keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Pekka Hiltunen: Iso

Anni Kantto on 37-vuotias, hyvin fiksu ja iso nainen. Hän painaa 138 kiloa ja on terve. Anni on lopullisesti kyllästynyt yhteiskunnan suhtautumiseen ylipainoisiin ja päättää aloittaa ns. läskisodan.  Kun kaksi korkeakoulututkintoa opiskellut Anni saa lopputilin tavallisesta kahvilatyöstä, hän muuttaa takaisin Tampereelle tuttuun yksiöönsä Huivirouvan vuokralaiseksi. Anni pohtii myös painonhallintaryhmäaikojaan ja siellä aloittamaansa kapinaa lihavien syrjimistä vastaan. Iso on isokokoinen pohdinta, siitä millaista on olla hyvin lihava ja ansaitseeko lihava sellaista kohtelua kuin saa.

Iso on ihan mieletön kirja. Olen voinut olla pimennossa, mutta olen hyvin kiitollinen ja iloinen, että vihdoin joku pureutuu tähän tabuun ja kirjoittaa siitä ihan mahtavan kirjan. Pekka Hiltunen on tehnyt todella hienoa taustatyötä ja hänen halunsa kertoa aiheesta huokuu kirjan sivuilta. Ainoa miinus kirjassa taisikin olla se, että siinä on vähän liikaa tuotu esille tutkimustietoja, vaikka ne mielenkiintoisia ovatkin.

Annin tuntemukset esimerkiksi painonpudotusohjelmista, lihavuusleikkauksista tai ihannevartaloista ovat ajatuksia herättäviä. Liikutuin Annin ajatuksista ja olin suurimmaksi osaksi samaa mieltä. On suorastaan järkyttävää millaisia törkeyksiä Anni saa kuulla tuntemattomilta kadulla, tai ettei hän saa vastakkaiseen sukupuoleen kontaktia kokonsa vuoksi. On suorastaan raivostuttavaa, että terve ja onnellinen ihminen ei saa olla terve ja onnellinen, saati sitten kaunis yhteiskunnan näkökulmasta.  Kirja kertoo yhtälailla mistä tahansa ulkonäkökeskeisestä erilaisuudesta, mutta Annin upea, voittajan tarina kertoo lihavuudesta. Minulla Iso oli hyvin henkilökohtainen lukukokemus, jäin pohtimaan kirjaa vielä päiviksi kirjan loputtua.

Tästä tuntuu olevan todella vaikea kirjoittaa ajatuksiani ylös, mutta pidin kirjasta ihan valtavasti. Anni oli todella vahva hahmo, ehkä vähän liian "päällepäsmäri" ollakseen minun ystäväni, mutta tämän aiheen puitteissa juuri oikea henkilö herättelemään koko Suomen kansaa läskipeloistaan. Kuten Annikin toteaa, niin on paljon asioita joita kiloissa ei onneksi voi mitata. Yksi näistä on elämän aikana luetut kirjat. Niinpä <3 Lisäksi Annin vuokraemäntä Huivirouva oli aivan ihana ja herttainen tapaus. Nämä leidit näkivät toistensa sisälle liikakiloista tai huivilla peitetystä punaisesta kaulasta huolimatta. Lämpimät suositukseni.

Kustantamo: Wsoy
Sivumäärä: 414
Kansi: Marjaana Virta


10 kommenttia:

  1. Kiinnostava arvio! Minulla tämä on yöpöydällä, ja aion lukea heti Kinnusen jälkeen. Toivottavasti tykästyn samoin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan! Aionkin olla tulevaisuudessa tarkkana, jos tämä löytyisi jostain tarjouksesta, ansaitsisi paikan meikäläisen hyllyssä ;)

      Poista
  2. Hyvä, että nostit esiin Huivirouvan. Jos hänenkaltaisiaan olisi enemmän, niin eipä meillä ennakkoluuloista syrjintää olisikaan!

    VastaaPoista
  3. Juuri tuli tieto kirjastosta, että tämä kauan jonottamani kirja on vihdoin minua odottamassa. Kovasti kiinnostaa, taidan lukea kirjan heti.

    VastaaPoista
  4. Tämä ISO kiinnostaa nyt vielä aiempaa enemmän, kiitos lämpimästä postauksesta (ja mainio kuva :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi :) Tähän on tartuttava!

      Poista
  5. Hihii, mullakin oli mittanauha kuvassa, great minds jne. :D
    Iso oli kyllä hyvä, mutta päädyin antamaan kirjalle vain kaksi tähteä, kun juurikin tuo mainitsemasi päällepäsmäys alko ärsyttää ihan tosissaan. Tärkeää sanomaa kirja täynnä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa! Toisena vaihtoehtona mietin vaakaa, mutta en olisi halunnut punnita itseäni julkisesti ja meidän vaaka on vähän ruma :(
      Tulenkin kurkkimaan heti arviosi arkistojen kätköistä!

      Poista

Kiitos kommentista! :)