lauantai 22. helmikuuta 2014

Terhi Rannela: Yhden promillen juttuja

Terhi Rannela on kirjoittanut 19 pientä tarinaa nuorista ja päihteistä. Jutut ovat aivan muutaman sivun mittaisia, kirjassa ei kokonaisuudessaan edes ole kuin reilu sata sivua. Rannela kirjoittaa alkoholin aiheuttamista rahallisista vaikeuksista (tässä tapauksessa hyvinkin huomattavista), ujosta pojasta, joka saa iloliemestä rohkeutta puhua suurelle ihastukselleen ja erään nuoren hetken ystävyydestä laitapuolen kulkijan kanssa.

Tämä ei missään nimessä ole kukkahattu päässä kirjoitettu valistusteos vaan oikeasti hyvin elämänmakuinen ja tunteita herättävä pieni kirja. Yläkouluikäisille tämä voisi olla aivan nappi teos luettavaksi. Alkoholi puhututtaa välitunneilla ja aina kovasti suunnitteilla on ensi viikonlopun bileet. Kaikenlaisia kohtaloita kuitenkin syntyy tuollaisista tavallisistakin pirskeistä. Minulla oli muistaakseni joskus digiboksissa tallennettuna Kirjapiirin jakso, jossa Rannela oli puhumassa tästä kirjastaan. Aion kyllä ehdottomasti katsoa onko se vielä tallella tai sattuisinko netistä bongaamaan, sillä joihinkin tarinoihin olisi kiva saada vähän enemmän avausta.

Kaikki novellit ovat keskenään erilaisia, mikään tarinoista ei tuntunut toistavan edeltäjäänsä. Kirjassa esiintyvät nuoret elävät hyvin erilaisia elämiä ja ovat alkoholin kanssa tekemisissä eri syistä. On esimerkiksi alkoholisti-isän tytär joka kertaa viinan hajuisessa perheessä selviytymisen sääntöjä, tai maahanmuuttajanuori, jonka viereen istuu bussissa öykkäröivä deeku. Tulinkin siis eläneeksi järkyttävän suuren tunneskaalan niinä hetkinä, joina tätä luin. Rannela kirjoittaa uskottavasti, hetkeäkään nuorille suunnattu kirjoitustyyli ei ollut feikki, liioitteleva tai tuomitseva.
Kirjan takakannessa oli muuten yleisiä juomiseen yllyttäviä lauseita käännetty hauskasti lukemiseen painostavaksi. Mitä jos nuoret kerääntyisivätkin tästä eteenpäin joka perjantai salaa talon kellariin pitämään lukupiiriä :p

Olen tosi iloinen, että luin tämän.

Kustantamo: Otava
Sivumäärä: 110
Kansi: Timo Numminen

Olen tällä viikolla sairastellut pientä flunssaa, mutta silti on ollut menoa ja meininkiä melkein joka päivä. Tämän kirjoitettuani iskeydyn huolellisesti sohvan nurkkaan jonkin kirjan (En tiedä vielä minkä! Kesken olevat tökkivät...) ja namupussin kanssa ja pysyn siellä tämän viikonvaihteen.

6 kommenttia:

  1. Tämä voisi tosiaan olla nuorille juuri sopivaa luettavaa. Tartun tähän heti, kun saan käsiini. Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottoman luettava, tulen sitten lukemaan blogistasi mitä pidit :)

      Poista
  2. Yläkoulussa monet lainaavat tämän, etenkin pojat, koska novellit ovat lyhyitä, aihe kiehtova ja kieli selkeää. Kaikki lukeneet ovat tykänneet. :) Itsellänikin on tämä nyt lainassa, jotta itsekin saisin tutustuttua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että pojatkin innostuvat lukemisesta tämän seurassa! Tätä ei kyllä mielestäni pidä yhtään aliarvioida nuorten kirjana..

      Poista
  3. Tämä kirja on kiinnostanut minua jo tovin! Ehkäpä nyt sinun postaukseksi innoittaman muistan jälleen nostaa tätä lukulistallani vähän ylemmäs :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, kuten sanoit: ohut läpyskä! Lukee nopeasti :)

      Poista

Kiitos kommentista! :)