perjantai 14. maaliskuuta 2014

Toni Karonen, Harri Honkala: Pelätkää Viiltäjää


Karim-sarjakuvien neljännessa osassa tapahtumat jatkuvat siitä mihin kolmas jäi. Yritän olla paljastamatta edellisten osien käänteitä, koska mikäli haluat lukea tämän suosittelen tutustumaan myös edellisiin. Arvioni aiemmista Karim-sarjakuvista löydät täältä. 10 vuotta sitten Turun kujilla riehunut Viiltäjä on katsonut tarpeeksi kauan sivusta rikollisten ja poliitikkojen päätöntä toimintaa. Hän päättää astua esiin vanhoista varjoista ja näyttää, varsinkin Ulkopuolisten jengille, kuka hän oikein on. Viiltäjän henkilöllisyys jää edelleen arvoitukseksi, mutta lukijan hän voittaa puolellensa!

Aiemmissa osissa pohdittiin yhteiskuntaa, eettisiä arvoja ja nähtiin ihmisten välistä draamaa. Neljännessa osassaan Karim-sarjakuva on kunnolla käynnissä ja edellisissä osissa olleita ihmissuhteita ei käsitellä enää niin paljoa. Nyt on tiedossa väkivaltaa ja jännittäviä hetkiä! Upeasti kuvittaneen Harri Honkalan taito ei jää tässäkään sarjakuvassa varjoon, vaan ruudut ovat vaikuttavia ja hahmojen tunteet välittyvät lukijalle käsittämättömän hyvin. Tässä osassa ei keskitytty niin paljoa nuoreen Karim-poikaan, vaan tämä oli enemminkin Viiltäjän osa. Huikeaa menoa joka tapauksessa, vaikka olisin toivonut Karimin toimivan Viiltäjän mukana Viiltäjän paluuyönä. Karim on henkilöistä nimittäin kaikkein mielenkiintoisin, hänen tunteisiinsa on helppo samaistua ja koen hahmon todella inhimilliseksi.
Edelleen olen samaa mieltä kuin viimeksi, eli lisää sivuja vaan niin alkaa olla yltiöhyvä sarjis kasassa! Nyt nimittäin tuntui, että hahmojen välistä keskustelua ei ollut niin paljoa kuin olisin toivonut, jota sitten taas oli edellisessä osassa hieman liikaa. Toimintaa tässä sarjakuvassa oli juuri sopivasti, harmi vain että kirjanen loppui niin pian :/ Maltan tuskin odottaa mitä Karonen seuraavaksi keksii Turun rikollisten pään menoksi! Karimiin voit tutustua lisää täältä. 


Olen miettinyt blogini pisteytystä ja olen päättänyt yrittää karsia pois plussat ja miinukset. Keskitytään tästä edespäin kokonaisiin ja puolikkaisiin pusuihin! ;) Poikkeuksiakin toki tulee olemaan, esimerkiksi viimeksi arvioimani Outolintu, jolle en kertakaikkiaan voinut antaa "vain" 4½, mutta kirjassa oli kuitenkin yksi niin selkeä ärsytys ettei se täyttä viittäkään voinut saada. Vai pitääkö viiden tähden kirjan olla virheetön ja täydellinen?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! :)