keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Jenni Linturi: Malmi, 1917

Haluatteko auttaa minua? Kertokaa näkyykö kuvat oikein päin :)
Jenni Linturin toinen romaani Malmi, 1917 oli viimeinen lukemani kirja vuonna 2013. Minulla on pari muutakin bloggaamatonta arviota luonnoksissa aluillaan, mutta kyllä ne sieltä tulevat :) (Olleet jo aika kauan.. Heh...)

Malmi, 1917 on kirja malminkyläläisistä nuorista, Letusta ja Ingeborgista ja juuri kylään muuttaneista apulaismiehen pojista Oivasta, Anterosta ja Intosta. Kylä on jakautumassa punaisiin ja valkoisiin ja selkeät poliittiset erot ovat havaittavissa nuorten välillä. Kytevästä sodasta huolimatta, myös tunteet roihuavat. Rakkauden osoitukset eivät saa vastakaikua siltä keneltä haluaisi, mutta kuka nyt suomea puhuvasta kiinnostuisi? Vai kiinnostuisiko?

Linturin teos hyvin tarkkanäköinen ja taitava romaani. Teksti on ihan mielettömän kaunista ja samalla arkista. Linturi kuvailee tunnelmaa jakautuvassa Malmissa nuorten näkökulmasta. Hän on hienovarainen, mutta hetken kuluttua taas teksti on hyvinkin karua ja kaunistelematonta. Pidin tästä tyylistä kovasti ja se muistutti minua jollain tapaa suosikistani Inka Nousiaisesta.

Jostain syystä henkilöt ja tapahtumat jäivät minulle etäisiksi. Nautin lukea niistä, mutta yksikään juonenkäänne tai henkilöiden tunteet eivät tulleet iholle.Oli kiinnostavaa seurata nuorten toimintaa ja ajatuksia Suomen itsenäistymisen ja sisällissodan kynnyksellä.  Kirjassa tapahtui rajujakin ja suorastaan kamalia asioita, mutta omat fiilikseni kulkivat samaa suoraa viivaa. Uskon, että Linturi on ollut minua nokkelampi, joten aion lukea tämän vielä uudelleen. Kirjojen uudelleen lukemissahan on se parasta, että löytää uusia asioita ja menee aina vain syvemmälle kirjaan kerta toisensa jälkeen.
Jään pohtimaan Malmia, sen henkilöitä ja tapahtumia. En tiedä olisiko minun pitänyt kypsytellä tätä kauemmin päässäni, jotta olisin saanut enemmän ajatuksiani ulos...
Oletteko lukeneet tätä? Mitä mieltä olitte? 

Kansi on aivan upea!

Kustantamo: Teos
Sivumäärä: 206
Kansi: Tuomo Parikka


4 kommenttia:

  1. Kuva näkyy ihan oikein päin. :)

    VastaaPoista
  2. Pidin Linturin Isänmaan tähden kirjasta. Siinä on paljon hyvää; todella mielenkiintoinen aihe ja taidokasta kirjoitusta. Mutta tunne jäi tavoittamatta. Jossain vaiheessa aion kyllä tämänkin kirjan lukea, aihe on taas niin kiinnostava. Mutta pelkään etten taaskaan tavoita tunnetta kuten sinulle kävi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täysin samat fiilikset! Mietin, että pitäisikö tämä lukea eri tavalla, rauhallisemmin kuin itse tämän hotkin....

      Poista

Kiitos kommentista! :)