.

Miten teidän vuotenne ovat startanneet?

torstai 2. tammikuuta 2014

Anu Laitila ja Silja Koivisto (toim.): Kirja joka muutti elämäni

Kuvasta voit bongata kirjan, joka muutti minun elämäni.
Vuonna 2012 Lukukeskus pyysi kaikenikäisiä suomalaisia tallaajia kirjoittamaan kirjasta, joka muutti heidän elämänsä. Kirjaan valittiin 46 kirjoitusta ja vielä kymmenisen lisää kirjailijoilta. Kirjan ovat toimittaneet Anu Laitila ja Silja Koivisto.

Tarinat ovat aivan mahtavia. Ne kertovat rehellisesti, miten paljon yksikin lukukokemus voi vaikuttaa. Joillekin syntyy kestävä side kirjaan, jonka lukevat useaan otteeseen. Jotkut pelkäävät muiston rikkoutuvan ja eivät enää koskaan tartu kyseiseen kirjaan. Joillekin elämää muuttanut kirja on se ensimmäinen kunnolla luettu, se joka sai päästämään irti huonosta parisuhteesta tai se joka sai lukijan itse kirjoittamaan.
Kirjassa mainitut kirjat ovat kaikki hyvin erilaisia ja yli puolesta en ollut edes kuullut! Aika iso osa oli kuitenkin vanhoja kirjoja ja oli mielenkiintoista lukea miten ne olivat päätyneet lukijalle.

Tämä kirja on täynnä lämpöä, suuri tunteita ja oivalluksia elämästä. Minusta oli ihanaa kurkistaa minulle uusien ihmisten mieleen näinkin henkilökohtaisen asian tiimoilta. Kirjoittajat ovat parikymppisiä, keski-ikäisiä ja eläkeläisiä. Silti omanikäisiäni oli kirjassa valitettavasti aika vähän, mikä varmasti johtuu ihan parikymppisten osallistujamäärästä. Tai kirjassa ei ollut minkäänlaista tilastoa osallistujista, joten en tiedä :)

Ei tarvitse varmasti enää kertoa, mutta kirjoitukset olivat monipuolisia ja mielenkiintoisia. Tällaisia kirjoja lukee aina tosi mielellään.  Ennen kaikkea rakastin sitä, millaisella intohimolla ihmiset kertoivat näitä tarinoita. Innostuin monesta kerrotusta kirjasta, koska kirjoittaja oli niin uskomattoman hyvin kuvaillut sen antaman voiman. Huolimatta siitä, että itse tuskin saisin samaa mieltä mullistavaa kokemusta.

Nyt kun lähden viemään tätä kirjastoon niin mietin, miten ihanaa olisi ollut, jos kirjan takana olisi ollut parikymmentä viivoitettua sivua. Että tämän lukeneet saisivat miettiä kysymystä omalla kohdallaan ja raapustaa tarinansa kirjan taakse seuraavien lainaajien iloksi :) Haluan nimittäin kuulla enemmän kirjoista, jotka muuttivat elämiä.

Mikä kirja muutti sinun elämäsi?

Kustantamo: Wsoy
Sivumäärä: 175
Kansi: ?


keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Jenni Linturi: Malmi, 1917

Haluatteko auttaa minua? Kertokaa näkyykö kuvat oikein päin :)
Jenni Linturin toinen romaani Malmi, 1917 oli viimeinen lukemani kirja vuonna 2013. Minulla on pari muutakin bloggaamatonta arviota luonnoksissa aluillaan, mutta kyllä ne sieltä tulevat :) (Olleet jo aika kauan.. Heh...)

Malmi, 1917 on kirja malminkyläläisistä nuorista, Letusta ja Ingeborgista ja juuri kylään muuttaneista apulaismiehen pojista Oivasta, Anterosta ja Intosta. Kylä on jakautumassa punaisiin ja valkoisiin ja selkeät poliittiset erot ovat havaittavissa nuorten välillä. Kytevästä sodasta huolimatta, myös tunteet roihuavat. Rakkauden osoitukset eivät saa vastakaikua siltä keneltä haluaisi, mutta kuka nyt suomea puhuvasta kiinnostuisi? Vai kiinnostuisiko?

Linturin teos hyvin tarkkanäköinen ja taitava romaani. Teksti on ihan mielettömän kaunista ja samalla arkista. Linturi kuvailee tunnelmaa jakautuvassa Malmissa nuorten näkökulmasta. Hän on hienovarainen, mutta hetken kuluttua taas teksti on hyvinkin karua ja kaunistelematonta. Pidin tästä tyylistä kovasti ja se muistutti minua jollain tapaa suosikistani Inka Nousiaisesta.

Jostain syystä henkilöt ja tapahtumat jäivät minulle etäisiksi. Nautin lukea niistä, mutta yksikään juonenkäänne tai henkilöiden tunteet eivät tulleet iholle.Oli kiinnostavaa seurata nuorten toimintaa ja ajatuksia Suomen itsenäistymisen ja sisällissodan kynnyksellä.  Kirjassa tapahtui rajujakin ja suorastaan kamalia asioita, mutta omat fiilikseni kulkivat samaa suoraa viivaa. Uskon, että Linturi on ollut minua nokkelampi, joten aion lukea tämän vielä uudelleen. Kirjojen uudelleen lukemissahan on se parasta, että löytää uusia asioita ja menee aina vain syvemmälle kirjaan kerta toisensa jälkeen.
Jään pohtimaan Malmia, sen henkilöitä ja tapahtumia. En tiedä olisiko minun pitänyt kypsytellä tätä kauemmin päässäni, jotta olisin saanut enemmän ajatuksiani ulos...
Oletteko lukeneet tätä? Mitä mieltä olitte? 

Kansi on aivan upea!

Kustantamo: Teos
Sivumäärä: 206
Kansi: Tuomo Parikka