perjantai 4. huhtikuuta 2014

Mia Vänskä: Valkoinen aura

Iina on parikymppinen nuori nainen, joka aloittaa sairaanhoitajan opinnot uudessa kaupungissa ja muuttaa koulun asuntolaan. Hyvin pian Iina löytää itsensä harhailemasta tyhjillään olevan 7. kerroksen käytävällä, jonka päätyasuntoon on murhattu muutama vuosi sitten toinen sairaanhoitajaopiskelija. Iina eksyy oven taakse unissaankin ja kuvittelee opiskelun olevan vähän turhan stressaavaa hänelle. Iina alkaa kuitenkin tuntea kuolleen tytön läsnäolon omassa huoneessaankin, ja tyttö ei tunnu haluavan Iinalle hyvää..

Olen aivan järkyttävän säikky ja pelkään monia asioita pimeästä klovneihin. Ystäväni ovatkin tuumailleet kanin olevan minulle juuri oikea lemmikki ;) Halusin kuitenkin ujuttautua vähän kauhunkin maailmaan ja tein sen maltillisesti Mia Vänskän Valkoisen auran kanssa. Minulla on muistaakseni e-kirjana Vänskän toinenkin kirja, mutta käytän tuota kapistusta niin vähän että sen lukeminen on unohtunut. Valkoisen auran jälkeen aion kuitenkin ottaa lukulaitteeni taas mahdollisimman pian silmieni alle! Nimittäin Vänskän kirja ei ollut minulle tippaakaan liian pelottava, mutta nautin kovasti sen antamista jännityselementeistä. Parhaimmissa kohdissa kuolleen tytön läsnäolo puistatti, muttei tarvinnut sentään olan yli kurkkia ;)

Muutamia töksähdyksiä kirjassa kuitenkin oli: Suurimmaksi osaksi Vänskä käytti puhekielistä mä-versiota sanasta minä, mutta välillä mukaan oli hypännyt jokunen "minä". Yritin tarkastella, jos tämä olisi johtunut henkilöiden erilaisuudesta, mutta näitä sanaeroja sattui ihan samalle henkilöllekin dialogissa. Teksti on kuitenkin sujuvaa, ei jännityskirjallisuudessa mitään erityisiä kielellisiä jippoja tarvitakaan.Toinen asia mikä minua harmitti oli Iinan opiskelun kuvaaminen. Minusta on aika kaukaa haettua, että ammattikorkeakoulussa uudet opiskelijat aloittavat heti ensimmäisenä päivänä hoitotyön perusteilla ja anatomialla ja fysiologialla. Ja varsinkin anatomian aloittaminen hengityselimistöstä? Nämä eivät liittyneet kirjaan rakenteellisesti, mutta jos moiset yksityiskohdat piti lisätä, niin miksei saman tien mieti asiaa loppuun asti? Toki kouluja on erilaisia, mutta me tutustuimme toisiimme ja kouluun ensimmäisenä päivänä ja en olisi ymmärtänyt hengityselimistöstä hölkäsen pöläystä, jollen olisi ensin opiskellut verenkiertoa. En voi kyllä kieltää sitäkään, ettei jokainen aihealue tukisi ja täydentäisi toistaan.

Mielenkiintoinen tarina kaiken kaikkiaan, ihmisten aurat ja muut tällaiset olivat minulle aiemmin aivan vieraita. Odotin loppua kohden ehkä vähän yliluonnollisempaa, mutta näin tarinasta tuli uskottavampi. Kirjan takakannessa oleva kysymys "Mitä olisit valmis tekemään saadaksesi kuolleen rakkaasi takaisin?" puistattaa kirjan loputtua. Valkoinen auta piti nenäni tiukasti kirjassa koulumatkojen ajan.

Kustantamo: Atena
Sivumäärä: 287
Kansi: Jussi Karjalainen


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! :)