tiistai 1. huhtikuuta 2014

Anne B. Ragde: Berliininpoppelit

Anna Neshov on kolmen pojan (tai keski-ikäisen miehen paremminkin) äiti, joka asuu poikansa ylläpitämällä maatilalla. Yllättäen muutamaa päivää ennen joulua, Anna saa sairaskohtauksen ja vajoaa koomaan. Maatilan sikoja hoitava ja rakastava Tor päättää ottaa yhteyttä kahteen veljeensä  heidän etääntyneistä väleistään huolimatta. Myös Torin tytär Torunn kutsutaan näkemään isoäiti ensimmäisen ja viimeisen kerran. Toinen Torin veljistä on Tanskaan muuttanut Erlend, joka viettää onnellistä elämää yksityiskohtaisen kristallikokoelmansa ja miesystävänsä Krummen kanssa. Vastahakoisesti Erlend kuitenkin päättää lentää Norjaan. Kirja alkaa Margidoon tutustumisella, joka on Annan kolmas poika. Margido työskentelee hautausurakoitsijana, joten hän ei tunnu erityisemmin hätkähtävän äitinsä kohtaloa.

Berliininpoppelit oli tämänkertainen lukupiirikirjamme. Pelkäsin kirjaa sen todella hitaan alun perusteella, sillä vaikken ole kovin nopea lukija, tämän kanssa taisin tehdä hitausennätyksen: Istuskelin kirjastossa yli 2 ja puoli tuntia ja ehdin lukemaan n. 80 sivua.. Ymmärrän, että kyseessä on trilogia, mutta on jotenkin kohtuutonta, että ensimmäisestä osasta menee yli kolmannes kirjan henkilöiden esittelyyn. Kun kirja lähti käyntiin luin edelleen hitaasti, mutta sain tästä irti huomattavasti enemmän.
Kirjan henkilöt olivat kaikki jollain tapaa hyvin rosoisia, yhdestäkään en pitänyt täysin varauksetta. Erlend vaikutti aluksi täysidiootilta ajatellessaan perheestään niin häijysti (tähän on toki varmaan omat syynsä, jotka selviävät jatko-osissa), mutta Erlendin nautittua pari viinipulloa alkoi hänkin tuntua jo paremmalta tyypiltä Haha. Margido ei herättänyt minussa sen kummempia tuntemuksia, paitsi että luulin hänen olevan ensimmäiset 20 sivua nainen! Älkää kysykö miksi, en vain hoksanut :D Toriin ihastuin heti hänen sikarakkautensa vuoksi, mutta kohdattuaan suuren menetyksen hän vaikutti ryhdistäytymättömältä teiniltä. Kaikki veljekset ja Torunn olivat samassa tilanteessa, mutta Tor yksin sulkeutui ja kiukutteli muille.

Ihan mieletöntä kuvausta ja tunnelman luontia Ragdelta! Haluaisin nyt niin oman possun :D No en ehkä sentään, mutta olisi kiva nähdä sellainen pitkästä aikaa. Minulle jäi ainoastaan hämärän peittoon Torin aikuinen tytär Torunn, joka työskenteli eläinhoitajana. Toisin kuin muista hahmoista ja tapahtumapaikoista, en saanut päähäni kuvaa miltä Torunn näyttää, millainen hän on. Oliko hän rähjäinen ja vähän rumakin kuten Tor? Vai siististi pukeutuva, mutta kuitenkin käytännöllinen?

En tiedä vielä aionko lukea tämän kaksi jatko-osaa, ehkä myöhemmin jos kiinnostusta löytyy. Elämänmakuinen romaani, jonka viimeisillä sivuilla tuli minulle iso odottamaton pommi...

Kustantamo: Tammi
Sivumäärä: 294
Suomentanut: Tarja Teva
Kansi: Laura Lyytinen


14 kommenttia:

  1. Anni, minä luin koko trilogian ja pidin kaikista kolmesta sikana!

    Niistä tehty tv-sarja ei vaikuttanut minuun yhtä vahvasti kuin kirjat, jotka todellakin osasivat yllättää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai oikein sikana ;)
      Ai tästä on tv-sarjakin! Tunnelma ei tosiaan uskoakseni tule välittymään siitä yhtä hyvin kuin kirjoista, mutta voisi sellaisenkin metsästää :)

      Poista
  2. Suosittelen lämpimästi myös jatko-osia, sillä tämä trilogia on upea. Jatko-osissa mielestäni myös selviää esim. se, miksi Tor käyttäytyy kuten käyttäytyy. Jännä, miten minulle ei ole jäänyt tästä sarjasta ollenkaan hidas mielikuva! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maija rohkaisusta! :) Parin päivän mietiskelyn jälkeen uskon kyllä lukevani loputkin :)

      Poista
  3. Minä jo tänään hypistelin jatko-osia kirjastolla, mutta sitten tulin siihen tulokseen, että ei ainakaan vielä. Ehkä joskus kuitenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten olisi seuraava lukupiirikirja ;D Jos ei kuitenkaan, sen verran vähän herättivät keskustelua.

      Poista
  4. Minun hyllystäni löytyisivät kaikki kolme. Vielä ei vain ole tullut sellaista hetkeä, että olisin trilogiaa alkanut lukea. Ei ole kiinnostanut riittävästi. Pitäisiköhän kuitenkin? Hmm.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on niin voimakas tunnelma, että suosittelen :) Tapahtumien "jännittävyyden" perusteella en.

      Poista
  5. Anni, sinun on pakko lukea ne muutkin osat! Siellä on kuules yllätyksiä luvassa. Minäkin taisin pitää Margidoa ensin naisena ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnostaa kyllä miten tarina tästä kehittyy! Hieman jo tutkailin kakkososaa kirjastossa ;)

      Poista
  6. Meilläkin oli tämä lukupiirikirjana. Siinä vaiheessa oli tosin jo ehtinyt nähdä TV-sarjan ja henkilöistä oli valmiit mielikuvat päässä (hyvä tai huono, tämän kohdalla en kokenut haitaksi).

    En myöskään tunnista tuota hitautta. Henkilökuvaus on minusta aivan mahtavaa. Jokaisen henkilön sisällä kävin ja sieltä maailmaa katselin. Suosikkini on kyllä Erlendin tanskalainen poikaystävä. Niin mahtava tyyppi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten teillä syntyi kirjasta keskustelua?

      Henkilökuvaus oli toden totta hyvin intensiivistä! Kirja vaatii selkeästi oikean mielentilan, jotta hitaalta vaikutelmalta välttyy.

      Poista
    2. Meillä syntyi kyllä tästä paljonkin keskustelua. Muistelisin, että Margido ainakin herätti aikalailla tunteita, kuten myös siat ja sitten menneisyyden salaisuudet, jotka teoksen lopussa alkavat paljastua.

      Poista
    3. Salaisuudet ja siat meilläkin!

      Poista

Kiitos kommentista! :)