perjantai 30. toukokuuta 2014

Kristiina Lähde: Kuinka voisit minulta puuttua

Kristiina Lähteen kolmas runokokoelma on seitsemän pitkän runon painos. Lähde kirjoittaa kuolemasta, rakkaudesta, surusta, luonnosta ja vapaudestakin. Nämä ovat ne päällisimmät runoissa näkyvät teemat. Mutta mitä rivien välistä löytyi, sitä en tiedä. Minulle Kristiina Lähteen runot olivat yksinkertaisesti liian haastavia ja moninaisia.

Nautin silloin tällöin runojen lukemisesta, pohdiskelusta mitä kielikuvat pitävät sisällään ja mitä puolen sivun mittainen pätkä tahtoo minulle sanoa. Runoja on kuitenkin melko vaikea arvioida, kaikki riippuu lukijasta. Enkä todellakaan voi sanoa olevani mikään asiantuntija, olen vain runoista nautiskelija :)
 En tiedä mitä minun olisi pitänyt odottaa tai tietää tästä kokoelmasta etukäteen, etten olisi pettynyt. Tuntui suorastaan toivottomalta lukea kymmenen sivun runoa, jonka sisällöstä en ollut läheskään varma. Lyhyemmissä runoissa on helpompi keskittyä runoilijan viestiin ja kauniiseen suomen kieleen.

Mutta! Surun koostumus-niminen runo (auttaa jo heti, kun tietää mikä on runon nimi!) oli aivan loistava. Siinä minun oli helppo tavoittaa runon tunnelma, sen kaipuu ja suru, lopulta hyväksyntä. Se oli kaunis kuvaelma millaista menetys voi olla. Toisaalta surusta kertovat runot voivat olla helpommin ymmärrettäviäkin, suru on kuitenkin meille kaikille yhteinen asia.

Valitettavasti en oikein osaa tästä runokokoelmasta enempää runoilla (heh), muuta kuin että minulle Kuinka voisit minulta puuttua jäi hämärän peittoon. Mutta jos Lähteen runot ovat aiemmin ihastuttaneet, niin tämä luultavasti jatkaa samaa linjaa :)

Kustantamo: Teos
Sivumäärä: 79
Kansi: Jenni Saari / Saara Ekström


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! :)