lauantai 22. helmikuuta 2014

Terhi Rannela: Yhden promillen juttuja

Terhi Rannela on kirjoittanut 19 pientä tarinaa nuorista ja päihteistä. Jutut ovat aivan muutaman sivun mittaisia, kirjassa ei kokonaisuudessaan edes ole kuin reilu sata sivua. Rannela kirjoittaa alkoholin aiheuttamista rahallisista vaikeuksista (tässä tapauksessa hyvinkin huomattavista), ujosta pojasta, joka saa iloliemestä rohkeutta puhua suurelle ihastukselleen ja erään nuoren hetken ystävyydestä laitapuolen kulkijan kanssa.

Tämä ei missään nimessä ole kukkahattu päässä kirjoitettu valistusteos vaan oikeasti hyvin elämänmakuinen ja tunteita herättävä pieni kirja. Yläkouluikäisille tämä voisi olla aivan nappi teos luettavaksi. Alkoholi puhututtaa välitunneilla ja aina kovasti suunnitteilla on ensi viikonlopun bileet. Kaikenlaisia kohtaloita kuitenkin syntyy tuollaisista tavallisistakin pirskeistä. Minulla oli muistaakseni joskus digiboksissa tallennettuna Kirjapiirin jakso, jossa Rannela oli puhumassa tästä kirjastaan. Aion kyllä ehdottomasti katsoa onko se vielä tallella tai sattuisinko netistä bongaamaan, sillä joihinkin tarinoihin olisi kiva saada vähän enemmän avausta.

Kaikki novellit ovat keskenään erilaisia, mikään tarinoista ei tuntunut toistavan edeltäjäänsä. Kirjassa esiintyvät nuoret elävät hyvin erilaisia elämiä ja ovat alkoholin kanssa tekemisissä eri syistä. On esimerkiksi alkoholisti-isän tytär joka kertaa viinan hajuisessa perheessä selviytymisen sääntöjä, tai maahanmuuttajanuori, jonka viereen istuu bussissa öykkäröivä deeku. Tulinkin siis eläneeksi järkyttävän suuren tunneskaalan niinä hetkinä, joina tätä luin. Rannela kirjoittaa uskottavasti, hetkeäkään nuorille suunnattu kirjoitustyyli ei ollut feikki, liioitteleva tai tuomitseva.
Kirjan takakannessa oli muuten yleisiä juomiseen yllyttäviä lauseita käännetty hauskasti lukemiseen painostavaksi. Mitä jos nuoret kerääntyisivätkin tästä eteenpäin joka perjantai salaa talon kellariin pitämään lukupiiriä :p

Olen tosi iloinen, että luin tämän.

Kustantamo: Otava
Sivumäärä: 110
Kansi: Timo Numminen

Olen tällä viikolla sairastellut pientä flunssaa, mutta silti on ollut menoa ja meininkiä melkein joka päivä. Tämän kirjoitettuani iskeydyn huolellisesti sohvan nurkkaan jonkin kirjan (En tiedä vielä minkä! Kesken olevat tökkivät...) ja namupussin kanssa ja pysyn siellä tämän viikonvaihteen.

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Toni Karonen, Harri Honkala: Karim-sarjakuvat


Nyt olen innoissani. Toni Karosen suunnittelema ja kirjoittama ja Harri Honkalan piirtämä Karim-sarjakuvasarja (luin kolme ensimmäistä ja ilmestynyttä: Saalis ja saalistaja, Tarkoitus pyhittää keinot ja Rikos ja rangaistus) on kertomus 1990-luvun Turusta ja sen järjestäytyneestä rikollisuudesta. Lama jyllää koko Suomessa ja niin myös Varissuolla. Nuori maahanmuuttajataustainen Karim on liittynyt yhteen Turun suurimmasta jengeistä, Ulkopuolisiin. Ulkopuoliset on jengi niin sanotusti yhteiskuntansa ulkopuolisille, vainoon ja halveksuntaan kyllästyneille. Kun Karim tapaa Ulkopuolisten perustajan Eko Bombatan ensimmäisessä sarjakuvassa, lähtee tarina vyöryämään eteenpäin vauhdilla. Samaan aikaan kotonaan Karim yrittää vakuuttaa isäänsä rikkaiden ahneudesta ja itsekkyydestä, jottei hänen tarvitsisi mennä takaisin kouluun tai hakea töihin. Karimin isä ei kuitenkaan poikansa syöttämää kapinahenkeä niele. Enempää en uskallakaan näistä kertoa, etten vahingossa spoilaa ketään :)

Toni Karonen on rakentanut todella mielenkiintoisen maahanmuuttajaperheen ja heidän tarinansa kaikille turkulaisille tuttuun ympäristöön. Tai no, itse en ole suurempaa tuttavuutta Vakken kanssa tehnyt, mutta kyseisestä lähiöstä on yleensä aina jollain jotain sanottavaa. Nautinkin suunnattomasti Honkalan kynän jäljestä, sillä kuvista tuli läpi osa Turun henkeä ja ympäristö näytti aidolta.
Taitavan kuvituksen rinnalla on sitten tämä melkein henkeäsalpaava tarina. En ehkä aiemmin ole lukenut kuin huumorityyppisiä ja muumisarjakuvia, mutta en silti olisi uskonut että sarjakuva voi olla näin jännä! Uskomatonta, ettei tarinan imuun pääsemiseksi tarvita todellakaan 300 sivua tekstiä, vaan ketterä dialogi kuvineen riittää mainiosti. Karonen on kehitellyt aika raakojakin käänteitä, mutta ne ennemminkin koskettavat lukijan tunteita kuin saavat aikaan kuvotusta. Pidin myös paljon syvyydestä, joka Karimin hahmossa on esillä. Hän pohtii omaa moraaliaan ja punnitsee oikeaa ja väärää kaiken väkivallan ja kaaoksen keskellä. 
Miinuksia minulla on myös pari annettavana: Rikos ja rangaistus-sarjakuvassa oli loppupuolella mielestäni turhan pitkä uutiskatsaus televisiosta kaiken sen toiminnan keskelle. Tai ehkä sen oli tarkoitus viestiä jotain tulevista numeroista, mitä minä en ottanut ymmärtääkseni... Yksi kirja on kuitenkin vain n. 20-30 sivuinen, joten olisin toivonut niistä hieman pidempiä ja ehkä juuri tästä syystä mainitsemani uutiskohtaus tuntui tosi pitkältä. 

Luetutin nämä eilisessä huumassani myös puolisolla ja hänkin piti kovasti! Ja minun laillani odottelee pian ilmestyvää seuraavaa osaa, joka ilmestyykin jo ensi viikolla! Lisätietoa Karimista ja sarjakuvista löytyy täältä.


tiistai 18. helmikuuta 2014

Ferninand von Schirach: Syyllisyys


Tämä 15 lyhyttä kertomusta sisällään pitävä kirja on saksalaisen asianajaja Von Schirachin toinen. Omalta uraltaan poimimistaan tarinoista löytyy toinen toistaan epäreilumpia ja järkyttävimpiä kohtaloita. Muuan koulupoika joutuu luokkatovereidensa veljeskunnan vuoksi kärsimään järkyttäviä henkisiä ja fyysisiä kipuja, nuori nainen kestää aviomiehensä pieksemisen vuosi toisensa jälkeen suojellakseen tytärtään ja eräs kidutuskammiota nuorelle naiselle rakentanut mies päätyykin itse uhriksi.

Von Schirachilta on ilmestynyt tätä ennen myös Rikoksia-niminen teos, joka on hyvin samantyylinen. Senkin voisi lukea, vaikka nyt olenkin uppoutunut rikosten maailmaan tarpeeksi taas hetkeksi... Pakko myöntää, että kertomuksia lukee suurella mielenkiinnolla, mutta olen kuitenkin niin herkkis, että muutamasta tarinasta sain vähän pahan mielen. On kuitenkin suorastaan kiehtovaa, miten vain muutaman sivun mittaisesta tarinasta ei voi arvata kuka on syyllinen. 
Von Schirachin kirjoitustyyli on kuitenkin melko suorasukaista, suorastaan raporttityylistä. Hän ei kuvaile tai pohdi tapahtunutta vaan vie tarinaa eteenpäin asiallisella tyylillä. Oliko tämä sittenkään kaunokirja?

Suosikkikertomukseni oli yksi pisimmistä tarinoista 26 sivuinen Avain, jossa huumeet ja rahat liikkuvat. Tai liikkuisivat, jollei tanskandoggi Buddy olisi nielaissut tärkeää avainta. Koko juttu oli käänteissään aika koominen ja jännittäväkin! Suosittelen kokeilemaan tätä, yksi rikos iltalukemiseksi on ihan hyvä idea :)

Kustantamo: Atena
Sivumäärä: 161
Suomentanut: Raija Nylander
Kansi: Timo Mänttäri


Tämä oli ensimmäinen kirja-arvioni koulun alkamisen jälkeen ja täytyy myöntää, että hirvittää. Olen saanut koulutehtävistä jo sen verran otetta, että nyt tunnen vähän paineita tämän blogin suhteen. Tämä on minulle rakas harrastus, ja haluan pitää sen sellaisena. Joten älkää ihmetelkö jos postausten pituudet lyhenevät tai tekstin tyyli muuttuu kevyemmäksi. En missään nimessä halua, että päässäni pyörii ajatus miten hyviä tai pitkiä  tekstieni tulisi olla.. Mutta palailen pian sarjisarvion kanssa! :)

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Kirjahylly kertoi

 Huippu Irene haastoi minut vastaamaan kysymyksiin kirjahyllyni sisällöllä, käyttäen kirjojen nimiä siis. Olen tällaisen muistaakseni pari vuotta sitten tehnyt, kokeillaan uudestaan! Tämä on nimittäin aika hauska haaste :) Ja jos sinä et ole tätä vielä tehnyt, niin tee nyt! Haastoin nimittäin sinut!

1. Oletko mies vai nainen? Pikku Naisia.

2. Kuvaile itseäsi. Blondi.

3. Mitä elämä sinulle merkitsee? Mitä onni on.

 
4. Kuinka voit? Synkkä niin kuin sydämeni.

5. Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi. Hämärän huoneet.


6. Minne haluaisit matkustaa? Aarresaari.

7. Kuvaile parasta ystävääsi. Kaunis sydän. 

8. Mikä on lempivärisi? Tummanhopeinen meri.


9. Millainen sää on nyt? Kun pohjoistuuli puhaltaa.


10. Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika? Yönäytös.


11. Jos elämästäsi tehtäisiin tv-sarja, mikä sen nimi olisi? Onnen tunti.


12. Millainen on parisuhteesi? Vilpittömästi sinun.


13. Mitä pelkäät? Tummempaa tuolla puolen.


14. Päivän mietelause.
 Jos kukaan ei puhu siitä mikä on tärkeää.

15. Minkä neuvon haluaisit antaa? Älä käy yöhön yksin.


16. Miten haluaisit kuolla? Onnemme tiellä.

Tässä blogissa ei ole nähty kirja-arvioita yli kuukauteen. Olen päässyt mielestäni nyt hyvin mukaan opiskeluun, joten seuraavaksi pitäisi kaivaa into lukemiselle vapaa-ajalla. Aivan, lukujumi on taas täällä. Minulla on useampi kirja kesken, ja kaikki junnaavat paikoillaan. Suunnittelin nyt ottavani lukuun, jonkun melko ohuen helposti luettavan kirjan ja katsoa, jos siitä into palaisi :) Jumittaako muilla?

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Ostoksia!

 Vietin eilisen etäpäiväni äidin kanssa. Paljon kouluhommia olisi ollut, enkä sitten tehnyt niitä kuin aamulla parin tunnin verran. Tänään on myös kuitenkin etäpäivä, ja olenkin tunnollisena herännyt aikaisin pakertamaan ja paikkailemaan eilistä hauskanpitopäivää.
Ensimmäisenä meidän oli pakko käydä postissa, sillä tilaamani Tuula Karjalaisen Tove Jansson - Tee työtä ja rakasta, oli saapunut. En malttanut odottaa iltaan asti, vaan revin paketin heti autossa auki ja selailin kirjaa innokkaasti. Vaikuttaa niin hyvältä!! Samalla ostin meille molemmille Janssonin juhlavuoden postimerkkiarkit. Niin hienoja! Kävimme syömässä Salon Design Hillin kahvilassa ja annan kyllä lämpimät suositukset ko. paikasta. Tosi ystävällinen palvelu, herkullista mozzarellapiirakkaa.. Pitkästä aikaa tuli fiilis, että ostamani purtava oli jokaisen sentin arvoinen.

Jatkoimme matkaa Suomalaiseen kirjakauppaan, jossa olikin pokkaritarjous 3 kirjaa 12 eurolla. Olin tosi positiivisesti yllättynyt valikoimasta ja valitsin heti kolme hyppysiini. Veikkaan, että päädyn vielä tänään kirjakauppaan sieppaamaan 3 uutta pokkaria kirjastoreissullani ;) Kuvasta voit bongata ostamani kirjat. Woolfia olen halunnut lukea jo todella kauan, tämä oli vielä tosi nätti painos! Maltan tuskin odottaa, että pääsen lukemaan näitä keväiseen jokirantaan. Eivätkö nämä näytäkin ihan kevätkirjoilta?? Menin vielä viettämään iltaa vanhempieni luokse runebergintorttujen merkeissä. Nam :)
Alapuolella olevissa kuvissa on äidin kaapeista löytynyt Hugo-merkki suoraan 90-luvulta, jonka hihitellen ompelimme opiskeluhaalareihini. Opiskelijoiden hyvinvointia edistävän Nyyti Ryn pinssin sain kouluni terveydenhoitajan tiloista. Takkiin se oli pistettävä.




Ihanaa Runebergin päivää!

lauantai 1. helmikuuta 2014

Kirjavia kysymyksiä


Kukat olivat parhaat päivänsä nähneet.
Ihana Katri haastoi minut vastaamaan kysymyksiinsä! No täältähän pesee :)

Mikä on kaikkien aikojen huonoin lukemasi kirja?
- Apua! Ensimmäisenä tulee mieleen Anonyymin kirjoittama Herra Jackin ihmeellinen huone tjsp, oli kyllä huono.

Mihin muiden kovasti kehumaan kirjaan olet ollut eniten pettynyt?
- Hmm, yläasteikäisenä törmäsin vuolaisiin kehuihin Kira Poutasen Ihanasta merestä, josta en itse kamalasti pitänyt..

Mitä kirjaa et osaa kuvitella koskaan lukevasi? Miksi?
- Olen pitkään miettinyt, että haluan lukea Hobitin, mutta en Taru sormusten herrasta -trilogiaa. Olen kuullut sen olevan turhan pitkäveteinen, mutta jos innostun kovasti Hobitista niin en voi sanoa etten edes yrittäisi! Hirveän avaruusaiheiset kirjat eivät myöskään innosta, pelkään niiden olevan liian teknisiä minulle.

Mitä kirjaa uskaltaisit suositella lähes kenelle tahansa?
- Markus Zusakin Kirjavaras on helppo suositeltava!

Ketkä ovat kolme lempikirjailijaasi?
- Inka Nousiainen, Elif Shafak ja Tove Jansson. 

Mitkä ovat kolme oman kirjahyllysi rakkainta tai tärkeintä teosta?
- Kamala kysymys, kenet noista rakkaista nyt jalustalle nostaisi... Astrid Lindgrenin Ronja ryövärintytär, Anne Frankin päiväkirja ja Harry Potter ja viisasten kivi. Olisi nyt saanut valita edes 20!

Mitä kirjaa himoitset itsellesi tällä hetkellä eniten?
- Susan Sellers: Vanessa ja Virginia. Olen himoinnut tätä piiiiitkään.

Millaiset aiheet tai teemat saavat sinut herkästi tarttumaan kirjaan?
- Tosi vaikea kysymys, olen miettinyt tätä nyt 10 minuuttia :D Viime aikoina sellaiset missä miljöö on ollut esimerkiksi sairaala tai yhtenä kirjan keskeisistä henkilöistä on ollut hoitaja. 

Oletko koskaan saanut fyysisiä oireita (esimerkiksi pahoinvointia) jonkun lukemasi kirjan vuoksi?
- Olen! Leiri 14 - Pako Pohjois-Koreasta on edelleen kesken, koska aloin voida niin pahoin sitä lukiessani.

Minkä kirjan aiot lukea seuraavaksi?
- Voih, minulla on niin monta kirjaa kesken, etten edes tiedä mihin niistä minun tulisi keskittyä! Päätin nyt kuitenkin saada ensin loppuun Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi, siinä olen edennyt pisimmälle ja se on hauska. 

Hauskaa viikonlopun jatkoa! Täällä valmistettiin jauhelihasoppaa ja sämpylöitä, Putous on katsottu ja laskiaispullatkin maiskuteltu :)