sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Nura Farah: Aavikon tyttäret

Nura Farahin esikoisromaani Aavikon tyttäret kertoo Khadijan tarinan pienestä tytöstä aikuiseksi naiseksi, äidiksi ja vaimoksi. Pikkuisen Khadijan äiti Fatima kasvattaa tytärtään rakkaudella, mutta ankarasti. Khadijan veli ja isä ovat kuolleet ja elämä kaksin paimentolaisena ei ole helppoa. Onhan heillä leirin tuki, mutta perhe ilman miehiä ja suvunjatkajia on vajaa. Varsinkin, kun Khadija ei kiinnostu somalialaistytölle tarpeellisista kotiaskareista, vaan miehille tarkoitetuista runonlaulukilpailuista.
Kameleiden kanssa yksin aavikolla ollessaan, kamelivarkaat yllättävät puolustuskyvyttömän Khadijan! Sattuman seurauksena hän päätyy kuitenkin toiseen leiriin ja vanhemman miehen toiseksi vaimoksi.

Aavikon tyttäret on todella vahva ja raastava kertomus paimentolaistytön oikeasta elämästä aavikolla. Liioittelematta ja yksityiskohtia kaunistelematta Farah kertoo Somalian itsenäistymisen kynnyksellä elävän Khadijan lämminhenkistä tarinaa.

Koska Farah on vasta 13-vuotiaana muuttanut Suomeen, kirjassa on vähän kielivirheitä alussa mainitusta kustantajan avusta huolimatta. Ennen lukukokemustani odotin kuitenkin tönkömpää kieltä, mutta teksti onkin sujuvaa, ja jollain tavalla raikasta, mutta yksinkertaista. Tarinan kerronnan kannalta Aavikon tyttäret on ehkä liian lyhyt. Kirjassa on niin valtava tarina sisällään, mutta yhden luvun jälkeen aina hypättiin uuteen aiheeseen ja lukijana tunsin olevani vähän pihalla.

Aavikon tyttärissä on vahvasti läsnä Allah ja hänen tahtonsa. Paimentolaisten elämässä ihmisten kuolemat, lapsien syntyminen, sadekaudet, eläinten hyvinvointi, käytännössä siis kaikki, on riippuvaista Allahin tahdosta. Somalialaisessa leirissä julma perinne ympärileikkaus on myös tärkeä. Kirjan alussa toiset tytöt kiusaavat Khadijaa hänen likaisuudestaan ja tyttö rukoilee leikkaajaan puhdistamaan hänet.

Kirjassa antoisinta kasvutarinan lisäksi on ehdottomasti henkilöt. Kun Khadija menee naimisiin Keysen kanssa, hänellä on vastassaan uuden miehensä ensimmäinen vaimo Luul. Luul on ruma, eikä ole onnistunut tuottamaan Keyselle jälkeläisiä, leiriläisetkin haukkuvat Luulia noidaksi. Luuliin tutustuminen ja katsaus henkilön menneisyyteen ovat tajuttoman vahvoja kuvauksia. Myös ajatus siitä, millaista olisi olla miehen toinen vaimo ja pelätä miehen ottavan vielä kolmannen vaimon ovat karmivia.


Kustantamo: Otava
Sivumäärä: 236
Kansi: Timo Numminen


3 kommenttia:

  1. Minuakin jäi hieman vaivaamaan tuo, että jokaisen luvun alussa hypätiin ns. uuteen aiheeseen. Mutta kiinnostava kirja, ja tarinaltaan tärkeä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Haastatteluissakin pistin merkille, että Farahilla on paljon sanottavaa.. Ehkä siksi intoutui vähän pomppimaan luvuissa.. :)

      Poista
    2. Ja kiitos Sanna kirjasta <3

      Poista

Kiitos kommentista! :)