torstai 10. huhtikuuta 2014

Miniarviot luonnoksien kätköistä

Sydäneläin on hyvin monimutkainen romaani kahdensadan sivun paketissaan, ja tästä syystä kirja-arvion kirjoittaminen on venynyt minulla järkyttävän pitkälle. Miniarvio(ita) siis luvassa!
Müllerin Sydäneläin on kertomus neljän nuoren elämistä diktatuuriajan Romaniassa. Kertoja on nimetön nuori nainen, joka tutustuu yliopistossaan kolmeen miesopiskelijaan. Kaikki alkaa huonekämppiksen Lolan itsemurhasta, joka tuo opiskelijat tiiviiksi porukaksi itsemurhaan liittyvien tutkintojen ympärillä. 

Hyvin monirakenteinen, erilainen, tajuntaa pitkin kipittävä kirja. Tähän pitää uppoutua ymmärtääkseen, mutta ei silti välttämättä ymmärrä. Minä en ymmärtänyt, mutta pidin. Kirja kuvaa vaikuttavasti Romanian ankeita oloja diktatuurin vallitessa, muttei tule täysin iholle. Kirja on vaikea, Müllerin maailmaan pitää heittäytyä hahmottaakseen miksi hän mainitsee niin monesti seitinohuet sukkahousut, mikä on sydäneläin vai onko kirjassa tarkoituskaan olla mitään järkeä. Itse en löytänyt koko kirjan matkalta punaista lankaa, mutten tunne sen haitanneen. Kieli on tietyllä tapaa hyvin runollista ja kiehtovaa, jopa salaperäistä. Taitava kirjoittaja, mutta silti tämän jälkeen oli hyvin ähkyssä. Saa nähdä millainen Hengityskeinu on, joka on kuulemma aika erilainen :)

Kustantamo: Tammi
Sivumäärä: 206
Suomentanut: Raija Jänicke
Kansi: Markko Taina



Toinen minulle bloggaamattomaksi jäänyt kirja oli John Ajvide Lindqvistin Kuinka kuolleita käsitellään. Syy on hyvin yksinkertainen: Kirja oli minusta melko tympeä ja en viihtynyt sen parissa.  Odotin jotain kauhun tapaista, muttei liipannut lähelläkään.

Tukholmassa on jo pitkät kesäpäivät leijunut sietämätön helle. Niin käsittämättömän kuuma, että helle muuttuu koko kaupungin laajuiseksi sähkökentäksi, sähkölaitteita ei saa enää pois päältä. Oudosta sähköilmiöstä johtuen alkaa tapahtua vielä oudompia, ruumishuoneella ovat alkaneet kuolleet herätä henkiin. Kuinka kuolleita käsitellään kertoo muutaman (olisiko niitä ollut neljä?) kuolleen läheisten elämästä ja reaktiosta millaisiksi heidän kuolleet poikansa, vaimonsa, isoisänsä ovat muuttuneet.

Olisin antanut tälle vain yhden pusun, mutta koin kirjan helppolukuisuuden sellaiseksi asiaksi, josta vielä puolikas. Henkilöt eivät koskettaneet minua, he olivat jopa vastenmielisiä! Niin kuolleet kuin omaisetkin. Kirjassa oli ihan mielenkiintoinen idea, mutta kirja ei kuitenkaan vetänyt tarinan etemisen kannalta. Miksi tämä on luokiteltu kauhuksi, jos lukija ei kauhistu mistään muusta kuin kirjan törkeän huonosta lopusta? Tämä lienee Lindqvistin floppi, koska olen kuullut hänen muista kirjoistaan hyvää.

Kustantamo: Gummerus
Sivumäärä: 400
Suomentanut: Jaana Nikula
Kansi: Sanna-Reeta Meilahti




4 kommenttia:

  1. Minullekin Kuinka kuolleita käsitellään oli pettymys. Odotin kauhua, mutta sain vain laihaa jännitystä. Alku oli ihan mielenkiintoinen, mutta sitten lässähti.

    VastaaPoista
  2. Kiva kun kirjoitit näistä tällaiset lyhyet arviot Anni! :). Tuo Lindqvistin kirja oli tosiaan pettymys, eikä kyllä Müllerinkaan sävähdyttänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin sanotusti paska reissu, mutta tulipahan tehtyy! (ja blogattua)

      Poista

Kiitos kommentista! :)