keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Jonas Jonasson: Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi

Allan Karlsson on kunnioitettavaan sadan vuoden ikään ehtinyt pappa, joka juuri ennen vanhainkodin järjestämiä synttärikahveja ottaa aamutossut alle ja kömpii ulos ikkunasta. Päädyttyään linja-autoasemalle hän kohtaa hintelän liuhulettisen nuorukaisen, jolla on hyvin suuri matkalaukku. Nuorukainen ei kuitenkaan mahdu vessaan matkalaukkunsa kanssa ja pyytää Allania vahtimaan sitä. Ennen kuin Allan ehtii kertoa linja-autonsa lähtevän tuota pikaa, nuorukainen Never Again-tekstillä varustetussa liivissä on jo vessassa. Allan päättää siis lähteä retkelleen yhdessä matkalaukun kanssa, joka sattuu olemaan täynnä rahaa. Ja pian Allania jahtaa jo poliisin lisäksi rikolliset.

Aluksi pidin kirjasta kovasti. Se oli hauska ja viipyilevä tekstissään, mutta silti siinä ehti tapahtua yllättävänkin paljon. Kävin katsomassa välissä kirjasta tehdyn elokuvan, pidin siitäkin. Ihmettelin tosin miten tiesin kuitenkin suurimman osan tapahtumista, vaikka olin lukenut kirjasta vasta kolmanneksen. Tästä lähtikin jonkinmoinen kirjan alamäki ja en tuntenut sitä kohtaan enää kamalasti vetoa. Luin kirjaa pakolla eteenpäin ja tökin jatkuvasti Allanin nuoruusmuisteluissa. Viimeisen sadan vuoden historiaa tuntevalle tämä kirja olisi hitti, mutta koska minulle ne ovat vieraampia, eivät kaikki tapahtumat auenneet samalla tavalla. Nämä nuoruusmuistelut käsittävät arviolta puolet kirjasta.
Ja onhan Allanille tapahtunut paljonkin kertomisen arvoista, puhumattakaan tämä uusin tempaus! Jonassonilla oli todella mielenkiintoinen tarina kerrottavana, muttei sitä oltu kirjoitettu minulle sopivaksi. Verkkainen kerronta oli kekseliästä, mutta joukkoon oli lisätty toteavasti monia historian tapahtumia, joihin kerronta yhdistettynä oli puuduttavaa luettavaa.

Vaikkei kirja minua täysin tavoittanutkaan, niin en voi mitenkää kieltää Jonassonin kirjoittajan lahjoja. Miehellä on taito hyppysissään, mutta uskon etten ollut kirjan parasta kohdeyleisöä. Parhaimmillaan kirja oli aivan hillitön! Tapahtui todella absurdeja asioita (ja kaikki samalle ihmiselle) ja mietin hiljaa mielessäni, että tuollaisella tuurillako satavuotiaaksi eletään ;) Allan oli lisäksi aivan huikea hahmo. Mikä tyyneyden perikuva kaiken kaaoksen keskellä!

Kirja jakaantui selvästi päässäni puoliksi hyvään ja tylsään, joten näen parhaimmaksi antaa tälle arvosanaksi kaksi ja puoli.

Kustantamo: WSOY
Sivumäärä: 384
Suomentanut: Raija Rintamäki
Kansi: Pekka Vuori

8 kommenttia:

  1. Itse pääsin kirjassa puoleen väliin ja sitten kyllästyin, absurdius ei ollut minun juttuni. Mutta sitä ei voi kieltää, etteikö kirjalla olisi vetävä nimi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, en tiedä koska tämä olisi tullut luettua loppuun, jollen olisi väkisin kiskonut itseäni kirjastoon lukemaan :D

      Poista
    2. Mullaki jäi tämä kesken vaikka yritin kovasti. Ei vaan oikeen saanu mitään kiksejä siitä, että Allanille oli sattunu niin monenmoista.:D

      Poista
    3. Apua olenko ainut joka on taistellut tämän loppuun asti?? :D

      Poista
  2. Minua ärsyttää tuo kirjan nimen kirjoitusasu, koska siitä puuttuu pilkku! :D Mutta olenkin harvinaisen tiukka kielipoliisi, hehe.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et usko, mutta niin muakin!! Kirjoitinkin sen pari ensimmäistä kertaa "väärin" pilkulla :p

      Poista
  3. Mä odotan tämän lukemista tosi paljon, mutta aina vaan muut kirjat menee tän edelle vaikka tämä on hyllyssä majaillut jo vaikka kuinka kauan... Pitäisi kyllä lukea pian! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, en olisi itsekään aloittanut jollei elokuva olisi tullut teattereihin :) Toivottavasti saat tästä enemmän irti kuin minä!

      Poista

Kiitos kommentista! :)