perjantai 7. maaliskuuta 2014

Anna-Leena Härkönen: Ei kiitos

Heli Valkonen on nelikymppinen saksan kielen opettaja, joka on väsyneessä avioliitossa. Puoliso Matilta ei heru seksiä saati sitten puhetta omista ajatuksistaan ja tunteistaan. Heli on kyllästynyt olemaan jatkuvasti suhteen aktiivinen osapuoli, aloittaja, tenttaaja, terrieri, puhuja. On kyse sitten sänkypuuhista tai ravintolakeskustelusta, Matti tuntuu olevan liimattu tietokoneeseensa ja Heli saa pettyä. Ei kiitos kertoo yhdestä kesästä, jolloin Heli saa tarpeekseen yrittämisestä ja torjutuksi tulemisesta. Teini-ikäinen tytär Sissi lähtee kielikurssille Englantiin, joten nyt jos koskaan on aika korjata tämä 14 vuotta kestänyt avioliitto.

Voi, Härkönen. Yhtään huonoa kirjaa en vain ole sinulta onnistunut lukemaan (pakko tosin myöntää, että romaaneista on vielä kolme lukematta, puhumattakaan muista teoksista!) ja Ei kiitos ei ollut mitenkään poikkeus. Kieli on hyvinkin näppärää päähenkilön pään sisällä ja dialogit ovat niin aitoja. Minua nauratti kovasti Helin ja hänen ystävänsä Mannan välillä käydyt keskustelut, vaikka samalla ne tuntuivat todellisilta ja sisälsivät painavaa asiaa. Härkönen on harvoja kirjailijoita, jotka saavat puhekielen kirjoissa tuntumaan oikealta, yleensä se tuntuu vain niin teennäiseltä. 
Matin ja Helin suhde oli hyvin rakennettu. Varsinaisesti kummankaan puolella ei voinut olla, vaan Härkönen oli kehitellyt hahmot varsin tasapuolisiksi. Juuri kun olin ähkäisemässä Matille, että olisi nyt vähän yhteistyökykyisempi ja näkisi vaivaa avioliittonsa eteen, niin jo Heli sanoi sellaista, mikä saikin Matin tuntumaan järkevämmältä kaverilta.  Mutta juuri sellaisia ihmiset ovatkin, aina ei voi olla oikeassa. 
Paikoitellen kirja tuntui vain saman toistamiselta, ratkaiseva käänne tapahtui näet vasta yli puolen välin jälkeen (elokuvissa tämä tapahtui muistaakseni ensimmäisen kolmanneksen aikana). Seksiä oli myös kirjassa aika paljon, mutta ei sitä nyt oikein miinukseksi voi laskea, aihehan oli kirjan yksi tärkeimmistä teemoista.

Ei kiitos oli nopealukuinen (sopi hyvin bussikirjaksi!) ja realistinen ja sai minut taas kiinnittämään huomiota uusiin asioihin omassa arjessani. 

Kustantamo: Otava
Sivumäärä: 351
Kansi: Anu Ignatius

P.S. Elokuva tästä oli myös aika mainio! Tulin siitä hyvälle tuulelle, vaikka se noudattikin vähän eri kaavaa kuin kirja.

6 kommenttia:

  1. Kuinka monta kirjaa omistat?

    VastaaPoista
  2. Minä en ole montaa Härköstä lukenut, mutta tämä oli kyllä hyvä kirja! :)

    VastaaPoista
  3. Minäkin tykkäsin tästä! Härkösen kirjat on kyllä hyviä, en ole tainnut pettyä yhteenkään. Pitäisi käydä katsomassa se elokuvakin vielä :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käy vielä kun ehdit! Viime kevään novellikokoelmakin oli mainio, sinäkin taisit lukea sen :)

      Poista

Kiitos kommentista! :)